Hei,
Tuore Vaimoni on upea ihminen, rakastan häntä valtavasti. Tulemme toimeen erittäin hyvin. Ainoa suhdettamme vaivannut ongelma oli alkoholi. Luulin, että se ongelma oli saatu haltuun mutta olin väärässä. Tiedän kyllä, että alkoholisti on loppuelämänsä alkoholisti mutta silti halusin uskoa, että hän on loppuelämänsä raitis alkoholisti. Haluan uskoa edelleen.
Vaimoni on noin puolet elämästänsä käyttänyt enemmän tai vähemmän alkoholia, ison osan ajasta normaalia enemmän. Noin vuoden ajan elämästään hän on käyttänyt myös huumaavia aineita mutta ei suonensisäisiä. Tästä on aikaa noin 10 vuotta.
Minun alkoholin käyttö on ollut normaalia. Huumaavia aineita en ole käyttänyt. Tapasimme n. 2 vuotta sitten. Siitä noin puolen vuoden kuluttua aloimme seurustelemaan. Nautimme molemmat siihen aikaan alkoholia enkä vielä silloin ymmärtänyt, että vaimollani on alkoholiongelma. Alkoholin käyttömme lisääntyi, se aiheutti riitoja ja myös muuta ikävää. Alkoholin käytöstä ja muistakin syistä johtuen hän myös masentui n. vuosi sitten. Hän aloitti lääkityksen mutta koska alkoholin käyttö jatkui, lääkitys ei päässyt vaikuttamaan. Masennus ja alkoholin käyttö johti myös kuukausien mittaiseen sairaslomaan.
Viime vuodenvaihteessa ymmärsin, että hänellä on alkoholiongelma. Pahimpina aikoina teki asioita, joissa hän petti luottamuksen minuun. Kesti kauan, ennen kuin ne haavat olivat parantuneet.
Erilaisten vaiheiden jälkeen sain puhuttua hänet A-klinikalle. Menimme sinne molemmat koska halusin tukea häntä siinä ja toisaalta halusin saada myös oman lisääntyneen alkoholin käyttöni kuntoon. A-klinikan tutkimusten perusteella hänellä oli vakava alkoholiongelma.
Lääkärintarkastus toi myös hälyttävän tuloksen maksan tilasta. A-klinikan tutkimusten perusteella minulla ei ollut sellaista ongelmaa, joka tarvitsisi hoitoa. Teimme yhdessä ja A-klinikan tuen myötä päätöksen lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Hoito eteni siten, että vaimoni pääsi Kalliolan klinikalle. Hän oli siellä neljä viikkoa. Hän sai siellä hyvin käsiteltyä alkoholin käyttöön johtaneita syitä. Aloitimme raittiuden pari viikkoa ennen klinikalle menoa ja sitä kesti viime viime viikon loppuun saakka, yhteensä yli puoli vuotta.
Olimme jo ennen A-klinikalle menoa ja raittiuden aloittamista päättäneet mennä tänä vuonna loppukesästä naimisiin. Näin tapahtuikin. Noin kuukausi häiden jälkeen hän alkoi muuttumaan. Siinä kohdin oli kulunut noin puoli vuotta raittiuden aloittamisesta, joka on käsittääkseni hyvin vaikea ajankohta. Hän toi useaan otteeseen esille, että hänen elämässään ei ole mitään iloa, kun ei voi enää irroittautua arjesta viinin ja siiderin kera. Kahtena viikonloppuna sain puhuttua hänet pois siitä tilanteesta, ilman alkoholia. Viime viikonloppuna hän kuitenkin sai puhuttua minut ympäri. Taisi minullakin olla niin kovasti ikävä punaviiniä. Joimme yhtenä iltana useamman pullon punaviiniä, ja jotain muutakin.
Seuraavana päivänä olo oli luonnollisesti huono ja molemmat olimme sitä mieltä, että ei se ole meidän elämää emmekä juo pitkään aikaan, aikaisintaan häämatkalla, joka on edessä vuodenvaihteessa. Sovimme myös, että emme kerro juontikokeilusta kenelläkään, varsinkaan hänen siskolleen, jolla on myös alkoholiongelma.
Tämän viikonlopun perjantaina jouduin olemaan pitkälle iltaan työtehtävissä, joten vaimoni oli sopinut menevänsä siskonsa kanssa syömään. Ei ollut mitään puhetta alkoholista mutta aavistin kyllä pahaa. Hänen omatuntonsa kolkutti sen verran, että samantien siskonsa luoksi päästyään hän soitti ja kertoi ostaneensa pari siideriä. Pyrki saamaan hyväksyntää sille.
