Myönnätkö nämä heimopiirteet:
Karjalainen kateellinen, hämäläinen hidas, savolainen kiero jne??
Joskus olen todennut olevani kade. Helpotti, kun luin jostain yo. määritelmän, että kaikha myö karjalaiset ollaa katteellisia. En vaan mie.
Karjalainen kateellinen, hämäläinen hidas, savolainen kiero jne??
Joskus olen todennut olevani kade. Helpotti, kun luin jostain yo. määritelmän, että kaikha myö karjalaiset ollaa katteellisia. En vaan mie.
Vastaukset 38
Vanhimmat
ovat. Taitaa vain olla niin, että te karjalaiset osaatte sen kaikkein huonoiten peittää.
Kai miukii sit pittääp myöntää jot mie oon katteelline. Satu nääs olemaa savo- karjala sekotus. Enkä oo ies mistää kotsi. Kyl se katteus kuuluup kansa luontoo kuulu hää sit mihi heimoo tahhaa.
miekka pystyssä, jos epäillään toisella menevän paremmin.
miekka pystyssä, jos epäillään toisella menevän paremmin.
Kai nuo heimopiirteet on enää vain myyttejä. Ollaan niin sekoituttu jo keskenämme. Kateutta sun muita miinuksia on meissä kaikissa - kunhan itseään kaivaa, niin jo löytyy monen sorttista tavaraa, vai mitä.
Jos historia on jotain "heimoa" muokannut, niin kyllä varmaan karjalaisia ja saamelaisia. Ovathan saaneet karkuun kalppia vainolaisiaan, kai se on jälkensä jättänyt. Onko näkyvin jälki ainakin vanhemmissa karjalaisissa tuo laulun lahja: ilo pintaan, vaikka sydän märkänis?
sekaisin on menty ja moneen kertaan. Täysin aitoa ei enää mistään heimosta taida löytyä.
Siitä savolaisten kieroudesta, kaupassa siihen aikaan kun ostettiin irtotavaraa. Myyjä; "mitä saisi olla? Ostaja; paistlihhoo otan. Myyjä; kuinka paljon laiteaan? Asiakas; paa jonnii verra."
Vast ikään kuulin parin ihmisen keskustelun. Kertoivat toisilleen ettei savolaisisten puheesta saa mitään tolkkua. Se savolaisten kierouskin taitaa olla enemmän oveluutta kun kieroutta. periaatteella; "hullu paljon töitä tekee, viisas pääse vähemmällä".
ollaan tätä kaikkea, mutta osaamme kätkeä sen...
vähintäänkin yksilökohtaisia nuokin tunteet. Pohjalaisena en ole ollut, enkä aio alkaa olemaan koskaan, kellekään, mistään kateellinen.
ei olekaan, joka ei elämänsä aikana olisi koskaan tuntenut pientä kadetta lähimmäistä kohtaan....
Sanotaan että: "kateellinen kuin kalamies".... Nykyinen versio kuuluisi:"kateellinen kuin hirvimies"....
poikkeusta.
Minä ja elämäni olemme muutenkin aika poikkeuksellisia.
Taidat itsekin kuulua hirviporukkaan ..--..
kateuden takia en kuulukaan enää hirviporukkaan! Joillekin on kade elämäntapa, enkä voi sietää sitä...
Eikö porukat ole yleensä miesvaltaisia?
Ei toki, ihmisillä on paheita, ei miehillä tai naisilla.
Itse jouduin irtisanomaan ystävyyteni vähitellen erään tuttavani kanssa, kun en jaksanut hänen kateellisuuttaan. Se on tosiaankin elämäntapa, sillä on vaikutusta koko ihmiseen ja hänen käyttäytymiseensä.
karjalaisrouvan kanssa, ja pöytäämme tuli pariskunta, jonka mies oli Seinäjoelta, oikein mukavan ja viisaan oloinen mies.
Tuo karjalaisrouva sanoi, että kun siellä Pohjanmaalla kaikki miehetkin ovat ihan hulluja,
mie olen karjalakokkouksissa kuult kaikkien sanova!
Mie olen ylpeä karjalaisuudestain!
Nousinkin siitä sitten, kun tuo pariskuntakin lähti jo kahvia hakemaan, niin menin samaan jonoon heidän kanssaan.
Mies sanoi siinä, että voi olla hulluja,muttei noin hulluja.
Olen itse varsinaissuomalainen, mutta tunnen muitakin.
Outoa käytöstä ruveta hyökkäämään ilman syytä.
ihmisiähän miehet ja naiset ovat.
