moi...
minä tapasin yden jätkän yhdessä juhlissa... meilla oli hauskaa, juttelimme ja huomasimme että meillä oli paljon yhteistä ja tulimme hyviin juttuun..hän antoi numeronsa mulle ja lupasin saoittaa..
olimme noin 3 kuukauden yhdessä.. paitsi olin unohtanut yhden asian että kulttuurimme kieltää seurustelemisen ja en saanuut olla sen kaa joen päästimme kertoa vahemmillemmme ja ne ei suostunut meidän yhdessä olomme joten hän keksi että menemme naimissiin ja minä niin rakastuneena sanoin että mietin asiaa ... kun olin miletinyt asiaa suostuin.. mutta kun hän asuu kaukana ja emme meilkein tavanneet viikon, sitten huomasin etten ole valmis menemään naimisiin sen kaa.. mutta ajattelin jos hän raakstaa minua niin hän odottaaa... (kuinka tyhmä minä voin olla...). kun seurustelun aikana hän keroi minulle että minun pitää luvata sille että kerron jos löydän jonkun muun ja sanoin että hänkin tekee samoin, olimme sitten yhdessä tai ei... ei kulunut kun viikon kun sanoin etten voi mennä sen kaa naimisiin ja en voi olla sen kaa sillei.. hän oli kyllä surullinen mutta ei niinkään... noin viikko myöhemmin saain kuulla hänen tädiltä että poika on menossa naimsiin ruotsissa asuvan tytyön kaa, jonka on tavanut vain kerran. asiaa kyllä arsytti ja tunsin itseeni idiotix ,,, minä rakastan häntä edelleen ja en usko että ikinä tulen rakastamaan ketään niin paljon kuin häntä.. .. mikä oon teidän nevonne....??
minä tapasin yden jätkän yhdessä juhlissa... meilla oli hauskaa, juttelimme ja huomasimme että meillä oli paljon yhteistä ja tulimme hyviin juttuun..hän antoi numeronsa mulle ja lupasin saoittaa..
olimme noin 3 kuukauden yhdessä.. paitsi olin unohtanut yhden asian että kulttuurimme kieltää seurustelemisen ja en saanuut olla sen kaa joen päästimme kertoa vahemmillemmme ja ne ei suostunut meidän yhdessä olomme joten hän keksi että menemme naimissiin ja minä niin rakastuneena sanoin että mietin asiaa ... kun olin miletinyt asiaa suostuin.. mutta kun hän asuu kaukana ja emme meilkein tavanneet viikon, sitten huomasin etten ole valmis menemään naimisiin sen kaa.. mutta ajattelin jos hän raakstaa minua niin hän odottaaa... (kuinka tyhmä minä voin olla...). kun seurustelun aikana hän keroi minulle että minun pitää luvata sille että kerron jos löydän jonkun muun ja sanoin että hänkin tekee samoin, olimme sitten yhdessä tai ei... ei kulunut kun viikon kun sanoin etten voi mennä sen kaa naimisiin ja en voi olla sen kaa sillei.. hän oli kyllä surullinen mutta ei niinkään... noin viikko myöhemmin saain kuulla hänen tädiltä että poika on menossa naimsiin ruotsissa asuvan tytyön kaa, jonka on tavanut vain kerran. asiaa kyllä arsytti ja tunsin itseeni idiotix ,,, minä rakastan häntä edelleen ja en usko että ikinä tulen rakastamaan ketään niin paljon kuin häntä.. .. mikä oon teidän nevonne....??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.