Tällä palstalla on usein huolestuneitten kirjoituksista vaikka millaisista oireista, ja monet näyttävät pelkäävän syöpää.
Heinäkuussa minulla alkoi olla melko jatkuvaa ripulia ja silloin tällöin mukaan ilmestyi veriläiskiä. Olin ihan kamalan huolissani ja olin varma että minun tuurilla löytyy suolistosyöpä. Ulostaessa alamahaa ikään kuin kouristi, ja muutenkin olo oli kurja. Pelko sai minut menettämään ruokahaluni ja laihduin nopeasti n. neljä kiloa. Laihtuminen tietysti lisäsi pelkoa ja aloin jotenkin tuntea itseni kovin väsyneeksikin.
Kävin n. kaksi kuukautta sitten lääkärillä ensimmäistä kertaa. Minut laitettiin veri- ja ulostenäytteisiin, myöhemmin niitä otettiin lisää, mutta mitään ei koskaan löytynyt. Erilaisia tarkastettuja asioita oli lopulta lähes 50. Kolmen lääkärikäynnin jälkeen TK-lääkärin ohje oli jäädä odottamaan jos vaiva vaikka menee ohi (!)
Siinä vaiheessa varasin ajan yksityisele puolelle, gastroenterologille. Hän kirjoitti minulle lähetteen sigmoidoskopiaan (paksusuolen tähystys) ja sanoi oireiden perusteella olevansa lähes varma paksusuolen tulehduksesta.
Viime viikolla kävin, ja löytyi haavainen paksusuolen tulehdus (colitis ulcerosa). Nyt vaivaan on sekä "normaaleja" lääkkeitä sekä anaalivaahtoa. Oli helpottavaa kuulla ettei olekaan kuolemaisillaan ja että vaivan voi hoitaa. Sen sijaan oli ikävää kuulla, että joudun vaivan hoitamisen jälkeenkin syömään lopun ikääni estolääkitystä ja käymään tähystyksissä. Olen kuitenkin vasta reilu kolmekymppinen.
Eli: älkää jääkö arvailemaan sairauttanne ja roikkumaan tänne kysymyksienne kanssa vaan menkää lääkäriin. Jos ette saa selvyyttä julkiselta puolelta, yksityiseltä näköjään saatte. Ja jos pelkäätte sitä tähystystä niin pelko on ihan turha. Tietysti sen ensimmäisen tapin työntyminen aukkoon vähäsen kivistää mutta itse toimenpide ei ainakaan minulla tunutunut juuri missään. Sen jälkeen tulee vain valtavasti ilmaa mutta siinä vaiheessa se enää nauratti :)
Heinäkuussa minulla alkoi olla melko jatkuvaa ripulia ja silloin tällöin mukaan ilmestyi veriläiskiä. Olin ihan kamalan huolissani ja olin varma että minun tuurilla löytyy suolistosyöpä. Ulostaessa alamahaa ikään kuin kouristi, ja muutenkin olo oli kurja. Pelko sai minut menettämään ruokahaluni ja laihduin nopeasti n. neljä kiloa. Laihtuminen tietysti lisäsi pelkoa ja aloin jotenkin tuntea itseni kovin väsyneeksikin.
Kävin n. kaksi kuukautta sitten lääkärillä ensimmäistä kertaa. Minut laitettiin veri- ja ulostenäytteisiin, myöhemmin niitä otettiin lisää, mutta mitään ei koskaan löytynyt. Erilaisia tarkastettuja asioita oli lopulta lähes 50. Kolmen lääkärikäynnin jälkeen TK-lääkärin ohje oli jäädä odottamaan jos vaiva vaikka menee ohi (!)
Siinä vaiheessa varasin ajan yksityisele puolelle, gastroenterologille. Hän kirjoitti minulle lähetteen sigmoidoskopiaan (paksusuolen tähystys) ja sanoi oireiden perusteella olevansa lähes varma paksusuolen tulehduksesta.
Viime viikolla kävin, ja löytyi haavainen paksusuolen tulehdus (colitis ulcerosa). Nyt vaivaan on sekä "normaaleja" lääkkeitä sekä anaalivaahtoa. Oli helpottavaa kuulla ettei olekaan kuolemaisillaan ja että vaivan voi hoitaa. Sen sijaan oli ikävää kuulla, että joudun vaivan hoitamisen jälkeenkin syömään lopun ikääni estolääkitystä ja käymään tähystyksissä. Olen kuitenkin vasta reilu kolmekymppinen.
Eli: älkää jääkö arvailemaan sairauttanne ja roikkumaan tänne kysymyksienne kanssa vaan menkää lääkäriin. Jos ette saa selvyyttä julkiselta puolelta, yksityiseltä näköjään saatte. Ja jos pelkäätte sitä tähystystä niin pelko on ihan turha. Tietysti sen ensimmäisen tapin työntyminen aukkoon vähäsen kivistää mutta itse toimenpide ei ainakaan minulla tunutunut juuri missään. Sen jälkeen tulee vain valtavasti ilmaa mutta siinä vaiheessa se enää nauratti :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000029328704&view_mode=flat_threaded
sieltä tuli oikein "asiantuntijan" lausunto, ei tarvinnut kauan odottaa
että köyhällä opiskelijalla on varaa johonkin yksityiseen??? siinä ollaan täysin julkisten lääkäreiden mielivallan armoilla, kuolemantuomiota odottamassa!
minä palstan aktiivilukijana voinen kertoa, opiskelijana yliopistossa itse olleena (nyt vimme vuonna valmistuneena) että kävin koko opiskeluaikani yksityisellä mehiläisessä, ellen yths:lle päässyt. Rahasta mun mielestä viis, terveys on tärkeintä! Kyllä priorisointi auttaa, jätät yhdet kuteet tai saappaat tai jonkun muun hyödykkeen ostamatta ja käyt opiskelujen ohella työssä, niin kyllä sitä rahaa kuule jää.
Itse opiskelin maisteriksi 4 vuodessa koko ajan työssä käyden, 5-8 h päivässä 3-4 x viikossa. Tein kesät ja viikonloput kaikkia opiskelujuttuja, hyvin onnistui, eikä edes ahdistanut! Jätin vaan bilettämisen vähemmälle, se oli ainoa, mistä luovuin, eikä harmita!
kyllä se terveys on kaikkein tärkeintä.