Luojan kiitos, kuitenkin sillä erolla minkä luoja aikanaan on järjestänyt!!!!
pohjalaisissa rehottaa kateuden lisäksi ahneus, menee rakkauden edelle että paukahtaa. luepa historiaa. kylmäveriseti teurastivat veljensäkin. maa ja mammona ensimmäisenä.kaikki pitää olla niin mahdottoman komiaa.
vain Kuusamon kiima.
että joku vaan on keksinyt adjektiiveja, jotka alkavat samalla kirjaimella. Olen Hämeessä kasvanut, Uudellamaalla työtä tehnyt ja nyt varsinaissuomalainen. Juurissa on lisäksi pohjalaista ja savolaista. Ja suomenruotsalaisuudestakin olen imenyt vaikutteita, joten vaikka:
suomenruotsalainen-sosiaalinen,
varsinaissuomalainen-vireä
savolainen-seurallinen,
hämäläinen-hellä,
pohjalainen-peloton
uusmaalainen-uskaltava. Näitä piirteitä minussa on- ja paljon muita
ihmisiä koko pitkän elämäni ja täytyy sanoa että savolaisten työkavereiden kanssa on aina ollut hauskaa ja viihtyisää. Hämäläiset ovat myöskin ihania ihmisiä ja niiden kanssa on ihana keskustella ja tuntee että he ovat empaattisia. He tietävät oman arvonsa, enkä ole koskaan pitkästynyt heidän seurassaan.siinä kaikki
Olen karjalaisista juuristani ylpeä, isäni ja äitini ovat molemmat siirtokarjalaisia.
Savolaista minusta ei ole tullut vaikka melkein kolmekymmentä vuotta olen jo täällä savossa asunut.
Olen tehnyt sellaisen havainnon, en tiedä pitääkö edes paikkaansa,mutta
savolaiset nauravat toisten kömmähdyksille ja kertoilevat mielellään toisten sattumuksista.
Karjalaiset taas nauravat pääasiassa itselleen ja omille kömmähdyksilleen ja kertoilevat niitä. "mie ja miul"
Molemmat tietysti hyväntahtoisesti, ei millään pilkkamielellä.
toesi ko nuo karjalaisemakot eiku evakot!
Elekee aena kehuko ihteennä!
Tympäsee.
nui kauhija suttevaeseks? Män nii paljo huumori puolele ett miunnii pot naaroo makijast.
...ihan oekeita immeisiä, sitä ei voekkaan kieltee
nuapurinmies ku kosi aekoinaan tuota emäntääsä niin sano jotta
eiköhän lyyvä hynttyyt yhteen kun niin sinuva rakastan
ja luppaan rakastaa niin ala ku myötämäessäkii
...ja niinhän hyö...
Hämeeseen evakkoina tulleille karjalaisille todettiin aikoinaan, etteivät karjalaiset ole edes mitään ihmisiä, kun ne aina vaan nauraa...
Ja ovathan karjalaiset hautajaiset hauskemmat kuin hämäläiset häät!
Mutta kateutta ei hevin voi karjalaisiin luonteenpiirteisiin yhdistää.
Nämä murteet ja heimojutut on tosi mielenkiintoisia. Pari kirjaa mitkä avarsivat omaa näköalaa. Laina Sirkiä ”Miu evakkotie pois Taikinalt vie”. Kertoo sodan alusta marraskuu 39 päättyen loppiaiseen 41. Reilun vuoden aikana murre muuttui paikalliseen muotoon. Se rehevä karjalaisuus jäi ikään kuin taka-alalle.
Toinen Markku T. Hyyppä ”Me-hengen mahti”. Kertoo Suomenruotsalaisten yhteishengestä. Opettava ja antoisa lukuelämys.
kuuluu monia karjalaisia, jotka mielestäni.
omaavat iloisen luonteen ja hersyvän huumorin.
En usko että se on jonkun heimon rasite, vaan
kateutta löytyy jokaisella, joilla ei ole itsevarmuutta.
Mikä on kateuden huippu?
Ei siedä edes omaa menestystään:O
Eipä tarvitse karjalaisista asti lähteä kateutta etsimään. Katsokaapa tuota ketjua Onko akateeminen ura…, siellä akateemiset ja ei akateemiset kadehtivat toisiaan oikein olan takaa.
Kyllä se niin on, että Suomessa kateus voittaa jopa kiiman.
Sanonta, vain Kuusamon kiima vie voiton karjalaisesta kateudesta.
Savolaiset ovat tunnetusti sellasia vääräleukoja, joten sanonta savolaisten puheissa on vastuu kuulijalla, puoltaa vahvasti paikkaansa.
Ehkä hämäläiset ovat kaikista mutkattomimpia, puhutaan niinkuin asiat ovat.
Yksittäisissä ihmisissä on omat luonnepiirteensä, ei niihin mitkään syntymä/asuinpaikat mitään merkkaa. Vanhoja sanontoja, kun ei ole ollut parempaa tietoa, luuloa vain.
Hämäläiset ovat oikein räppättäjiä.
Karjalaiset juroja.
Porilaiset puhuu hyvää kirjakieltä.
Pohjalaasethan ne vasta seurallisia ovat. Ja isoja, lehemätkin näyttää itikoilta.
