Keskustelimme toisessa ketjussa siitä muutoksesta, mikä on nähtavissä muutamissa vl-seurakunnassa toimineissa 'hoitajissa'. Mietin asiaan selventävää esimerkkiä itseänikin varten. Onhan täällä ihmetelty ja kyselty suoraan minut nimeltä mainiten, miksi kirjoittelen täällä ja miksi viestieni sävyni on se mikä on.
Kirjoitin tällaisen esimerkin. En muuta sitä, vaan laitan sen sellaisenaan kuin se oli siellä.
-------------------------------------------
Kuvitellaan tilanne perhepiiristä. Vl-yhteisökinhän on jonkinlainen perhe. Puhujat ja johtajat ovat vähän isän(nän)asemassa? Ainakin olivat aikaisemmin. Vl-perheen päänä - oikein tosissaan. Piti kuunnella ja totella.
Jos perheessä isä on ymmärtänyt asemansa väärin ja ottanut vallan omien pahojen taipumustensa ja tavoitteidensa toteuttamiseksi, niin muut jäsenet kärsivät. Paitsi he, jotka jostakin syystä tykkäävät olla alisteisessa suhteessa. Isä käyttää henkistä ja hengellistä valtaa ja väkivaltaa. Osa lapsista joutuu sen vuoksi lähtemään kodista muualle. Kylmään maailmaan ilman kodin siunaavia ajatuksia tukenaan!
Isä hoksaa jossakin vaiheessa jotain itsestään. Hän kääntää takkinsa ja alkaa opettaa muita, miten lapsia pitää kasvattaa oikein ja rakkaudella ja miten kotona olisi hyvä olla kaikilla. Hänestä tulee vaikka maankuulu luennoitsija ko. aiheesta! Toki hän on voinut käydä jossakin terapiassa itsekin ja puhunut omasta itsestäänkin, ehkä pahoitellut omaa käytöstään ja asennettaan? Vieraille ihmisille.
Mutta hän ei sano sanakaan omalle perheelleen siitä! Hän 'unohtaa' omat tekemisensä ja puhuu vain hyvistä asioista, rakkaudesta.
Oma poika sattuu tulemaan kuulolle. Poika on aivan äimänkäkenä. Hän kantaa raskaita muistoja ja kovaa kohtaloaan sisällään ja haluaisi niistä erooon. Haluaisi, että isä ja hän kohtaisivat ja saisivat yhdessä purkaa tuon painolastin. Jo tietoisuus siitä, että on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi, auttaa asian prosessoinnisssa. Auttaa antamaan anteeksi ja unohtamaan oikeassa mielessä!
Mutta isä ei suostu. Hän on yhä se kaikkitietävä, osaava ja oikeassa. Hän on vain 'kokovikaisuudessaaan' tehnyt syntiä, niin kuin kaikki ihmiset tekevät, eihän kukaan ole synnitön! Ei muuta. Hänellä on varaa nuhdella poikaa siitä, että poika muistaa vanhat asiat eikä pysty antamaan anteeksi. Pojan sydämentila on katkera eikä Jumalakaan hyväksy sellaista! Näin sanoo isä, joka on koko ajan ollut taivaskelpoinen omasta mielestään!
Mitä muutama ylilyönti, niitähän sattuu! Ehkä sanavalinta ja äänensävy sattui joskus olemaan liian ankara, mutta poikansa parasta hän aina tarkoitti.
"Mitä se poika höpöttää, tainnut oppia maailmalla vääriä asioita tai sitten on äitinsä sukuun tullut ja mielenterveys ei ole kohdallaan kuten ....." Näin miettii isä murheellisena.
Kirjoitin tällaisen esimerkin. En muuta sitä, vaan laitan sen sellaisenaan kuin se oli siellä.
-------------------------------------------
Kuvitellaan tilanne perhepiiristä. Vl-yhteisökinhän on jonkinlainen perhe. Puhujat ja johtajat ovat vähän isän(nän)asemassa? Ainakin olivat aikaisemmin. Vl-perheen päänä - oikein tosissaan. Piti kuunnella ja totella.
Jos perheessä isä on ymmärtänyt asemansa väärin ja ottanut vallan omien pahojen taipumustensa ja tavoitteidensa toteuttamiseksi, niin muut jäsenet kärsivät. Paitsi he, jotka jostakin syystä tykkäävät olla alisteisessa suhteessa. Isä käyttää henkistä ja hengellistä valtaa ja väkivaltaa. Osa lapsista joutuu sen vuoksi lähtemään kodista muualle. Kylmään maailmaan ilman kodin siunaavia ajatuksia tukenaan!
Isä hoksaa jossakin vaiheessa jotain itsestään. Hän kääntää takkinsa ja alkaa opettaa muita, miten lapsia pitää kasvattaa oikein ja rakkaudella ja miten kotona olisi hyvä olla kaikilla. Hänestä tulee vaikka maankuulu luennoitsija ko. aiheesta! Toki hän on voinut käydä jossakin terapiassa itsekin ja puhunut omasta itsestäänkin, ehkä pahoitellut omaa käytöstään ja asennettaan? Vieraille ihmisille.
Mutta hän ei sano sanakaan omalle perheelleen siitä! Hän 'unohtaa' omat tekemisensä ja puhuu vain hyvistä asioista, rakkaudesta.
Oma poika sattuu tulemaan kuulolle. Poika on aivan äimänkäkenä. Hän kantaa raskaita muistoja ja kovaa kohtaloaan sisällään ja haluaisi niistä erooon. Haluaisi, että isä ja hän kohtaisivat ja saisivat yhdessä purkaa tuon painolastin. Jo tietoisuus siitä, että on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi, auttaa asian prosessoinnisssa. Auttaa antamaan anteeksi ja unohtamaan oikeassa mielessä!
Mutta isä ei suostu. Hän on yhä se kaikkitietävä, osaava ja oikeassa. Hän on vain 'kokovikaisuudessaaan' tehnyt syntiä, niin kuin kaikki ihmiset tekevät, eihän kukaan ole synnitön! Ei muuta. Hänellä on varaa nuhdella poikaa siitä, että poika muistaa vanhat asiat eikä pysty antamaan anteeksi. Pojan sydämentila on katkera eikä Jumalakaan hyväksy sellaista! Näin sanoo isä, joka on koko ajan ollut taivaskelpoinen omasta mielestään!
Mitä muutama ylilyönti, niitähän sattuu! Ehkä sanavalinta ja äänensävy sattui joskus olemaan liian ankara, mutta poikansa parasta hän aina tarkoitti.
"Mitä se poika höpöttää, tainnut oppia maailmalla vääriä asioita tai sitten on äitinsä sukuun tullut ja mielenterveys ei ole kohdallaan kuten ....." Näin miettii isä murheellisena.
Vastaukset 31
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029468445
jälkeenpäin yhteyttä hoitajiinsa ja millaista vastausta on tullut? Nyt tarkoitan nimenomaan henkilökohtaista kontaktia kahden ihmisen, hoitajan ja hoidetun välillä, en mitään yleistä keskustelua. Esim. A ottaisi yhteyttä B:hen ja sanoisi haluavansa keskustella niistä yksityiskohdista, joidenka seurauksena hän "lähti". Tai miksei toisinpäinkin. Onko tällaista suoraa kontaktia ollut?
Sanon tässä vain omasta puolestani, vaikka tiedän jotain muutamien muidenkin eroonjoutuneiden tekemisistä.
Olen ottanut yhteyttä henkilökohtaisesti. Olen ottanut yhteyttä SRK:hon ihan hiljattain. Olen jutellut asiasta monien niiden kanssa, jotka olivat siinä hengessä, että minun käsittelyni oli oikein eikä siinä ole perumista. Toki he olivat edesauttamassa minun kohtaloani, vaikka ei suoraan 'tuomareina' kokouksessani.
Oletko harkinnut yhteydenottoa myös suoraan hoitajaasi? Mietin vain, että miten itse hoitaja käsittelee asiaa, kun ei puhuta yleisellä tasolla vaan käydään läpi juuri sitä asiaa, niitä sanoja ja niitä perusteluja? Siinä ei siis puhuttaisi mistään yleisistä asioista tyyliin ehkä joku ymmärsi väärin tms., vaan ne alkuperäiset ihmiset olisivat keskenään käymässä asiaa läpi. Voisi olla ihan hyvä idea, jos on mahdollista?
sinulle jo ensimmäisessä lauseessaan, että on ottanut yhteyttä henkilökohtaisesti. Etkö usko häntä?
Ymmärsin kuitenkin hänen tarkoittaneen suoraa yhteydenottoa SRK:hon, muttei juuri siihen henkilöön, joka hoiti. Siitä olisin erityisesti kiinnostunut kuulemaan enemmän.
Laitoin viestissäni peräkkäin monta asiaa, mitä olen tämän asian takia tehnyt.
Ensimmäinen oli se, että olen ottanut yhteyttä henkilökohtaisesti. Sitten vielä kerroin, että olen ottanut yhteyttä jopa SRK-johtoon pari kuukautta sitten. Nuo kaksi asiaa eivät liittyneet mitenkään yhteen.
Kaikkeen tuohon perustuu aloituksessani oleva esimerkki. Siihen, että muutos on outo. Se ei kuitenkaan näytä muuttavan suhtautumista eiveeälliin eikä varsinkaan entisiin veeälliin!
Ideasi on hyvä, mutta se ei toimi hoitaja-veeällän kanssa. Paitsi jos menen nöyränä kerjäämään armoa!
Vastauksena sain kuulla Siionin laulun pätkän "kun Jumala kerran ne unhoitti pois, niin syntihän niitä nyt muistella ois". Yritin siis vietellä uskovaista syntiin!
Ylilyöneisiin hoitajiin yhteydenotto saattaa olla VAARALLISTA mielenterveydellisistä syistä.
Jos on esim. joutunut psykoosiin tai vaikeaan masennustilaan tälläisen ylilyöntikäsittelyn seurauksena, ei missään nimessä kannata olla lainkaan henkilökohtaisiessa kontaktissa näihin pahoinpitelijöihin. Heidän toimintatapansa, puhetapansa, mahdollinen torjuva, vähättelevä, pilkallinen tai uhria syyllistävä asenteensa SAATTAVAT LAUKAISTA PSYYKKISEN kriisin uudelleen!
Näiden YLILYÖNTIKÄYTÄNTEIDEN asiallinen tarkastelu ja purkaminen ihan tavallisiksi synneiksi olisi järkevämpi tapa. SRK voisi julkisesti esittää kannanoton, jossa tuomitsee ihan nimeltä mainitut toimintavat vääriksi sielunhoitotilanteissa.
Ylilyöneet hoitomiehet ja -naiset saisivat mahdollisuuden tehdä ihan nimeltä parannusta näistä synneistään sitä mukaa kuin niistä tulee tuntoa. Tämän myötä he varmaan saisivat voiman lähestyä uhrejaan anteeksipyynnöllä.
Uskoisin että moni hoitomies saisi tällaisen yksityiskohtaisen tarkastelun aikana mieleensä monia tilanteita, joissa on toiminut juuri kyseisellä väärällä tavalla. Luotan Jumalaan niin paljon, että Hän on voimallinen puhumaan myös hoitomiesten omissatunnoissa, mikäli omantunnon paaduttaminen päätetään lopettaa ja ylilyöneitä hoitosyntisiä autetaan näkemään omat syntinsä ja niiden hirvittävät seuraukset.
SRK:n nykyisin ylläpitämä SIUNAUKSELLISUUS-puheenparsi pakottaa huonoa omaatuntoa kantavat hoitomiehet kovettamaan mielensä.
Tuohon on kyllä helppo yhtyä.
Noin se homma etenee tai siis ei etene lainkaan!
Olen samaa mieltä, että oman mielenterveyden tähden on parempi kiertää julmat hoitajat kaukaa. Jo heidän pakolliset näkemisensä nostavat verenpainetta ja aiheuttavat jännitystiloja.
Sitten vasta kun on itse päässyt 'sinuiksi' tuon erottamisen kanssa, voi kohdata heidät ja ottaa vastaan jopa ylimielisyyden ja mitätöinnin. Sen kestää, kun ei ole enää kiinni heidän hyväksymisessään ja tuomiossaan.
ole Siionin laulusta "Soi iäinen kiitos, on loppunut yö", joka poistettiin 70-luvun laulukirjauudistuksessa "opillisesti vääränä"?
Miten se hoitaja nyt väärähenkiseen lauluun vetosi?
En muistanutkaan. Mutta sehän oli sitä "lakihenkisen" joukon vallan aikaa.
Keskustelumme käytiin ihan muutama vuosi sitten, jolloin vl-liike oli jo taas "löytänyt evankeliumin".
täytyis rohkeasti käydä kohti, silti rakkaudella.Kyllä meidän mielenterveydelle on hyväksi, että asioista keskustellaan asianosaisten kanssa. Ne asiat ovat vain asianosaisten tiedossa, ei niistä ole muualle puhuttu.
Tuo laulu alkoi soida päässäni, vanhasta muistista. En meinannut löytää sitä lainkaan vanhasta Siionin Laulut ja Virret - kirjastani. Se olikin lisälaulujen puolella siellä. Sitä kyllä laulettiin paljon, koska minäkin sen ehdin oppia, vaikka en olekaan vl-vanhemmista.
Sitten laulukirjauudistuksen aikana, se oli määritelty OPILLISESTI VÄÄRÄNÄ ja siinä oli LIHALLINEN SÄVELMÄ. Ilmeisesti se poistettiin, ei ole ainakaan noilla alkusanoilla uudessa kirjassa. Joku nyky-vl voisi tarkentaa!
Jos lakihenkeen mennyt hoitaja lainasi muutama vuosi sitten tuota väärähenkistä lihallista laulua, niin eipä omat opetukset ole kovin tehonneet. Tai 'laki' on toisille eri!
Laulussa ei ole mielestäni mitään vikaa, mutta siinä ei mainita sanallakaan seurakuntaa, vaan ylistetään Jumalaa ja Jeesuksen Sovituskuolemaa ja Armoa. Mutta se ei kelvannut silloin vl-ihmisille eikä SRK:lle! ;(
Aika vaikea paikka!
Jos oma mielenterveys ei kestä tavata hoitajia, niin miten heitä voisi rakastaa. Jos heitä PELKÄÄ, niin se ei ole mahdollista. Vasta rakkaus poistaa pelon!
Jos ei ole rakkautta, mutta on rohkeutta, niin jälki on aika kovaa. Rakkaudetonta!
Mistä sinulla riittääkin noita yksinkertaisia ohjeita? Vai onko sinulle tavallinen inhimillinen ihminen tunteineen vieras asia?
ämmän kanssa tuolla toisessa ketjussa. Lateli siihen malliin latteuksiaan ja niitä näyttää riittävän.
Kuulemma kaikki saa seuroissa käydä, kun minä pyysin häntä vastaamaan oliko oikein, että kielletiin ystävien välinen yhteydenpito hoitokokousaikana.
Ei siis ollut seuroissa käynnistä kyse, vaan siitä, että minulle sanottiin, etten saa enää käydä tapaamassa vanhaa lähes liikuntakyvytöntä mummoa, kun minä en juossut tekemään parannusta kososlaisuudesta. No mummolle oli sitten sanottu, että jos pitää minuun vielä yhteyttä, hänetkin otetaan puhutteluun ja erotetaan.
on luettelo niistä 70-luvulla poistetuista lauluista, ja myös poistojen syyt mainitaan. Tuo laulu on siellä luettelossa.
Olen ihan tulostanut itselleni tuon luettelon. Olin aikoinaan Hesassa sellaisessa illassa, jossa käytiin läpi poistettaviksi aiottuja lauluja. Fiilis ei ollut kovin vakava eikä tosikkomainen, vaan melkein vitsiä muistelen heitetyn välillä ko. aiheesta. En tiedä, millainen vastaus Hesan Ry:ltä lähti Ouluun, josta kysely oli lähtöisin.
Minullakin oli kädesssäni pieni moniste, johon oli koottu ne laulut, jotka esitettiin poistettavaksi. Perustelu oli mukana. juuri tuo yleishengellinen ja lihallinen jäivät mieleeni. Lappunen joutui hukkaan, mutta nythän se on Admatan palstalla täydellisempänäkin. Siksi otin sen itselleni.
Eihän siinä mitään, jos lauluja uudistetaan, mutta että siitä tehdään kuuliaisuus- ja puhdasoppisuusasia ei ole oikein. Mutta se sopi sen ajan vl-tyyliin!
On joskus tarpeen katkaista jonninjoutava keskustelu, jos se ei pysy asiassa tai molemmat puhuvat aivan eri asiasta.
Tuo mistä kerroit, ei tunnu ollenkaan mahdottomalta. Eikä sellainen selviä yleisissä vl-seuroissa! Siellä voi yhäkin olla puhujana vielä sellainen, joka löytää Raamatun paikan tuollaiselle kiellolle ja syrjimiselle! ;(
Martti Luther on oiva esimerkki kuvailemastasi "lapsesta". Hänen luonnollnen isänsä toimi juuri tuolla kuvaamallasi tavalla. Martti-poika sai kovia selkäsaunoja, vaikka ei olisi niitä ihan ansainutkaan. Ja isä taas oli sitä mieltä, että hän ajatteli vain lapsen parasta. Martti karkasi kotoa saatuaan sietämättömän kovan läksytyksen. Martin isä tuli aivan sairaaksi huomattuaan poikansa karanneen. Lieneekö silloinkaan vielä totuus isälle selvinnyt, mutta hän kuitenkin rakasti poikaansa. Konstit vain olivat täysin vääriä ja alkeellisia.
Martti Lutherin ankaraa Jumalakuvaa on selitetty juuri tällä näkemyksellä, että hän sai kovan isän mallin omasta isästään. On vielä syytä todeta, että Hans Luther oli kuitenkin ymmärtänyt uskon oikein, ja vaikka olikin katolinen, ei pitänyt kirkon pappien ahnetta ja vallanhimoista toimintaa oikeana. Päinvastoin, hän toivoi pojastaan jotakin muuta kuin pappia, sillä pappina Martista tulisi hänen mukaansa "lurjus".
Martti Luther tuli isäksi vasta vanhemmalla iällä, kun hyväksi tuleminen ja Jumalan tahdon täyttäminen munkkiluostarissa oli todettu mahdottomaksi. Ja ainakin Katarina-vaimolle kirjoitetut kirjeet olivat kaikkea muuta kuin kovia. Ne olivat enemmänkin rakastavia ja helliä. Kirjeet sinänsä tietysti kertovat sen, että isä ei ollut varmaankaan ihan koko ajan kotona.
Tämä meni hieman ohi aloituksen aiheen, mutta joitakin yhtymäkohtiakin saattaa löytää, jos oikein haluaa.
Tietysti tuo esimerkkisi on ajallisesti kaukaa haettu, mutta ei muuten. Mehän olemme luterilaisia ja ML on meille läheinen elämänsä ja opetusten kautta. