Sinä voit alkaa kertomaan että mitä sinä sanoisit omalle isällesi tai äidille että ne ostaisi koiran ja arvi oi että kuinka kauvan siinä menee kun saisit koiran ...ja miten jankuttaisit tai mitä sanoisit niile...??...
Kerro miten aikoisit jankuttaa koiraa jos sinulla ei olisi??
Susanna
5192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jankutusta omalta kohdaltani vei useita vuosia,kun vanhempani vastasivat aina kunhan muutetaan isompaan asuntoon...olet varmaan kuullut erilaisia versioita...
Mutta sitten sattui vaan niin hyvin että sukulaisilla oli koiranpentuja tulossa ja niin se ajatus koiran hankinnasta lähti.
Nyt silloinen koirani on jo kuollut,mutta hankin itselleni oman nöpönenän noin 5 vuotta sitten.Tässä vanhempani eivät päässeet vaikuttamaan mutta avopuolisoni kylläkin joka on enemmän kissaihmisiä.Mutta nykyisin ei hänkään ko. nöpönenästä enää luopuisi kuin pakon sanelemana.
Jokaisen perheenjäsenen pitää haluta koiraa. Ei koiraa saa jankuttaa samalla tavalla niinkuin pienenä , kun halusi jonkun lelun. Ja päävastuu koirasta (jos oot kovinkin nuori) on vanhemmilla. Älä jankuta, vaan keskustele koiran otosta vanhempies kanssa ja vakuuta että varmasti jaksat hoitaa koiran (!) Miettikää yhessä sopivaa rotua jne. Onnea!
Minun ja sisarteni ollessa huomattavasti nuorempia, jankutimme vanhemmillemme lähes jokapäivä koirasta ja koiranpennun hankkimisesta luvaten hoitaa se.
Vanhemmat lupasivat sitten sen, kun parketti on puoliksi saatu asennettua.
se ihme sitten kävi ja saimem koiran. Hoito ja koulutus jäi ikävä kyllä vähän puolilleen, sillä iso siskon mennessä menojaan ei me ala-asteelaisina osattu kouluttaa saatikka kunnolla hoitaa sitä. Onneksi olemme ryhdistäytyneet siitä.
Nyt olemme hankkimassa toista koiraa(jälleen kerran) vanhalle nartullemme seuraksi tämän ensimmäisen koiran(joka aikoinaan kinuttiin) kuoltua.
Eli asian pointti: Mieti mitä lupaat ja jaksatko hoitaa sen. Loppu hoituu itsestään.=)
tietenkin hienovarainen vihjailu tekee tehtävänsä. =)
Tai ainakaan meillä ei auttanut n.18 vuotta sitten kun halusin ensimmäistä koiraani.Siitä puhuttiin paljon,ja kirjat selattiin moneen kertaan yms.mutta aina vastaus oli että kunhan vähän kasvat jne.olin silloin ala-asteikäinen.Sitten kun puheet ja vihjailut eivät tuottaneet tulosta ilmoitin,että kun sitä koiraa ei muuten saa niin kerään itse rahat kokoon ja ostan sen sitten ihan itse...niinpä alkoi hirvittävä säästäminen...kaikki viikkorahat meni säästöön jne.ja sainkin kokoo ihan mukavasti,mutta ihan ei ollut kaikki vielä säästetty,kun sain oman pystykorvan pennun.Lopulta paljastui,että vaari oli puhunut puolestani...
MUSTA OIS IHANAA JOS MULLA OIS KOIRA.KOIRIA