Pahoittelen kuinka tämä asia on luultavasti nostettu useita kertoja jo esille, mutta olen miettinyt, että missä vaiheessa olisi avun hakeminen kannattavaa?
Elämäni on ollut päämäärätöntä jo kauan, mutta viimeisen kuukauden aikana on ruvennut enemmänkin ahdistamaan ja esimerkiksi netissä tekemäni beckin testi antaa pisteitä siitä keski-vaikean ja vakavan masennuksen välistä.
Keski-vaikea masennuskin löytyy muutaman vuoden takaa ja tuntuu ettei asiat tästä itsestään ole ainakaan parempaan suuntaan menossa, mutta silti esim psykiatrille hakeminen tuntuu erittäin vaikealta...
Elämäni on ollut päämäärätöntä jo kauan, mutta viimeisen kuukauden aikana on ruvennut enemmänkin ahdistamaan ja esimerkiksi netissä tekemäni beckin testi antaa pisteitä siitä keski-vaikean ja vakavan masennuksen välistä.
Keski-vaikea masennuskin löytyy muutaman vuoden takaa ja tuntuu ettei asiat tästä itsestään ole ainakaan parempaan suuntaan menossa, mutta silti esim psykiatrille hakeminen tuntuu erittäin vaikealta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Selviäisitkähän tällä?
Käy luontaistuotekaupassa keskustelemassa?
Mene luennoille aiheesta "Itsensä tunteminen ja hyväksyminen?"> Ja näitä aiheita sivuavista luennoista / kirjallisuudesta jos jaksat lukea?
Tsemppiä jaksamiselle
Terveisin JUKKA
Ps. Olen itse käynyt samat epävarmuuden vaiheet. Nykyään olen terve tältäosin?
Kiitos vastauksesta.
En ole aivan varma mitä luonteistuotekaupassa keskutelemisella tarkoittaisit, mutta kirjallisuutta voisin harkitakin, vaikka hieman epäilenkin sen mahdollista tehoa.
"mitä luonteistuotekaupassa keskutelemisella tarkoittaisit,"
> Sitä että löytäisi tilanteeseen jotain piristävää> esim. terveet urheilijat käyttävät luontaistuotteita> aminohappovalmiste "Movi total" on hyvä ravintolisä joka piristää sopivasti?
Hoitamattomana lieväkin masennus voi ajan mittaan "kroonistua" ja sen jälkeen tarvitseekin kemiallisia lääkkeitä, joka onkin sitten "raskaampi" juttu?
Ps. Vai auttaisiko "terapeutin" kanssa keskustelu tässä vaiheessa> vaikea minun on sanoa kun en tunne sinun elämäntilannetta?
Tsemppiä jaksamiselle. ............JUKKA
Hei
Kerron kokemuksesta, että psykologille/psykiatrille kannattaa hakeutua jo tuossa vaiheessa. Muuten tilasi saattaa pahentua, tietenkin riippuu jos sinulla on joku konkreettinen ongelma, sen poistuminen voi muuttaa tilannetta. En halua pelotella, mutta itse otin melkoisen mahalaskun ja oireita oli ollut jo vuoden. Lääkkeiden otto on pelottavaa ja ahdistavaa, mutta ne saattavat auttaa. Kerro avoimesti lääkärille tuntemuksistasi ja jatka käyntejä vaikka tuntuisikin että olo helpottaa hetkeksi. Masennus ei korjaannu hetkessä mutta paraneminen alkaa kun asiaa hoidetaan. Itse vitkutin turhan pitkään ja harmittaa kun en aiemmin tajunnut mennä lääkäriin. Voimia, sinä selviät mutta paraneminen on kaksi askelta eteen, yksi taakse.
Uskoisinpa esimerkiksi kaupungin nuorisoasemalle, joka hoitaa mm masennukseen ja muihin ongelmiin liittyviä asioita, ajanvarauksen auttavan paremminkin ongelmiini, kuin hieman piristävät luontaistuotteet.
Lähinnä tuo "kroonistuminen" ja avun hakeminen vasta siinä pisteessä, missä olisinkin paljon huonommassa kunnossa ovat syitä miksi tätä asiaa yritän "jo" tässä vaiheessa korjata.
Luultavasti tilanteen on ns laukaissut muutto uuteen kaupunkiin opiskelupaikan perässä, jonka takia asun ensimmäistä kertaa yksin.
Tosin yksinäisyydestä en tunnu kärsivän suuresti ja mielenkiintoni ihmissuhteiden luontiin ja ylläpitoon on erittäin vähäistä, vaikka toisaalta itsetuntoni on erittäin huono enkä esimerkiksi ole viimeisen kuukauden aikana tulkinnut yhtään muista ihmisistä minuun kohdistuvaa reaktiota positiiviseksi ja parturissa oman peilikuvani näkeminen sai aikaan tähän mennessä voimakkain tunteen päästä pois tästä maailmasta.
Kiitän vastauksistanne ja luultavasti tulen ottamaan johonkin tahoon yhteyttä seuraavien parin viikon aikana, jos vaikka saisi vaihteeksi elämään jonkinlaisen kontaktin.
"jos vaikka saisi vaihteeksi elämään jonkinlaisen kontaktin."
Uudessa asuinpaikassa/ kaupungissa? voi ensiksi hakea tietoa, mitä täällä oikeasti tapahtuu lähiaikoina.
Juhlia? Luentoja? Yleensä tapahtumia?
Jos jää yksinäisyyteen odottamaan, että tapahtuisipa nyt jotakin (vieras paikka), miksi ei minulle tapahdu mitään? Saa kyllä odottaa loppuelämänsä? ja masentua ja ahdistua tilanteesta niin paljon kuin ehtii?
-----------
"vaikka toisaalta itsetuntoni on erittäin huono"
-----------
Sitä täytyy opiskella vahvistamaan sen tyyppisten asiia sivuavien luentojen kautta?
Ihmisen perimmäinen tarve on olla sosiaalisissa kontakteissa/ keskusteluissa toisten kanssa> saa kysyä toiselta omaa mieltä assarruttavia asioita, saa tietoa, vinkkejä, ehkä yhteistä tekemistä jne. jne. Elämästä tulee elämisen arvoista/ mielenkiintoista?
esim.netistä. Masennus on tosi vakava tauti ja hoitamattomana pahetessaan se voi johtaa jopa psykoosiin. Ajattelisin että tilanteessasi kun ei ole ystäviä lähellä ja uusiin vie aikansa tutustua, terapeuttti olisi varmin kuuntelija ja tukesi joka pitää kaiken lisäksi asiat sisällään.
Olet tietoinen ongelmastasi joten tee sille jotain ilman pelkoa sillä hyvinvointisi on tärkeä niin sinulle kuin ympärilläsi oleville läheisillesikin , jookos
Rehellisesti sanottuna minulla ei ole yhtään halua hakeutua muiden ihmisten pariin esimerkiksi juhlien tai muiden tapahtumien merkeissä, vaan pikemminkin tuo ajatus tuntuu vastenmieliseltä.
Ystävät olen muutenkin menettänyt enemmän ja vähemmän tietoisesti viimeisten parin vuoden aikana, että kyseessä ei pohjimmiltaan ole uudesta asuinympäristöstä johtuva yksinäisyyden tunne, vaikka tiedostamaton sosiaalisten kontaktien puute onkin luultavasti yksi suurimpia syitä ns pahaan olooni.
Ja netistähän on masennukseen liittyvää tietoa tullut luettua aivan kohtalainen määrä, jonka ansioista ylipäätänsä olenkin täällä keskustelemassa.