yksinhuoltajana sain kodinhoitajan kun vauva huusi kaikki yöt. (koliikki).
vanhempi poika oli 6-vuotta. hänet piti aamulla viedä esikouluun ja minun pääni oli ihan tökkö.
halusin siis apua siihen että viedä vanhempi poika sinne esikouluun ja sitten pitää vauvasta tunnin-pari huolta että saan nukkua.
vauva kuitenki nukkui vaunussa taikka hänen kotonaan! vaikka sopimus oli että hän yrittää pitää vauvaa hereillä. kolme päivää meni ja sitten mielestäni ei kannattanut koska hän ei tehnyt mitä sovittiin. mutta olin kyllä niin loppu että en edes muista mitä hän teki. siinä olisi silloin tarvittu ammatti-ihminen joka olisi nähnyt tilanteen ja osannut toimia oikein.
sain myös tukiperheen kun vauva oli pieni kun minusta tuntui että en kerennyt antaa aikaa isommalle lapselle. tutustuin heihin ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. mutta jo toisella kerralla "äiti" lähetti tyttärensä hakemaan vauvaa!!!! kysymys ei ollut kuin siis noin kahdesta tunnista viikossa. kuitenkaan tämä "äiti" ei siis vaivaantunut hakemaan lasta itse.
sen jälkeen hain tukiperhettä joka olisi ottanut isomman lapsen joskus. että hän saisi viikonloppuisin tehdä jotain kivaa.
löysimmekin sitten perheen jotka ottivat muksun mukaan joka toinen viikonloppu.
kävivät elokuvissa ja syömässä hampurilaisia.
tästä perheestä on kivoja muistoja. he eivät kuitenkaan halunnet jatkaa koska heidän mielestä oli lapsia jotka tarvitsivat sitä tukea paremmin!
sitten meille muutti yksi tyttö (aikuinen kuitenkin) ja hän auttoi minua lastenhoidossa ja rakasti lapsiani. hän oli niin suuri apu elämässäni että sitä en koskaan unohda.
hän muutti kuitenkin sitten lähemmäksi sukuaan.
arpapeliä on kuitenkin joskus tämä elämä!
kenenkään joka vaan rahasta piittaa ei saisi pitää huolta lapsista! vaan se aito välittäminen.
jos on todella uupunut ja väsynyt niin ei ehkä ihan tarkkaan jaksa ajatella! silloin tarvitaan niitä jotka todella haluavat auttaa.
vanhempi poika oli 6-vuotta. hänet piti aamulla viedä esikouluun ja minun pääni oli ihan tökkö.
halusin siis apua siihen että viedä vanhempi poika sinne esikouluun ja sitten pitää vauvasta tunnin-pari huolta että saan nukkua.
vauva kuitenki nukkui vaunussa taikka hänen kotonaan! vaikka sopimus oli että hän yrittää pitää vauvaa hereillä. kolme päivää meni ja sitten mielestäni ei kannattanut koska hän ei tehnyt mitä sovittiin. mutta olin kyllä niin loppu että en edes muista mitä hän teki. siinä olisi silloin tarvittu ammatti-ihminen joka olisi nähnyt tilanteen ja osannut toimia oikein.
sain myös tukiperheen kun vauva oli pieni kun minusta tuntui että en kerennyt antaa aikaa isommalle lapselle. tutustuin heihin ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. mutta jo toisella kerralla "äiti" lähetti tyttärensä hakemaan vauvaa!!!! kysymys ei ollut kuin siis noin kahdesta tunnista viikossa. kuitenkaan tämä "äiti" ei siis vaivaantunut hakemaan lasta itse.
sen jälkeen hain tukiperhettä joka olisi ottanut isomman lapsen joskus. että hän saisi viikonloppuisin tehdä jotain kivaa.
löysimmekin sitten perheen jotka ottivat muksun mukaan joka toinen viikonloppu.
kävivät elokuvissa ja syömässä hampurilaisia.
tästä perheestä on kivoja muistoja. he eivät kuitenkaan halunnet jatkaa koska heidän mielestä oli lapsia jotka tarvitsivat sitä tukea paremmin!
sitten meille muutti yksi tyttö (aikuinen kuitenkin) ja hän auttoi minua lastenhoidossa ja rakasti lapsiani. hän oli niin suuri apu elämässäni että sitä en koskaan unohda.
hän muutti kuitenkin sitten lähemmäksi sukuaan.
arpapeliä on kuitenkin joskus tämä elämä!
kenenkään joka vaan rahasta piittaa ei saisi pitää huolta lapsista! vaan se aito välittäminen.
jos on todella uupunut ja väsynyt niin ei ehkä ihan tarkkaan jaksa ajatella! silloin tarvitaan niitä jotka todella haluavat auttaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.