Ihan vastaavia tilanteita tapahtui ennen raittiutta.
Kerroin, että olen erittäin pettynyt. Pettynyt siitä, että hän juo ja siitä, että hän on kertonut siskollensa kokeilleensa alkoholin käyttöä. Tilannetta ei yhtään auta se, että hänen sisko tietää nyt vaimoni juoneen ja tämän myötä varmasti käyttää tilannetta hyväkseen. Illalla käytyjen keskustelujen myötä kävi selväksi, että hän oli täysin suunnitellut sen, että juo siskonsa kanssa.
Jälleen tilanne on sama kuin ennen raittiutta, että hän sanoo toista mitä tarkoittaa ja näin pettää luottamuksen. Tiedän, että se on alkoholistin tapa ja merkki mutta en silti hyväksy sitä.
Huolimatta siitä, että rakastan häntä paljon, tuntuu että olen tehnyt suuren virheen. Olen suoraan sanottuna niin pettynyt, että olen valmis vaikka lopettamaan avioliittomme hyvin lyhyeen jollemme saa asiaa kuntoon. Periaatteessa olen valmis siihen, että erittäin harvoin, muutaman kerran vuodessa joisimme kohtuullisesti viiniä mutta se ei taida olla mahdollista tässä tilanteessa. Tiedän kyllä, että itse olin mukana katkaisemassa raittiuttamme mutta molemmat olimme sen kokeilun myötä sitä mieltä, että emme jatka sitä. Tai ehkä sekin ole hänen suustaan vain valetta.
Kuulostaa varmaan oudolta, että lyhyen avioliiton jälkeen olen valmis purkamaan sen, jos tätä ongelmaa ei saada haltuun. Tein sen kuitenkin jo selväksi vaimolleni aikoinaan, että juopon kanssa en voi enkä halua olla naimisissa. Se on aiheuttanut meille niin paljon ikävää ja riitoja, että en halua pilata sillä elämääni. Siksi olen niin järkkymätön, että olen valmis jopa avioliiton kyseenalaistamaan sen takia.
Olenko täysin hakoteillä? Onko minulla mitään mahdollisuutta saada tästä onnellista avioliittoa ilman alkoholia? Alkoholin kanssa se ei ole onnellinen. Auttakaa minua, kertokaa näkemyksiänne, kokemuksianne. Kertokaa, mitä minun pitäisi tehdä.
Kiitokset jo ennalta!
Tuore Vaimoni on upea ihminen, rakastan häntä valtavasti. Tulemme toimeen erittäin hyvin. Ainoa suhdettamme vaivannut ongelma oli alkoholi. Luulin, että se ongelma oli saatu haltuun mutta olin väärässä. Tiedän kyllä, että alkoholisti on loppuelämänsä alkoholisti mutta silti halusin uskoa, että hän on loppuelämänsä raitis alkoholisti. Haluan uskoa edelleen.
Vaimoni on noin puolet elämästänsä käyttänyt enemmän tai vähemmän alkoholia, ison osan ajasta normaalia enemmän. Noin vuoden ajan elämästään hän on käyttänyt myös huumaavia aineita mutta ei suonensisäisiä. Tästä on aikaa noin 10 vuotta.
Minun alkoholin käyttö on ollut normaalia. Huumaavia aineita en ole käyttänyt. Tapasimme n. 2 vuotta sitten. Siitä noin puolen vuoden kuluttua aloimme seurustelemaan. Nautimme molemmat siihen aikaan alkoholia enkä vielä silloin ymmärtänyt, että vaimollani on alkoholiongelma. Alkoholin käyttömme lisääntyi, se aiheutti riitoja ja myös muuta ikävää. Alkoholin käytöstä ja muistakin syistä johtuen hän myös masentui n. vuosi sitten. Hän aloitti lääkityksen mutta koska alkoholin käyttö jatkui, lääkitys ei päässyt vaikuttamaan. Masennus ja alkoholin käyttö johti myös kuukausien mittaiseen sairaslomaan.
Viime vuodenvaihteessa ymmärsin, että hänellä on alkoholiongelma. Pahimpina aikoina teki asioita, joissa hän petti luottamuksen minuun. Kesti kauan, ennen kuin ne haavat olivat parantuneet.
