Runoilua

Elämäni on huuto,
jota kukaan ei kuule.

Se on suota; korpea; lohdutonta erämaata.
Loputonta pimeään tuijotusta, kaipausta.

Se on Meri, johon voi hukkua.
Vain kylmien lakanoiden ja tyynyjen halaamista.

Se on minua syövä syöpä, tauti jota kaikki pelkäävät. Siksi minua ei halata.

En tunne ketään,
tuskin itseänikään.

Nimim. Tätä tyhjyyttä ei täytä kukaan.
3339
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

tule syliin, suljetaan sut käsieni sisälle.

Äänestä

Ei ollut hankala tulkita runoasi.. samaa se on täälläkin..

Äänestä

Runosi on todella puhutteleva. Eikö esim. Eino Leino kuvaillut sisimpiä tuntojaan runoissaan.
Muistatko runon: Yksin olet sinä ihminen, Yksin keskellä kaiken jne.
Tuo runo puhutteli minua syvästi, kun olin itse vakavasti sairas. Omaiset toki kävivät katsomassa ja se oli ihanaa. Kuitenkin on niin, että lopulta me olemme yksin vakavien asioiden edessä. Minä toivuin pitkällisestä sairaudestani, mutta paras ystäväni sairastui yllättäen. Hänellä oli senlaatuinen syöpä, että vei mennessään kolmessa kuukaudessa. Olimme tietoisia tilanteen vakavuudesta ja kun kävin hänen luonaan, mieleeni palasivat nuo runon sanat.Vaikka kuinka olisi halunnut auttaa, ei voinut tehdä mitään.
Ainoa apu tähän ongelmaan löytyy rukouksesta. Jumala Jeesuksessa sovitti syntimme ja haluaa kuulla kauas karanneilta kakaroiltaan viestin ja yhteydenoton. Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta tarkoittaa juuri tätä. Vaikka miten vinksinvonksin elämäsi onkin, niin aivan varmasti Jeesus ymmätää kaiken. Hän ei ole tuomari, eikä tukistava isukki, vaan hän on ainoa joka tietää, ymmärtää ja rakastaa sinua ja sinun tunteet ja kaiken.
Tuhlaajapoikakertomus raamatussa ei ole tarinaa, vaan totuus meille kaikille.
En ole minkään uskonlahkon edustaja, vaan omien kovien kokemusteni jälkeen sain tajuta, että ihmisten keskelläkin joskus joutuu olemaan yksin. Jeesuksen kanssa ei.
Hyvää jatkoa ja etsippä vaikka säveltäjä runoillesi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Entarvitsenimeä kirjoitti:

Elämäni on huuto,
jota kukaan ei kuule.

Se on suota; korpea; lohdutonta erämaata.
Loputonta pimeään tuijotusta, kaipausta.

Se on Meri, johon voi hukkua.
Vain kylmien lakanoiden ja tyynyjen halaamista.

Se on minua syövä syöpä, tauti jota kaikki pelkäävät. Siksi minua ei halata.

En tunne ketään,
tuskin itseänikään.

Nimim. Tätä tyhjyyttä ei täytä kukaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu