Olisiko tuolla parempi paikka,tämän maallisen vaelluksen jälkeen?Tuntuu ettei tällä maailmalla ole minulle enää mitään annettavaa.Ikää ei ole vielä edes 30 kymmentä ja tuntuu,että alkaa riittämään.
Sukulaisia ja ystäviä on tullut kuopattua,niin että käsiä pakottaa.Osa on mennyt omasta halusta-osa kun aika on tullut täyteen.Heillä on varmasti jo helpompaa...
Elämä kovettaa.Kun on pitänyt omaa äitiään kädestä-tämän kuolinvuoteella ja kuunnellut niitä viimeisiä sanoja niin ei mikään oikein enää tunnu miltään.Sitä tuntuu kestävän mitä vain.
No joo se vuodatuksesta.Sorry.Yksinäisyys palstahan tämä oli.Ei se yksinäisyys niin paha asia ole-sen kanssa vaan täytyä oppia elämään.
Mutta katsoisin asian näin-jos ei voi olla hyvä ystävä niin on parempi olla yksinään.Silloin kukaan ei loukkaannu.
Olen nähnyt,kokenut,tuntenut elämää varmaan kahden ihmiselon verran.En ole silti katkera.
Eletty elämä näkyy kasvoista,ja on varmasti paljon ihmisiä jotka ovat saaneet elämältä turpaan enemmän kuin minä.
Kysyn taas:mikä virittää teidät aina uuteen aamuun?Mikä saa teidät jaksamaan?Itse olen noita pohtinut ja vastausta en tiedä.Mikä merkitys tällä kaikella on?Kun se kumminkin viedään joskus pois.Nauttiahan sitä tietysti voisi,mutta kun en ole oikein ikinä innostunut niistä elämän pienistä iloista.
Älkääkä sanoko,että hanki lapsia-ne on elämän ilo.Lapsia en tahdo tähän maailmaan.En halua heille samaa kohtaloa.Mikään ei ole raskaampi näky kuin itkuisen lapsen silmät kun läheistä haudataan.No joo elämäähän tämäkin on.
Parempi varmaan lopettaa kun alkaa toi teksti mennä tommoiseksi.Kunhan täällä jylhässä yksinäisyydessäni mietteitäni raapustin.
Sukulaisia ja ystäviä on tullut kuopattua,niin että käsiä pakottaa.Osa on mennyt omasta halusta-osa kun aika on tullut täyteen.Heillä on varmasti jo helpompaa...
Elämä kovettaa.Kun on pitänyt omaa äitiään kädestä-tämän kuolinvuoteella ja kuunnellut niitä viimeisiä sanoja niin ei mikään oikein enää tunnu miltään.Sitä tuntuu kestävän mitä vain.
No joo se vuodatuksesta.Sorry.Yksinäisyys palstahan tämä oli.Ei se yksinäisyys niin paha asia ole-sen kanssa vaan täytyä oppia elämään.
Mutta katsoisin asian näin-jos ei voi olla hyvä ystävä niin on parempi olla yksinään.Silloin kukaan ei loukkaannu.
Olen nähnyt,kokenut,tuntenut elämää varmaan kahden ihmiselon verran.En ole silti katkera.
Eletty elämä näkyy kasvoista,ja on varmasti paljon ihmisiä jotka ovat saaneet elämältä turpaan enemmän kuin minä.
Kysyn taas:mikä virittää teidät aina uuteen aamuun?Mikä saa teidät jaksamaan?Itse olen noita pohtinut ja vastausta en tiedä.Mikä merkitys tällä kaikella on?Kun se kumminkin viedään joskus pois.Nauttiahan sitä tietysti voisi,mutta kun en ole oikein ikinä innostunut niistä elämän pienistä iloista.
Älkääkä sanoko,että hanki lapsia-ne on elämän ilo.Lapsia en tahdo tähän maailmaan.En halua heille samaa kohtaloa.Mikään ei ole raskaampi näky kuin itkuisen lapsen silmät kun läheistä haudataan.No joo elämäähän tämäkin on.
Parempi varmaan lopettaa kun alkaa toi teksti mennä tommoiseksi.Kunhan täällä jylhässä yksinäisyydessäni mietteitäni raapustin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itsekin pohtinut jo pidempään. Vastauksia en ole löytänyt.
Mikään ei tunnu miltään ja millään ei ole oikeastaan enää väliä. Tuntuu, että oma osa täällä on nyt näytelty.
Yksinäisyyden kanssa oppii elämään, se on totta. Mutta kun tietää olevansa loppuikänsä yksin, niin se ajatus ei tunnu mitenkään suunnattoman houkuttelevalta. Ja kun takanakin on niin paljon asioita, joista ei edes olisi halunnut tietää, niin vanhojen muisteleminenkaan ei suo helpotusta.
Elämän pienet ilot suovat joskus hetkellisen onnen tunteen, mutta loppupeleissä niilläkään ei ole kovin suurta merkitystä. Olisi helpompaa, jos voisi lakata ajattelemasta.
Ei minua ainakaan mikään tunnu virittävän uuteen päivään. Herään vain, vaikka en niin toivoisikaan. Suoritan päivän rutiinit ja yksi vuorokausi on taas kulutettu. Ainoa lohdullinen ajatus on se, että kuolema on päivä päivältä lähempänä.
Kai tämän kirjoitukseni tarkoitus oli sanoa, ettet ole ainoa, joka näin ajattelee.
Mennään tätä polkua siis niin pitkään kun sitä jatkuu.Eletään pois tämä elämä,jota en toivonut.
Aamu nousee huomenna taas,nostetaan pää pystyyn-tässä on kumminkin vielä muutama vuosikymmen kärsittävänä.
Mukavaa etten ole ainoa.Polku on kuoppainen ja metsittynyt,mutta sitä mennään-oletko edellä vai perässäni?Maailma potkii,mutta potkitaan takaisin.
sentään vuosikymmeniä tarvitse täällä tarpoa. Huomenna on taas viikko päätöksessään. Yksi muiden samanlaisten joukossa.
Enpä tiedä missä kohtaa sitä polkua olen vai olenko kenties jäänyt paikalleni. Olen ainakin väsynyt potkimaan. Sikiöasennossa on hyvä ottaa iskut vastaan.
elämästä.Mutta en silti tee kuin veljeni.Elän vittuillessani tälle kylmälle maailmalle.
Silmukat on kyllä tehty,en vaan usko siihen.maailma on hyvä paikka sanotaan.Pitäisi varmaan lähteä katsomaan niitä oikeasti huono osaisia tuonne aasiaan.
Itse en vain usko, että se parantaisi tilannettani yhtään, että lähtisin katsomaan kärsimystä muualle. Tiedän, että monilla on asiat huonommin, mutta ystävien jättäminen olisi itselleni varmaan viimeinen tikki.
niitä ystäviäkään montaa enää ole.kuopattuja melkein kaikki.Kai se helpottais oloa,että tietäis muiden asioiden olevan huonommalla tolalla kuin omat.Mene ja tiedä.
jokainen on tahollaan yksin ja kirjoittaa mutta ei ole kosketuksissa keskenään ? Pitäisikö olla yksinäisille jossain kohtauspaikka ja jos olisi niin mitä siellä tahdottaisiin tapahtuvaksi ? Keskustelua tietenkin ainakin mutta voisiko sitä jos onnistuisi, miettiä jatkossa myös tapahtumateemoina joihin voisi yhdessä mennä. Joka paikkakunnissa on varmaan yksinäisiä joista yhdessä se ryhmä muodostuisi.