Tuntuu niin toivottomalta

Itselläni oli sama tilanne, tosin 2003 kun aloimme yrittämään lasta.Aivan samat mietteet ja mielipaha.

Clomeja söin muistaakeni vähän yli vuoden ja siitä siirryimme hoitohin. Ensin tehtiin kaksi IUI:ta sen jälkeen IVF sekä PAS_seja neljä joista tästä viimeisestä plussa mutta osoittautui kohdunulkoiseksi joka sitten leikattiin:(

Ei ole tämä helppoa mutta itse olen kokenut asian niin että kaikkeni yritetään ja jos sittenkään ei onnistu niin sitten ei.

Älä sinä vielä menetä toivoasi. Teillä on niin hyvä mahdollisuudet saada se oma pieni kun kuitenkin jo clomeilla onnistui(vaikka menikin kesken, siitä pahoitteluni:(

Lärvien vetämisestä....Itse otin clomien aikana jos siltä tuntui. Hoitojen aikana olen myös ottanut viiniä mutta en tietenkään siirron jälkeen.Tosin IVF_ssä otin siirron jälkeen aina iltaisin lasin punaviiniä kun kuulemma se lisää kohdunlimakalvon verenkiertoa ja näin ollen mukamas auttaa kiinnittymisessä . No, meille ei siitäkään apua tullut.

Valitettavasti, pettymyksiä tulee mutta toivotaan että teille ei niitä enää tule.

((((voimia)))))ja onnea tulevaisuuteen

Mietin tässä ihan samaa asiaa. Toivoin raskautta jo niin monta vuotta sitten ja minäkin elin justisa niin kuin nyt ihan varmaasti raskaus onnistuisi. en ottanut särkylääkkeitä, lopetin allergian lääkkeet, pelosta ettei vaan lapsi vahinkoituisi... kaikki ihan turhaa.

Elämä oli yhtä testien tekemistä, odottamista ja pettymystä.
Yksityisellä gynellä kävin vuoden vaikka klomi kiertoja tein vistisä kolme-neljä. Ei niitä minusta kovin monta kertaa edes voi syödä.
Kokeilin laihtumista ja vaan odottamista kun lääkärin mielestä kaikki oli vaan omasta ajatuksesta kiinni. 8älä hermoile, kyllä se tulee. Olet nuori, kyllä se tulee...)

Vuoden kuluttua lääkäri oli sitä mieltä että pakko mennä lapsettomuus klinikalle.

Minusta tuntuu, että sinun pitäisi tehdä samoin.
Joskus ei ole iso juttu ja lääkäri visi autta raskauden alkuunsa hyvinkin nopeasti ja helposti. Joskus sitä kokeillaan kaikkea ja silti ei onnistuu.

Niin monet saa apua keinohedelmöityksestä.
Minun piti läpi käydä myös kolme mikrohedelmöitystä, ihan alusta loppuun asti, piikkinen päivineen. tänä sitä eka kerta ollaan siinä pisteessa että plussa tuli.
En osaa edes kertoa miten hyvältä tuntuu vaikka tietän, että kaikki on mahdollista ja huonostikin voi käydä.

Mutta Sinä älä enää odottaa, hanki apua jos saat ja toivon että onnistut siinä!
lapsi on sen arvoinen että tehdä sen eteen kaikkea.
Pidän peukkoja!