Oletko yksinelämisen

ykkösjuttu. Mutta jos ei natsaa, niin sitten olen mieluummin yksinään. Samaan olen törmännyt, että kumppanin löytäminen on vaikeaa...usein naisilla on ollut käsittelemättömiä suhteita tai asioita, jotka tekevät pariutumisen lähes mahdottomaksi.

Elän yksin, koska en ole löytänyt sitä oikeaa,
enkä oikeastaan tyydy ihan keneen vastaan tulevaan. Vakaata parisuhdetta itse kyllä haluaisin, mutta parempi elää yksin onnellisesti kuin onnettomassa parisuhteessa sellaisen kanssa johon ei tunne vetoa.

Nyttemmin olen ruvennut kyseenalaistamaan haluanko sitä todella vai onko se vain päähänpinttymä ja asia mitä ulkopuoliset odottavat minun ikäiseni naisen "ilman muuta" haluavan.

Oikeasti tässä iässä rupeaa olemaan jo tapojensa orja eikä halua muuttaa niitä toisen takia.

etsivänsä elämänsä naista, mutta tosipaikan tullen tulee pupu pöksyyn. En oikeesti tajua mitä järkeä on antaa ymmärtää itsestään alunperinkään yhtään mitään enempää mihin on oikeasti valmis.

että mikäli kohtaa sopivan ihmisen johon rakastuu ja tämä on molemminpuolista, niin silloin kannatan vakituista parisuhdetta. Muuten olen sitä mieltä, että kannattaa olla ilman mitään suhteita, minusta irtosuhteet ovat täysin turhia ja epäkiinnostavia. Minä en ainakaan ole tarkoituksellisesti valinnut sinkkuelämäntapaa, ei vaan ole onni suosinut kumppanin suhteen, enkä halua mitään väkisin väännettyjä korvikesuhteita. Sinkkuna eläminenkin on ihan antoisaa, eihän se lopulta ole niin erilaista kuin parisuhteessakaan, koska muut elämänalueet ovat kumminkin samoja.

Olen samaa mieltä siitä, että on paljon ihmisiä jotka eivät oikeastaan tiedä mitä haluavat, toimivat impulsiivisesti ja tekevät tilapäisratkaisuja elämässään, vaikka ei olisi pakko. Jotkut jopa ajattelevat, että on parempi olla joku suhde kuin yksin, vaikka se ei olisikaan sen ihmisen kanssa jonka haluaa. Kai tuollainen ajattelu kumpuaa sosiaalisesta paineesta toteuttaa tietynlaista elämänkuviota sekä joillakin kyvyttömyydestä olla yksin. On myös ihmisiä, jotka eivät millään saa tehtyä mitään päätöksiä mihinkään suuntaan, vaan antavat asioiden mennä ympäristön viemällä tavalla, vaikka ovat sitten tyytymättömiä ja valittavat tilannetta. Minusta aikuisen ihmisen olisi hyvä ohjata itse elämäänsä ja toimia sopusoinnussa oman ja muiden pidemmän tähtäimen hyvänolon kanssa. Mutta jokainen toimii tietysti niinkuin parhaaksi näkee ja omaan ikä- ja kehitysvaiheeseen kuuluu. Samassa vaiheessa olevat ihmiset sopivat luonnollsesti parhaiten toisilleen sekä ystävinä että rakastettuina.

ei kiinnosta seurustelu, ei tutustua ihmisiin. Ainoastaan sekstailla ilman mitään omantunnontuskia. Näin vaan pääsi käymään.

Tykkään asua yhdessä, mutta seksikontaktit sais silti olla vapaita. Pakkoko sitä asumismuotoa ja seksiä on keskenään naittaa? Jos asuu yhdessä yhden ihmisen kanssa, mutta harrastaa seksiä muidenkin kanssa, niin onko se sitten parisuhde vai ei... Ainakin se on ihan oikea suhde!