Meillä vaimoni kanssa oli tapana joka aamu tehdä n. viiden kilometrin aamulenkki.. Yksin jäätyäni n. vuosi sitten tuo lenkki jäi ja sohva alkoi vetää puoleensa entistä houkuttelevampana.. Kuinka ollakaan huomasin että keskivartalooni alkoi ilmestyä uhkaavan suuri "pallolaajentuma".. Meni kuukausi-pari kun huolestuin itsekin tilanteesta ja pakottauduin ulko-ovelle ja ulos.. Heikkona hetkenäni menin kuntosalille ja lunastin kalliin vuosilipun.
Siitä se repesi. Kuntosalisijoitustani oli hyödynnettävä ja käyn edelleenkin joka viikko 3-4 kertaa n. 1,5 tuntia rääkkäämässä itseäni. Kira koirani "ajaa" aamuisin tuolle tutulle n. viiden kilometrin lenkille.
Kuinka ollakaan, pallolaajennus vartaloltani katosi kokonaan ja olen elämäni kunnossa eikä omakotitalon puulämmityksen halonteko tai puutarhatyöt "hengästytä" enää.....
Miten on sinun laitasi?? Onko aamuisin sohva vai ulko-ovi vetävämpi?? Puhisetko kenkiä solmiessasi?? Onko vartalollasi ylimääräinen "pallolaajennus"?? Suljetko ulko-ovesi ulkoapäin kuntoilumielessä??
Eli, miten hoidat kuntoasi???
Siitä se repesi. Kuntosalisijoitustani oli hyödynnettävä ja käyn edelleenkin joka viikko 3-4 kertaa n. 1,5 tuntia rääkkäämässä itseäni. Kira koirani "ajaa" aamuisin tuolle tutulle n. viiden kilometrin lenkille.
Kuinka ollakaan, pallolaajennus vartaloltani katosi kokonaan ja olen elämäni kunnossa eikä omakotitalon puulämmityksen halonteko tai puutarhatyöt "hengästytä" enää.....
Miten on sinun laitasi?? Onko aamuisin sohva vai ulko-ovi vetävämpi?? Puhisetko kenkiä solmiessasi?? Onko vartalollasi ylimääräinen "pallolaajennus"?? Suljetko ulko-ovesi ulkoapäin kuntoilumielessä??
Eli, miten hoidat kuntoasi???
Vastaukset 16
Vanhimmat
on saanut minut kiikkiin. Satoi tai paistoi, ulos on mentävä. Lenkkeily kestää ½-1 h ja ah, kun on hyvä olla sen jälkeen! Ihmiset ovat tottuneet jo meihin suksettomiin liikkujiin, eikä enää kuule ko. kommentteja!
Koska autoton oon, minä pyöräilen ja kävelen. Kesät soudan eestaas mökin ja mantereen väliä. Uin. Sauvakävelen. Hiihdän. Avantouintia harrastin kauan, en harrasta enää. Liikakiloja ei ole koskaan ollut.
Kyllä kyllä, kuntosalihommia tarttis harrastaa ja käydä jumpassa, vaan kun en enää osaa itseäni moiseen sitouttaa - oon nykyisin semmoista tuulella käyvää sorttia nääs. Vaan oon sopinut itseni kanssa, että tämä väpäjävä ja utelias sielunelämäni on riittäväää sisäistä liikuntaa ja hyötyliikunta lisukkeineen piisaa ulkoisen minäni voiteluksi ja ylläpidoksi.
minulle oikeastaan pakon sanelemana. Vedin moottorisahalla metsässä riehuessani vähän polveen, enkä pystynyt hiihtämään joka on ollut aiemmin intohimoni....
Ostin kuntosalikortin ja se sijoitus ikäänkuin velvoitti käymään salilla ettei raha ole mennyt hukkaan. Nyt vamma on parantunut täysin, mutta iltasella tulee sisäinen tarve lähteä vielä salille ja saamaan se hyvänolon tunne joka seuraa jälkeenpäin. Se sijoitus on kannattanut ja aion jatkossakin sijoittaa....
hyvänolontunne?
Onko hikoilu ja hengästyminen jollekin hyvää oloa? Muutahan sieltä lenkiltä ei saa varpaitten känsien ja rakkojen lisäksi.
Aikaa menee hukkaan ja vituttaa aina sama maisema enemmän tai vähemmän loskaisena.
Kaikki maailman hautuumaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä ja hyvin monet heistä olivat hyväkuntoisiakin, mutta niin vain kuolivat. Spedekin.
kullakin suhtautua eri juttuihin. Hengästyminen kuuluu juuri niille jotka eivät hoida kuntoaan. Sopivat varusteet takaavat miellyttävän kuntoilun ilman rakkoja ja känsiä. Aika otetaan sieltä sohvasta ja mieli on virkeä. Maisemaa voi vaihtaa mielensä mukaan. Hyvänolon tunne tulee juuri suihkun/saunan jälkeen kun hiet on pesty pois.
