KWC UZI SMG (CO2) Full Auto

ehdottomasti KWC UZI SMG (CO2) Full Auto
CO2 kapseleilla toimiva sarja- että myös kertatuliominaisuudella varustettu UZI SMG. CO2 koneisto mahdollistaa aseen käytön lämpötilan laskiessa jopa alle -15C. Lähtönopeus noin125m/s.
linkki
http://www.airsoft-eden.com/kaasu.php?subaction=showfull&id=1147882129&archive=&start_from=&ucat=6&

Ostopäätös

Olin jo pitemmän aikaa kokeillut erilaisia tekniikoita kantaa pääasetta hihnasta, siten että hihna olisi mahdollisimman vähän tiellä vara-asetta käytettäessä tai vedettäessä ja ryömiessä. Useista kokeiluista huolimatta olin tulin tulokseen, että hihnat eivät ole minun juttuni. Toisaalta vara-aseen (G23) kantaminen tuntui typerältä, sillä vara-asetta käytettäessä hihnatonta pääasetta oli roikotettava toisessa kädessä. Hetken päähänpistosta päätinkin, että vara-aseen tulee olla vain hauska lelu, jolla voi pelata sitten jos pääase hajoaa – vara-aseen ei siis tarvitsisi roikkua mukana tetsareissa. Blowback oli ehdoton kriteeri hauskan ammunnan kannalta, mutta aseen tuli kestää myös viileitä kelejä. Hetken päähänpistosta siis ostin KWC:n Mini UZI:n (jatkossa UZI), aseen joka painoi vara-aseeksi melkoisesti ja oli teholtaan liian suuri tavalliseksi vara-aseeksi. Ase oli kuitenkin kuuleman mukaan hauska ampua ja kesti kylmiä kelejä. Pian edessäni odottikin tunteettoman musta, IMI:n (Israeli Military Industries LTD.) logoilla varustettu laatikko…
Ulkoisesti

Ase on useiden muiden airsoft-aseiden tapaan muovia ja metallia. Metalliosien määrä Mini UZI:ssa on hieman normaalia blowback-konepistoolia suurempi, mikä luo aseelle mukavasti massaa. Etenkin metallisen lippaan kanssa ase tuntuu raskaalta ja tasapainoiselta, vaikka ei toki oikean veroinen ole.

UZI:n piirteet ovat tutut erilaisista toimintaleffoista ja peleistä. Aseen legendaarisesta maineesta kertoo jotain sekin, että pienenä kaikkia konepistoolin näköisiä vempeleitä tavattiin sanoa ”uzeiksi”. Luultavasti huomattavin piirre UZI:ssa on pistoolikahvan sisään menevä lipas. Airsoft-version lipas on kopio oikean aseen 25 patruunan veroisesta lippaasta. KWC:n UZI:n lipas vetää sisälleen 40 kuulaa, jotka on helppo ladata mukana tulevalla latausvälineellä. Lataaminen on mahdollista myös ”BB-loaderilla” tai sormin. Toinen massasta erottuva ominaisuus aseessa on metallinen luurankotukki, joka taittuu sivulle. Mitään manuaalista lukitusta tukissa ei ole, mutta taakse taitettuna se pysyy tukevasti rintaa vasten. Tukki lukittuu myös kuljetusasentoon automaattisesti.

Liipasinkaari on isoa kokoa ja mahdollistaa hanskojen käytön asetta käsitellessä. Kahvassa on myös erikoinen varmistin. Asetta ei voi laukaista ilman, että käsi on pistoolikahvalla. Varsinainen tulivalitsin löytyy aseen vasemmalta kyljeltä. Asennot ”A”, ”R” ja ”S” ovat täysautomaatti, kertatuli ja varmistettu. Varmistetusta asennosta tulivalitsin liukuu luontevasti sarjatulelle, mutta takaisin saaminen onkin jo hankalampaa. Onneksi asetta on pelin käynnissä ollessa turvallista kantaa ase sarjatulella, sillä kahvavarmistin pitää huolen siitä, ettei liipasinkaaren sisälle päässyt oksa pysty laukaisemaan asetta. Vasenkätisen liipaisinsormeen tulivalitsin voi purra inhottavalla tavalla. Lippaanvapautin on kahvan alaosassa oleva levy, jota painamalla lipas irtoaa lukituksestaan. Harmittavasti lipas ei naksahda messevän äänen kera kiinni. Lippaanvapautin voi myös painua kuljetuksessa aseen levätessä kylkeä vasten, ja suosittelenkin kantamaan asetta rinnan päällä, vahinkojen välttämiseksi.