Savolaiset ne vasta selkeitä, suorasanasia, mutta muuten niukkapuheisia ovatten.
Mitä vielä? Ahvenanmaalaiset pitävät suomenkieltä erityisessä arvossa. Käyttävätki sitä säästeliäästi.
vaikuttavan ihmisiin aika paljon, tunnen paljon ihmisiä pohjoisesta ja yhteistä heille on käyttää paljon titteleitä kun he puhuvat ystävistään. Esim: sisareni mies on lääkäri ja olin eilen ulkona mielyttävän ihmisen kanssa joka on asianajaja ja minun serkkuni on sairaalassa hän on meteorologi. Sellaista ei kuule koskaan hämäläisiltä,heitä ei kai ole kasvatettu sanomaan sellaista mikä ei ole tärkeää asiassa. Savolaiset ovat ihanan huumorintajuisia ja ne karjalaiset joita minä tunnen eivät ole ollenkaan iloisia ja puheliaita niinkuin olen aina luullut joten me ollaan osittain kasvatuksen tuloksia ja osittain miljöö on vaikuttanut miten me ollaan.
kanssa poikani seurusteli opiskeluaikanaan.
Tyttö kävi meillä kylässä ja toi lahjoja minulle,
oli niin kiva kuin olla voi.
Äitinsä käytti usein sanontaa: poikani, lääkäri tai
tyttäreni tekniikan tohtori. Se tuntui ihan
uudenlaiselta ujosta Suomi-äidistä. :)
koska he hyökkäävät aina.
Ja juoruavat!
Ja päälle sitten itsensä kehumista!
juuri minun työpaikkani evakkoklikkien toimintaperiaatteet.
Tuollaista se juuri oli, maanpäällisen helvetin kuvasit.
Myytti ja uskomus tuo on, ihminen on sitä mitä kasvuympäristönsä, taustansa ja oman luonteensa mukaan on, turha siihen on keinotekoisista heimorajoista hakea tukea. Kateellisuus on kehittymättömyyttä, osui mihin ns. heimolaiseen hyvänsä. Eräs työtoverini - itsekin pohjalainen- sanoi, että pohjalaiset ovat keskenään varmaan maailman kateellisinta sorttia.
Olen tavannut paljon savolaisia, jotka ovat vähemmän lupsakoita ja haluttomia ryhtymään päällysmieheksi sekä mieluummin vetäisivät lonkkaa kaiken aikaa. Hiljaisiakin savolaisia on, yhtä hyvin kuin erittäin vaitonaisia itäsuomalaisia. Että ei se laulu aina kaikaa... Myös hyvin ripeitä hämäläisiä kuuluu joukkoon ja puheliaita. Kieroja löytyy mistä vaan.
Joskus tapaan itsessäni tuon inhan kateuden kyyn. Aika harvoin kuitenkin enää tässä iässä ja elämänvaiheessa. Nauranut olen päälle, koska kateudessa pyöriminen on niin lapsellista ja typerää.
Ilmiö voi johtua muustakin kuin heimo-ominaisuudesta mutta kateellisimmat ihmiset olen tavannut Savossa.
Myönteisen palautteen antamisen suhteen täytyi olla varovainen.
"Tunnustuksen" kohde otti sen helposti keljuiluna.
Toinen reaktio oli "pensselit santaan" ilmiö.
Koska olen niin hiivatin hyvä niin eipä enää tarvitse raataa.
Karmeinta oli jos joku työkaveri kuuli tuon myönteisen palautteen.
Ensimmäisen tilaisuuden tullen ryhdyttiin kantelemaan mitä kaikkea kielteistä tästä kehumisen kohteesta voitaisiinkaan sanoa!!!!!
Muutenkin käsittämätöntä toisten kyttäystä!
Linjaesimiehen tehtävistä kokemusta ko. alueelta yli 6-vuotta.
Kolmella muulla paikkakunnalla kertyi samanlaatuisia havaintoja useammalla konsulttimatkalla.
Muualla en ole vastaavaa kohdannut.
Pääkaupunkiseutua on mahdoton jäsentää.
Satakunta ja pohjanmaa eivät kestä karjalaisten vauhdissa mukana.
Normaalista keskustelusta: "Miksi te aina riitelette" vaikka riidasta ei ole kyse.
Ollen itse uskonasioissa välinpitämätön täytyy antaa tunnustus lestadiolaisalueiden ihmisille.
Rehellisempää, avuliaampaa, tunnollisempaa ja ahkerampaa väkeä en ole nähnyt missään!
nii mie se vast oun ylpiä karjalaisuuvvestan ja ilkeyvvestän.
Ja sen mie sanon räväkäst kelle vaa ja missä vaa.
Räväköi sinä vaan itsesi mullan rakoon!
Ihanaa, nyt siitä päästiin!
Heimomme tyylikäs edustaja!