Kyllä siellä hautausmailla on taatusti enemmän "sydärin" saaneita sohvaperunoita kun kuntoilijoita. Kaikki ei ole tehty Speden muotilla.
Mitä niitä siel taskun pohjal piteleen. Tarttuu viel vaik mieletillaa.
esimerkiksi kenkiä ei saa jalan mallisina.
Meitä on muitakin kuin minä, joilla ukkovarvas on pisin ja se sojottaa suoraan eteenpäin. Tällaisille jaloille ei kenkiä ole kaupoissa. On vain sellaisille, joilla keskivarvas on pisin ja ukkovarvasta vain tynkä tai se on kääntynyt lähes poikettain ulospäin.
Kerrospukeutumisesta myös vaahdotaan. Missään ei kuitenkaan ole miehille tekokuituisia pitkiä alusvaatteita myytävänä. Naisten malleja kyllä löytyy - siis ilman sepalusta.
Minä ainakin saan saunasta ja suihkusta hyvän olon ilman tyhjän perässä vouhkaamistakin.
Koira vetää lenkille jo aamutuimaan. Ulkoilen sen kanssa pari tuntia päivässä, vilkkaan nuoren koiran kanssa ulkoillessa tulee hikikin. Paitsi kuntoa ulkoilu kohentaa mielialaa, murheet jäävät sinne metsään.
Liikakiloja ei juuri ole ja vyötärö löytyy, en puhku kengännauhoja solmiessa, enkä portaissa. Kuntosalilla kävin vielä työelämässä ollessani säännöllisesti, nyt se on jäänyt, jumppaan aika ajoin kotona. En nyt ehkä ole elämäni kunnossa, mutta kohtalaisessa kuitenkin.
Lenkkeilyä ( = hölkkää ) enkä salipelejä voi harrastaa.
Yli 40-vuotta sitten harrastin painonnostoa hieman kilpailumielessäkin.
Sarja 82,5kg, treenipaino 85kg.
40:n vuoden huilin jälkeen, 3-vuotta sitten, sain "herätyksen" ja lunastin myös vuosikortin salille.
Impulssina oli, huonon kuntoni lisäksi, muutto keskustaan salin lähelle.
Painoa on 5 - 7kg enemmän kuin aktiiviaikana mutta se ei huoleta.
Eikä enää muukaan.
Verenpainelääkityksestä voin asteettain luopua muutamassa kuukaudessa.
Leposykkeeni laski 80 tasosta alle 60:n.
Ei kolestroliongelmaa, ei sokereja.
Muutkin veriarvot ovat erinomaiset.
Vaimon ihmeeksi jopa maksa!
Lihaskuntoa en tietenkään ennalleen saa mutta olen nykyiseenkin tyytyväinen.
Mave 2 x oma paino.
Ylätalja 1,5 x oma paino.
Raakana rinnalle oma paino.
Raaka tempaus 0,7 x oma paino.
Eivät ole maksimeja mutta lähellä.
Ei enää ole syytä repimiseen.
Ei tietenkään ole kehumista mutta kasassa kestää.
Käyn salilla viidesti viikossa.
Palautuksilla passaan sykkeen välille 100 - 140.
Muutama katkos tulee vuoden mittaan.
Olemme liikekannalla 3 - 4kk/vuosi joten vakioasunnoissa ollessa on kiire kuntoutua liki ennalleen.
hyvänlaatuiseen kiikkiin. Itse en kuntoile mitenkään säännöllisesti. Tavoite on puolen tunnin jumppaohjelma vähintään kerran viikossa ynnä uimareissu myös kerran viikossa (järvessä). Näin syksyisin on hyötyliikuntaa kuten sienestystä ja metsänraivausta. Mieheni kuoli kolmisen vuotta sitten. Pyöräilimme paljon yhdessä, mutta vielä en ole pyörää esille ottanut- muistttaa vielä liikaa yhteisistä onnen hetkistä.
vaimoni kanssa "lapinhulluja". Liki kaksikymmentä vuotta meillä oli kultavaltaus Lapissa ja vietimme kaiken vapaa-aikamme siellä. Välillä vaeltelimme ja nautimme Lapin lyhyestä mutta sitäkin kauniimmasta kesästä. Toissa kesänä tuo "apuvaskaajani" sai kutsun suuren vaskaajan luo.
Viime keväänä vein vaununi jälleen valtaukselleni, mutta ei siellä aika yksin kulunut. Lähinnä Lapissa oloni käytin vanhoja polkuja kulkien ja muistellen menneitä vuosia..