Erilaisten vaiheiden jälkeen sain puhuttua hänet A-klinikalle. Menimme sinne molemmat koska halusin tukea häntä siinä ja toisaalta halusin saada myös oman lisääntyneen alkoholin käyttöni kuntoon. A-klinikan tutkimusten perusteella hänellä oli vakava alkoholiongelma.
Lääkärintarkastus toi myös hälyttävän tuloksen maksan tilasta. A-klinikan tutkimusten perusteella minulla ei ollut sellaista ongelmaa, joka tarvitsisi hoitoa. Teimme yhdessä ja A-klinikan tuen myötä päätöksen lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Hoito eteni siten, että vaimoni pääsi Kalliolan klinikalle. Hän oli siellä neljä viikkoa. Hän sai siellä hyvin käsiteltyä alkoholin käyttöön johtaneita syitä. Aloitimme raittiuden pari viikkoa ennen klinikalle menoa ja sitä kesti viime viime viikon loppuun saakka, yhteensä yli puoli vuotta.
Olimme jo ennen A-klinikalle menoa ja raittiuden aloittamista päättäneet mennä tänä vuonna loppukesästä naimisiin. Näin tapahtuikin. Noin kuukausi häiden jälkeen hän alkoi muuttumaan. Siinä kohdin oli kulunut noin puoli vuotta raittiuden aloittamisesta, joka on käsittääkseni hyvin vaikea ajankohta. Hän toi useaan otteeseen esille, että hänen elämässään ei ole mitään iloa, kun ei voi enää irroittautua arjesta viinin ja siiderin kera. Kahtena viikonloppuna sain puhuttua hänet pois siitä tilanteesta, ilman alkoholia. Viime viikonloppuna hän kuitenkin sai puhuttua minut ympäri. Taisi minullakin olla niin kovasti ikävä punaviiniä. Joimme yhtenä iltana useamman pullon punaviiniä, ja jotain muutakin.
Seuraavana päivänä olo oli luonnollisesti huono ja molemmat olimme sitä mieltä, että ei se ole meidän elämää emmekä juo pitkään aikaan, aikaisintaan häämatkalla, joka on edessä vuodenvaihteessa. Sovimme myös, että emme kerro juontikokeilusta kenelläkään, varsinkaan hänen siskolleen, jolla on myös alkoholiongelma.
Tämän viikonlopun perjantaina jouduin olemaan pitkälle iltaan työtehtävissä, joten vaimoni oli sopinut menevänsä siskonsa kanssa syömään. Ei ollut mitään puhetta alkoholista mutta aavistin kyllä pahaa. Hänen omatuntonsa kolkutti sen verran, että samantien siskonsa luoksi päästyään hän soitti ja kertoi ostaneensa pari siideriä. Pyrki saamaan hyväksyntää sille.
Ihan vastaavia tilanteita tapahtui ennen raittiutta.
Kerroin, että olen erittäin pettynyt. Pettynyt siitä, että hän juo ja siitä, että hän on kertonut siskollensa kokeilleensa alkoholin käyttöä. Tilannetta ei yhtään auta se, että hänen sisko tietää nyt vaimoni juoneen ja tämän myötä varmasti käyttää tilannetta hyväkseen. Illalla käytyjen keskustelujen myötä kävi selväksi, että hän oli täysin suunnitellut sen, että juo siskonsa kanssa.
Jälleen tilanne on sama kuin ennen raittiutta, että hän sanoo toista mitä tarkoittaa ja näin pettää luottamuksen. Tiedän, että se on alkoholistin tapa ja merkki mutta en silti hyväksy sitä.
Huolimatta siitä, että rakastan häntä paljon, tuntuu että olen tehnyt suuren virheen. Olen suoraan sanottuna niin pettynyt, että olen valmis vaikka lopettamaan avioliittomme hyvin lyhyeen jollemme saa asiaa kuntoon. Periaatteessa olen valmis siihen, että erittäin harvoin, muutaman kerran vuodessa joisimme kohtuullisesti viiniä mutta se ei taida olla mahdollista tässä tilanteessa. Tiedän kyllä, että itse olin mukana katkaisemassa raittiuttamme mutta molemmat olimme sen kokeilun myötä sitä mieltä, että emme jatka sitä. Tai ehkä sekin ole hänen suustaan vain valetta.
