Armeijako kasvattaa?

Minä olen kuule palvellut varusmies aikanani Kainuun Prikaatissa. Emme leikkineet silloin tollaisii leikkejä.

Kuule nyt. tänään minä kesytän karhua. Aivan kuule tavallista metsässä eläjää.

Varoitus! Tätä minun harrastustani en suosittele kenellekkään. Kyse on vain siitä että olen totuttanut tuon metsien eläjän omaan hajuuni jo useiden vuosien ajan. Minä voin edelleenkin mennä tuonne vatukkoon. Voisitko sinä tulla? Ei käy. Karhulla on hyvä kuuo ja hajuaisti. Sehän näkee vain hahmoja. Jos me mentäisiin kahdestaan, niin se ajattelee meiddät uhaksi ja käy kimppuun.

Mene yksinäsi.

Kuitenkin tuosta sinun asiastassi, Kainuun Prikaati kuuluu pohjoisen alueen valmiusyksikköön ja siellä oli ja on edelleenkin kunniallinen arvo.

Vituttaako sinua kun joudut juoksemaan? Siksikö sinä haluat mustamaalata Kainuun Prikaatia.

Kuule sinä. Minä olen nyt reserviläinen ja pääsiäisestä asti olen kävellyt päivittäin n. 13-26 kilometriä. Minut on Kainuun Prikaati tehnyt tämmöiseksi. Äiti ei oannut eikä isäkään välitä.

Minä olen vvain minä. Tiedätkö mikä on vaaksa? Se menee minulla varpaista ylös tangertelmatta.

Meneekö sinulla?

Armeijan kasvattavan vaikutuksen tunnistavat vain ne, jotka ovat poikia sinne mennessään ja poikia yhä sieltä tullessaan. Muodon vuoksi he opettelevat joitain ulkoisia tapoja osoittaa "miehisyyttään" mutta sisältä he ovat juuri niitä samoja keskenkasvuisia, kypsymättömiä, vastuuttomia, harkitsemattomia poikia, joita he tulevat aina olemaan ikävuosistaan huolimatta.

Onneksi osa oikeista miehistä on miehiä jo armeijaan mennessään. He ovat oppineet miehiksi kotona, päiväkodissa, koulussa, harratuksissa. Siellä missä koko kansan koheesio parhaiten toteutuu, siellä missä joutuu oikeasti vastuuseen teoistaan ja sanoistaan, siellä missä on myös tilannetajua ja oikeudenmukaisuutta linjakäskytyksen sijaan.

Armeija on miestenkoulu ikuisille pojille.