Marjastus, sienestys ja puutarhan hoito on minulla aina kuulunut harrastusteni piiriin.
Juuri nyt sain säilöttyä pakastepulloihin n. 18 litraa viinihappo puolukkamehua. Suodatetun "jämän" ajoin sosemyllystä läpi puhtaaksi kuorista ja saadusta "mössöstä" keitän hillo-marmeladi sokerin kanssa puolukkalisäkettä eri ruokiin. Hukkaan tuosta kolmenkymmenen litra puolukkerästä menee pari-kolme litraa kuorina. Enää poimin pari sankoa karpaloita ja talvi saa tulla. Itselläni, lapsilla ja lastenlapsilla on mistä nauttia talven pakkasissa...
kyllä totta, että yksin ei tule lähdettyä. Minunkin lenkkikaverini siirtyi parisen vuotta sitten lenkkeilemään vähän korkeampiin atmosfääreihin. Ja oma lenkkeilyni tyrehtyi täysin.
Menneenä kesänä olen pikku hiljaa etsinyt pyöräni ja sillä ajellut kyläteitä. Monesti on tullut mieleeni, että tässä kohtaa rupateltiin sitä ja tässä sitä.
Asun täällä keskellä ei mitään, parikymmentä km saa ajella kun kuntosalille tai uimaan haluaa. Uimassa olen käynyt, koska pidän siitä.
Nyt vain odotan jo lunta ja hyvälumista talvea, koska hiihtämään voi aina lähteä kotioveltakin. Mutta siihen asti hyötyliikunta on numero yksi, lehtienharavointia ja puuhommia. Kyllä niissäkin sen hien saa jos rivakasti puuhailee.
Meillä on tuosa kyläkoululla kerran viikossa venyttelyä, se tekee hyvää. Kunpa sen muistaisikin aina liikkumisen jälkeen... niin ja pitäisi se kait ennen liikuntaakin tehdä.
No, kyllähän sen sitten muistaa , että olisi pitänyt venytellä kun paikat tulevat kipeiksi.
Hyvää liikettä ja venyttelyä vaan kaikille.
Vaeltilimme mieheni kanssa paljon metsissä. Nyt teen sen yksin enkä välttämättä halua seuraa, on sellainen rauhallinen olo ja muisteloiden aika. Tuo puolukkamehu on tosi hyvää, vähän enemmän on vaivaa kuin tavallisen mehun tekemisessä. Itse arvostan marjoja nin paljon, että vispipuuroonkin rikon marjat sauvasekoittimella, että saan kuoretkin mukaan.
Jolloin Etelä-Suomessakin sai kotiovelta lähteä hiihtelemään. Totuin hiihtämään jo lapsena, kun kouluun oli monta kilometriä ja osallistuin laturetkiin. Helsingissä asuin ensin 10 km keskustasta ja siellä oli merkityt latuverkostot moniin suuntiin. Sitten asuin Viiskulmassa ja kävin hiihtämässä Kaivopuistossa. muuten olenkin asunut maalla enkä tahdo tottua siihen, että pitää panna sukset autoon ja matkustaa hiihtämään. Lunta ei yleensä ole kodin lähettyvillä.
Asun järven rannassa ja talvisin pidän "talkoilla" yllä n. 6 km pitkää latua pienemmän järven ympäri moottorikelkallani ja latuhöylällä. Latu on kaikkien halukkaiden käytössä ja kyllä kauniina kevätpäivänä liikenne onkin vilkasta. Itse pääsen ladulle pihastani ja aina kun lähden on latu "huippukunnossa". Talvisin tulee hiihdeltyä n. 1200-1500 km. Koska pidän latua yllä pidän oikeutenani pitää Kira-koiraani mukana hiihtoretkilläni. Kukaan ei ole toistaiseksi kiistänyt oikeuttani...
ulkoilu- ja liikuntamuoto.
Uskovaisten tuskin tarvitsee toisilleen sitä todistaa.
Parikymmentä vuotta sitten menivät röörini siihen kuntoon etten ole pystynyt varsinkaan talvella harrastamaan ulkoliikuntaa.
Putket tulehtuvat välittömästi.
Olisi pitänyt leikkauttaa aikanaan mutta kun ihminen silloin piti itseään niin riivatun tärkeänä enkä ottanut vaivaa vakavasti.
Hiihtely on sielunhoitoa parhaimmillaan.
Ennen keskustaan muuttoa pääsin minäkin suksille suoraan ulko-ovelta.
Majaladulle matkaa noin 100m.
Liittymä monipuoliseen ja pitkään latuverkostoon.
Se oli jätettävä jo ennen muuttoa.
Jos jostain tunnustan olevani kateellinen niin sinulle tuosta mahdollisuudestasi!