Kuulostaa varmaan oudolta, että lyhyen avioliiton jälkeen olen valmis purkamaan sen, jos tätä ongelmaa ei saada haltuun. Tein sen kuitenkin jo selväksi vaimolleni aikoinaan, että juopon kanssa en voi enkä halua olla naimisissa. Se on aiheuttanut meille niin paljon ikävää ja riitoja, että en halua pilata sillä elämääni. Siksi olen niin järkkymätön, että olen valmis jopa avioliiton kyseenalaistamaan sen takia.
Olenko täysin hakoteillä? Onko minulla mitään mahdollisuutta saada tästä onnellista avioliittoa ilman alkoholia? Alkoholin kanssa se ei ole onnellinen. Auttakaa minua, kertokaa näkemyksiänne, kokemuksianne. Kertokaa, mitä minun pitäisi tehdä.
Kiitokset jo ennalta!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen pahoillani tilanteesi vuoksi. Olet yrittänyt tehdä kaikkesi rakkaasi puolesta, ikävä kyllä alkoholistiin ei voi vaikuttaa paljoa muut ihmiset, hänen täytyisi itse tehdä lopullinen päätös. Ilmeisesti hän ei pysty alkoa jättämään, ja se tulee kuulumaan hänen elämäänsä.
Jos jatkat suhteessa, ironista kyllä, tuet hänen juomistansa. Hän voi jatkaa samaa kaavaa tietäen että et kuitenkaan jätä häntä. Pidät ns. kulisseja yllä ja mahdollistat hänen juomisensa.
Lähde kun pystyt. Jos hän raitistuu, voit ottaa hänet aina takaisin jos haluat. Kuulostaa helpolta ratkaisulta mutta tiedän kyllä, sitä se ei ole. Sydän haluaa aina uskoa rakkaastansa parasta. Lopulta kuitenkin toivo hiipuu sydämessä, pahimmillaan itse sairastut masennukseen jos tätä jatkuu pitkään, ja sitähän jatkuu. Todella harva alkoholisti lopettaa juomistansa kuin todella pakon edessä.
No jaksamista sulle, tee omat ratkaisusi, mutta muista että rakkauskaan ei kaikkea kestä. Mutta tee itsellesi palvelus äläkä usko alkoholistin lupauksia. Teot kyllä puhuvat puolestansa.
Vaikea tilanne, mutta en tiedä lohduttaako sinua sellainen tieto, että ekan raitistumispyrkimyksen jälkeen kestää keskimäärin 1,8 vuotta ennen lopullista, kestävää raittiutta, jos sellainen on tullakseen sen on jatkuttava yhtenäisesti kolme vuotta, jotta voi sanoa päässeensä irti. Siltikin pitää olla tutka päällä koko ajan.
Retkahduksia tulee useita tuon alle kahden vuoden aikana, se kuuluu taudinkuvaan ja on "normaalia". Vaimosi tarvitsee tukea eikä uhkauksia erosta. On erittäin vaarallista antaa itselleen takaportteja, että sitten kun, niin sit voidaan ehkä ottaa parit lasilliset. Nämä ajatukset mielessä retkahdus on hyvin todennäköistä jo ennen asetettua juomalupaa. Ihan pakko tehdä sellainen päätös, ettei koskaan enää. Kova paikka monelle ja pään sisäistä työtä on todella tehtävä niin paljon, että tuntuu jopa tuskaiselle, pelottavalle ja ahdistavalle siitäkin huolimatta että muutos on hyvään.
Olen itsekin nainen ja pilannut nuoruudensuhteeni lähes poikkeuksetta viinan kanssa. Jos ei juonut mies, niin minä hoidin sen puolen. Ei mikään suhde kestä sellaista, sillä siihen tulee aina muutakin salailua ja epärehellisyyttä, enkä tarkoita nyt välttämättä uskottomuutta.
Kokeilkaa vielä AA:ta. Sieltä saa hyvää vertaistukea ja se ei ole uskonnollinen salaseura, vaan siellä käy kaikenlaista porukkaa joilla kaikilla on sama ongelma.
Vaimosi voi päästä vielä interventio-hoitoon, joka on retkahtaneille tarkoitettu "paketti". Kestää viikosta kahteen, tarvittaessa pitempäänkin. Siellä hän pääsee taas tutkimaan retkahtamiseen johtaneita syitä ja myös käymään AA:ssa, ja siellä voidaan järjestää myös perhekeskustelu. Mitään ei ole vielä hävitty!
siideriä.... punaviiniä....alkoholisti?.
Antaisit vaimosi elää. Jos olisin vaimosi, häipyisin heti!