Hihnalenkit ovat varsin tavanomaista mallia ja toimivat niin tukki taitettuna kuin avattunakin. Lippaan vuoksi melko paksusta pistoolikahvasta saa yllättävän luonnollisen otteen, vaikka pinnan kuviointi ei kovin luistamatonta otetta takaa. Kädensuoja aseen edessä on pieni ja sen sisään on upotettu paikka pistinkiinnitykselle! Melkoinen yksityiskohta. Aseen päässä oleviin kierteisiin on kenties mahdollista kiinnittää äänenvaimennin. Takatähtäin on siirrettävissä sivuttaissuunnassa ja jyvä korkeussuunnassa. Etenkin pienempi diopterireikä tuntuu typerältä lyhyessä konepistoolissa, jolla osuminen ilman sarjatulta on tuuripeliä.
Hiilidioksiditoimisen aseen voimanlähde on lippaan pohjaan asetettava CO2-patruuna. Patruunoiden hinnat pyörivät hieman euron alapuolella, valmistajasta ja ostopaikasta riippuen. Hoppi säätyy omituisesti aseen äänenvaimenninkierteiden suojaa pyörittelemällä. Ohjekirja koettaa selittää englanniksi miten hoppia tulisi säätää, mutta säätö ei juuri tunnu vaikuttavan siihen, mihin kuulat sinkoilevat. Pienellä perehtymisellä kuulat saa lentämään optimaalisen matkan, mutta se ei korvaa hurjaa hajontaa. Manuaalin toivoisi olevan kuvitettu Maruin tapaan selkein piirroksin, ei pienin valokuvin. Räjäytyskuvaa en myöskään pakkauksesta löytänyt. Ohjekirjasta ei ollut liiemmin apua aseen avaamisenkaan kanssa. Onneksi ase toimii miehisellä logiikalla. (Sinänsä hyvin arvostettava piirre.) Takatähtäimen alta löytyy nappi, jota sisään painamalla laatikon kansi aukeaa. Kalashnikovin tekniikkaan tutustuneelle ratkaisu tuntuu hyvin loogiselta ja simppeliltä. Laatikon avattuaan massiivisen metallisen lukon jousineen saa ulos aseesta. Tehdaskunnossa lukko on paksun rasvan peitossa. Itse pyyhin ylimääräiset pois ja laitoin hieman CRC:tä osiin, jotta ase toimisi myös pölystä, hiekasta ja mullasta huolimatta. Lipaskuilua ei ollut silikoonattu ja näin tarpeelliseksi laittaa hieman silikonia sinne. Kaasuaseessa myös lippaat on äärimmäisen tärkeä pitää hyvässä kunnossa. Työnjälki aseen sisällä on paikoitellen silottelematonta, mutta materiaalit antavat odottaa pitkää ikää ärhäkällä hiilidioksidillakin ammuttaessa. Aseen toimintaperiaate myös mahdollistaa kuulan pääsemisen koneiston sisään. Tämä tietty puurouttaa aseen toiminnan. Aseen tarkkuus verrattuna KJ G23-pistooliin tai Maruzenin micro UZI:iin on pettymys. Vaikka aseessa on pitempi piippu, taitaa se olla horoa mallia. Tietty yksilöllistä vaihteluakin esiintyy. Kenties Maruin tai muun valmistajan piippu on mahdollista sovittaa dremelöinnillä aseeseen. Tästä kenties lisää kun olen tutustunut tekniikkaan syvemmin.
Tuntemuksia

Visuaalisesti karu konepistooli tuo mieleen terroristipuuhat. Audiopuolelta toivoisi lippaan pitävän selkeän naksahduksen lukittuessaan. Toisaalta munakas ampumaääni korvaa paljon. Ase on todellakin hauska ampua, vaikka tarkkuusammunta on utopiaa. Sarjatulella kolina ja pauke aiheuttaa alkukantaisia tuntemuksia, jotka saavat päät matalaksi. Pienikokoisena ja kuitenkin tukillisena ase on myös helppo suunnata kohteeseensa. Kenties Maruin lähtönopeudenalentaja olisi mahdollista asentaa pienellä tuunauksella pyssyyn ja luoda täydellinen CQB-ase. Lukon päälle ei tosin - viritystavasta johtuen - saa kiinnitettyä kokonaisuuden kruunaavaa punapistetähtäintä. TDI-arms tekee oikeaan aseeseen sopivaa kiskoa, joka asennetaan pistimen kiinnityspisteeseen. Kiskoon voi asentaa lampun tai laser-tähtäimen, jopa etukahvan. Oikeaan aseeseen tarkoitettuna pala on kuitenkin kohtuuttoman kallis.

Ammuttaessa aseen metallinen tukki tuuppaa poskipäätä melko ärhäkällä tavalla. Oikealla aseella ampuvaa ominaisuus ei varmasti miellytä viimeistään kahden sarjatulella ammutun lippaan jälkeen, mutta airsoft-aseessa tuntemus on melko mielenkiintoinen. Käytännöllisenä yksityiskohtana aseen lippaat on tehty huuliaan myöten metallista. Molemmat lippaat olen jo ehtinyt tiputtamaan huulet edellä maahan, mutta vaurioita ei ainakaan tähän mennessä ole tullut.

Aseen kaasunkäytöstä on kuulunut monenlaisia huhuja, mutta ainakin Suomessa myytävä export-malli ampuu yhdellä kaasupatruunalla kaksi täyttä lippaallista kesäkeleillä. Kolmannella lippaallisella hiilidioksidin puhti loppuu. Myös viileämmällä säällä yksi patruuna riittää kahteen lippaalliseen kuulia.
Lyhyesti

Ase on omiaan niille, jotka haluavat hauskan pyssyn. Sisäpeleihin aseen teho on turhan suuri ja ulkopeleissä lippaita saa olla roppakaupalla, jos haluaa myös osua. Keräilijälle Mini UZI voi myös sopia, onhan siinä runsaasti metallia ja IMI:n merkinnät - yksilöllistä sarjanumeroa myöten. Ase myös toimii esikuvansa kaltaisesti.