Kuljen kosken yläjuoksua,
kiveltä kivelle ja huomaan
raitarunkojen kyynelehdinnän.
Tämä syksyinen hetki satuttaa.
Kaipaukseni olen istuttanut
kurkiauran kauaksi kantaa,
itse sen unohtaakseni.
Niin paljon on muuttunut
eikä mikään,
se mikä jo oli
ja mikä vielä tulevan kohdussa lepää.
Tuulen ja usvan suudelmat tunnen
mutta Sinua,
Sinua minä odotan
ja sormiesi laulua tuleksi muuttua.
kiveltä kivelle ja huomaan
raitarunkojen kyynelehdinnän.
Tämä syksyinen hetki satuttaa.
Kaipaukseni olen istuttanut
kurkiauran kauaksi kantaa,
itse sen unohtaakseni.
Niin paljon on muuttunut
eikä mikään,
se mikä jo oli
ja mikä vielä tulevan kohdussa lepää.
Tuulen ja usvan suudelmat tunnen
mutta Sinua,
Sinua minä odotan
ja sormiesi laulua tuleksi muuttua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tässä on jotain niin lohdutonta...
(enkä nyt sano että poraan täällä =))
Maalaat harmailla väreillä syksyä ja kaikkea kaipausta keväästä, tulevasta, siitä että Hän olisi... vaikka toivotkin että Hän tulisi.
Kaunis maalaus harmailla väreillä, Rellu!
Ja koskettava...
Täältä syksyn hehkua päivääsi =)
kai se on tää mieli, joka tuon tunteen saa aika-
seksi - lohduttomuuden.
No onneks et taas poraa, heh.
Niin, se syksy tuntuu olevan jollain lailla
näissä viimeaikaisissa runoissani kai monessakin
mukana, mutta ihmekös tuo.
Liikuttavaa luettavaa palautteesi, ja Sinähän
tiedät näiden monien koettelemuksieni aiheuttamat
mielenapatiatkin, ja silloin ei voi kai edes
yrittää synnyttää ilosta runoa.
Iso, iso kiitos ystävä kallis.
Tein muuten just suppismuhennosta, sen verta löy-
sin niitä tuolla lenkkireissulla, nam.
Maistuis varmaan Sullekkin :)
Sinulla on kyky sanoa
luovuus huokuu runoissasi.
Hieno,ei lisättävää.
Jaa - oisko tuo noin ?
Mutta jos Sinä sen sanot, niin en kai minä voi
muuta kuin olla tyytyväinen sanomaasi.
Ja ihan sivuseikkana " Erkki Eräs " henk.koht.
avustajani ei muuten hyväksynyt tuota runon alku-
puolta - luonnon osuutta. Mutta minä tunnettuna
jääräpäänäpä en ollut samaa mieltä, koska juuri
se on mielestäni se ydin. Kun kurkiaura matkaa
lämpimiin maihin, kun katselen niiden poismuut-
toa ja kaipaan mennyttä kesää - Häntä.
Näin, tässä hiukka perustelua ja KIITOS.
Jukupliut, vai en sano....
Sanon.
Jukupliut!
Runosiekkari, siekkarisysteri, olet kaipuun keskiössä ja odotuksen riipumatossa,
ihanasti.
Kaipuukin on kaunista, sinun sanoillasi. :)
jos se toi pontta sanomaasi :)
Kaipuun keskiössä kylläkin, ja ihanasti sanottu
tuo " odotuksen riippumatossa "
Mutta jos oikein mietit, niin kaipauksessakin on
kauneutta, surullista kauneutta.
Mikä lie, ettei tuo sydän ja sielu osaa ottaa
uutta vaihdetta näihin runoihini, sitä en tiedä.
Pitää vaan toivoa ja edes yrittää tuoda tänne
ehkä seuraavaksi jonkinlainen kevennys näiden
raskaskantoisten runojen sijaan.
Ja onneksi nyt et Sinäkään porannu.
Lämmin kiitokseni, ihan kaikista sanoistasi.
Eipä tarvi mitään muutella,
jos sormet kirjoittavat kaipuuta,
niin sitten se on niin.
Kyllä ne iloisemmat soinnut kohta soivat,
jos ei ole "kohtalonpalloni" ihan risa.
Siitä minä aina katselen tulevia asioita
ja aina on oikein näyttänyt;)))
(mitä nyt joskus vähän vituralleen, mut älä kerro kenellekään)
kaipuuta johonkin, jonnekkin jatkuvasti vaan tah-
too kirjottaa, enkä voi sille mitään - hemmetti.
Kyllä kirjotin tänäänkin yhden runon, hiukka po-
sitiivisemman jonka tuon ehkä jossain vaiheessa
tänne. Se syntyi yhdestä ainoasta sanasta, jonka
radiosta kuulin lenkkipolulla.
Minen nää mittään, ko en omista sitä ristallipal-
loo.
Juu, en kerro kelleen :)
Kiitos ja illan jatkoja. Minä joudun taas pika-
puoliin sulkemaan tämän masinan.
Syksy satuttaa
Rakkautta odottaa
Sydän kaipaa lohduttajaa
Yksin askel talveen
ei kiehdo
Illan tullen varpaita paleltaa
Sunnuntai-illan jatkoa
jotainhan tässä elossa tuntuu vaan odottavan jo-
ka hetki ja joka vuodenaika, ehkä syksyllä kui-
tenkin jotenkin enemmän.
Villasukat jalassa ei palella, eikä takkatulen
lämmössä.
Mutta tuntuu, että sielu palelee.
Kiitos Kaaru - jaksellaan jotenkin.
ja kaipaus oli runossasi.
Nuo tuliset sormet ai ai, kukapa niitä
ei kaipaisi ; )
Kiitos hyvästä lukuhetkestä.
olet oikeassa, alakuloa siinä on, ja haaveet kan-
tavat päivissäni.
Kiitos kuuluu Sinulle, ja oikein hyvää huomenta.
Sinä kirjoitat.
Hymy.
Ei se nyt kyllä niin ole.
Niin Sinä, kuin joku toinenkin joka täällä
rakkausrunoja kirjoittaa, aliarvioi alinomaa
itseään. Kyllä Sinä osaat runoja kirjoittaa, niin
hyvä esimerkki oli se eilinenkin runosi. En nyt
muista miten se meni, mutta jotain siinä oli tuu-
lesta ainakin - se oli upea runo.
Joten - voisitko lopettaa sen aliarvioinnin ja
hyväksyä äiteen mielipiteen, olet runoilija.
Ja huomenia sinnekkin.