Etkö lukenut tarinaa...
Tyttökaveri joi ja masentui. Sai lääkityksen (benzot), ja jatkoi juomistaan, eli oli sekakäyttäjä!
Oletko itse elänyt sekakäyttäjän kanssa?
yleisen tiedon mukaan noin kolmen kuukauden ajaksi. sitten alkaa paluu entiseen, piilopullot, salailut, selittelyt, toteutumattomat lupaukset ja valehtelut ja sitä rataa.
eli ihan normaalikuviot alkoholistin kanssa on käynnissä.
sinun rakkaus tai välittäminen ei häntä raitista
( kuin tuon jakson mikä siis oli). se vaan mahdollistaa juopon juomisen tästä eteenpäin, jos et tee muutosta suhteeseen.
hoitoon hän suostui ennen häitä sinun vaatimuksesta, ei omasta vilpittömästä halustaan. varmaan hän silloin uskoikin raitistumiseensa, naimisiin menoon ja normaaliin perhe-elämään.
alkoholin voiman hän( ja myös sinä) aliarvioi, kuten muutkin samassa tilanteessa tekisivät ellei olisi perusteellista tietoa ja käsitystä alkoholin voimasta.
a-pelissä sinä olet kakkonen ja olet ollut sitä koko suhteen ajan.
halu ja syy raitistumiseen on löydyttävä juoposta itsestään, ei kenenkään painostamana tai vaatimuksesta.
tuollainen kuukauden hoitojakso ei raitista ketään ellei ole halukas raitistumaan ihan oikeasti.
se taas vaatii jälkihoitoa koko loppuelämän.
siitä et maininnut mitään, oletan siis ettei sitä sitten tapahtunut. yleensä jatkohoito tapahtuu aa:n kanssa (varmaan on muitakin tahoja mutta niistä ei ole kokemusta).
jotkut käyvät siellä loppuelämänsä monta kertaa viikossa ja jotkut saavat elämänsä uusille urille vähemmällä mutta ihan itsestään tai maton alle lakaisemalla a-ongelma ei poistu eikä pysy loitolla.
niin mukavaa, vaivatonta ja helppoa kuin se olisikin.
mutta kuukauden kurssi siis ei tee ihmisestä raitista ilman jatkohoitoa ja ilman pysyvää elämäntapojen muutosta. ja halu raitistumiseen on oltava kovempi kuin mikään muu halu aiemmin.
muutosta ei voi omaksua hetkessä vaan ajan kanssa. uutta opittavaa riittää loppuiäksi ja sitä pitää todella tehdä loppuelämän ajan jollain tasolla.
myös puolison/ läheisten on silloin oltava paljon perillä siitä prosessista, enemmän kuin nyt olet.
tämä seuraava asia on täysin mahdotonta raittiin alkoholistin kanssa :
"Periaatteessa olen valmis siihen, että erittäin harvoin, muutaman kerran vuodessa joisimme kohtuullisesti viiniä ".
niin ja mitä sinä nyt teet, jos olet järkevä ?
kerrot hänelle, että muutatte erilleen. piste.
avioeron voit laittaa vireille, puoli vuotta siinä on harkinta-aikaa.
sitten tosiaan muutatte erilleen, vaimosi kyllä saattaa lupailla mitä vaan, lapsiakin (vaikka "vahingossa" raskaaksi, ole tarkkana !) mutta ne on yhtä tyhjää, kuten jo olet fiksuna huomannut.
vain teot ratkaisee. siis vain teot eikä puheet eikä lupaukset.
kun muutto on tapahtunut, niin silloin hän joutuu itse ottamaan vastuuta elämästään eikä tarvitse pitää kulissia yllä sinun takiasi. silloin näet mitä hän haluaa oikeasti.
jos vaimosi on nuori niin todennäköisesti hänellä on vielä paljon, paljon juomatonta alkoholia ja kiire niihin hommiin.
jos taas alkaa olla juonut oman osansa niin hän hakeutuu avun piiriin, niistä hänelle on kerrottu kurssilla ja se asia on hänellä tiedossa.
eli nyt tarvitaan kylmää rakkautta, lopeta suhde ja anna hänelle mahdollisuus raitistua.
jos sitten niin tapahtuukin, mikäs sen parempaa.
mutta sen varaan älä etukäteen laske yhtään. mahdollisuudet on pienet mutta ne on kuitenkin olemassa.
hänen suhteen usko vaan tekoja älä sanoja.
Onpas ohjetta kerrakseen!
Siitäkö vaan elämänkumppani hylätään muutaman siiderin ja punaviinin takia. No. Tyylinsä kullakin.
Kun vaimo sanoo: "elämässä ei ole mitään iloa" on silloin toisen autettava toista sitä iloa löytämään. Sitähän varten naimisiin mennään.
Äskettäin telkussa eräs holisti (nainen) kertoi löytäneensä ongelmaansa ratkaisun. Hän sanoi alkoholismin johtuvan siitä kun toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. Siis, toiveet ovat suuremmat mitä voi koskaan saavuttaa.
Itse huomasin tuon saman yli 15v. sitten. Siitä lähtien olen vain naureskellut ihmisille jotka mennä-painaa hiki otsassa kaikenmaailman rihkaman perässä. Viinaa en juo siksi kun toiveeni ei voi toteutua. Vaan siksi, kun en tarvitse sellaista mitä en voi koskaan saada.
Jos ihmisellä on vähänkin pollaa, hän ymmärtää elämän tarkoituksen ja voi silloin elää iloisena eikä tarvitse hukuttaa suruaan alkoholiin. Silloin ihminen hallitsee itsensä ja alkoholista voi nauttia koska se on nautittavaksi tarkoitettu.
Sanompa suoraan: HOLMÖJÄ OLETTE KAIKKI HOLISTIT.
on viisaita neuvoja jakeleva Krymppis ja niin empaattinenkin vielä! Taidat olla oikein hyvin tasapainossa itsesi kanssa kun on varaa haukkua muita. Itse aina luulin, että fiksuilla ei ole tarvetta mollata toisia ihmisiä heidän valinnoissaan, mutta viisas kohottaa itsensä muiden yläpuolelle ja saa täten tarkoitusta ja mielihyvää itselleen. Itsekkyyshän on onnen suorastaan edellytys. On aina järisyttävää kohdata ihmisiä, joilla menee noin hyvin. Te olette harvinaisia tässä päivässä, mutta mikä on kun en osaa edes kadehtia sinua. Kai olen tämmöinen hölmö alkoholisti ja nainen vielä, nyyyysk!
sinullahan on toivoa. Et siis kadehdi minua. Hienoa. Eihän minulla ole mitään jota joku voisi kadehtia. Toki on vaimo. Hänkin on vain elämänkumppani. Mutta kumminkin.
Koska et kadehdi minua voisit silloin myös lopettaa niitten kadehtimisen joilla jotain on. Muutakin kuin aviomies. Sen kun opit alat jo jotain elämästä ymmärtämään. Silloin voit päästä eroon hölmöydestäsi. Ja jos siitä pääset eroon älä enää koskaan ota krapularyyppyä. Muutoin se hölmöys tulee takaisin.
Sinähän olet ihan fiksu nainen. Miten nyt silleen. Kirjoitathan minulle. Lupaan olla antamatta kovin henkilökohtaisia elämänohjeita enkä sano sinua enää hölmöksi.
Tosin tällä palstalla ei voi oikein totuudesta kirjoitella. Ei ainakaan AA:sta. Sensuuri kun iskee herkästi. Niin kävi viimeksi kun tänne jotain naputtelin.
terv. krymppis.
Meitä alkoholistien läheisiä ja heidän juomisestaan kärsiviä on Suomessa satoja tuhansia. Tuossa sAAmari jo antoi yhden avunsaantipaikan, itse voin suositella myös Al-anonia, joka on alkoholistien läheisten vertaistukiryhmiä eri puolilla maailmaa.
http://www.al-anon.fi/
Vaikka enemmistö meistä onkin ihania naisia, on joukossa myös miehiä, jotka kärsivät oman lapsensa, vaimonsa, veljensä, liikekumppaninsa jne. alkoholismista. Jaamme keskenämme kokemuksemme, voimamme ja toivomme ja voi uskoa, että joukossa on aina vähintään yksi, jolla on ollut samantapaisia kokemuksia kuin sinulla.
Ohjelmaa kannattaa kokeilla ainakin puoli vuotta, ennen kuin tekee kovin radikaaleja ja kenties peruuttamattomia päätöksiä omassa elämässään. Monelle meistä on nimittäin käynyt niin, että kohta kun olemme paiskanneet yhden alkoholistin pellolle elämäämme kävelee sisään joku toinen hankala tapaus, ja sama pyöritys alkaa jos mahdollista entistä pahempana.