Pari viikkoa sitten sain varmistuksen että raskaana ollaan. Ensimmäisen enkelini menetin alkuvuodesta (rv6) nyt pitäisi olla viikolla 8. Jokaista päivää vain varjostaa se että en osaa mitenkään iloita tästä uudesta tulokkaasta kun jossain sisällä joku huutaa ettei tämäkään kestä. Tosin pahoinvointi alkoi viikko sitten ja uskallan yrittää toivoa.. Ensi viikolla olis neuvola ja pelkään sinne menemistä koska en haluaisi kuulla että enkeli lensi taas pois. tuntuu todella tyhmältä olla jotenkin niin epäluuloinen tämän suhteen kun kuitenkin olen halunnut lasta niin pitkään kuin jaksan muistaa...
Uusi enkeli
uskallanko toivoa
3460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juttu...
sain keskenmenon helmikuussa 2006 ja nyt reilun vuoden yrittämisen jälkeen olen raskaana uudelleen. välillä on yritetty lasta enemmän ja välillä vähemmän ja pienen lääkekuurin avustuksella sitten raskauduin alkukesästä. olen nyt rv 19 1 ja ylpeä masustani,mutta koko kesän olen pelännyt aina pahinta.en sitä ole kaikille tietty kertonutkaan.aina vain on semmoinen pieni pelko sisällä että entäs jos saankin keskenmenon.
mulla oli semmoisia pieniä etappeja, minne päästyäni aina iloitsin, et jee näin pitkäl oon jo, kuten rv 12, ekat neuvolat ja ultrat.seuraava etappi taitaa olla tuo rv25 niin voisi pian vaikka olla voiton puolella :)
sitten kun täällä netissä käy ja lukee niitä pahimpia juttuja niin alkaa pelottamaan vielä enemmän et entäs jos mullekkin käy noin, et semmonenkin vaara on olemassa. tällä viikolla oli rakenneultra ja se oli helpotus kun siellä olikin kaikki vallan maninoisti. se antoi uskoa tulevaan ja siihen että kaikki voisikin oikeasti mennä hyvin et turhiapa murehdin.
nyt alan päästä oman mieleni päälle ja alan oppia nauttimaan raskaudestani,
kun se kerta näkyykin jo :)
varmaanki keskenmenon kokeneet ajattelevat,huolehtivat, miettivät ja pohtivat raskauttaan enemmän ku ne jotka eivät ole sitä ennen kokeneet. me suhtaudumme raskauteen varmaankin eritavalla, ja yritämme suojella itseä uudelta surulta ja pettymykseltä. murehtiminen täytyisi lopettaa ja iloita jo olemassa olevasta. pian huomaakin et raskaus on lopuillaan ja onkin murehtinut koko raskauden, antaa muiden ihailla vatsaa ja puhua nättejä :)
kaikkea hyvää raskusteesi :)
ymmärrän miltä susta tuntuu, mutta jos haluat suojella itseäsi, ajattele järjellä älä sydämmellä. Koita sinnitellä sinne viikkoihin 12-14 niin, ettet juurikaan ajattele raskautta. Älä toivo mitään ennen niitä viikkoja. Sit kun tulee ainaskin se rv14, niin voit huokaista helpotuksesta ja "alkaa olemaan raskaan". Niin minäkin tein ja se oli paljon, PALJON henkisesti helpompaa. Suosittelen:)
Meidän enkeli vaan lensi pois rv 38 5, synnytyksen alkuvaiheessa! Ja kyllä mua pelotti koko seuraavan raskauden ajan, tai oikeastaan oli sellanen ahdistus. Koko ajan pidin itsestäänselvänä, että ennemmin tai myöhemmin sekin vauva meiltä viedään. Mutta tuolla tuo vajaa 4 kk typsykkä jokeltaa omassa sängyssänsä!:) Voimia sulle ja uskoa eteenpäin!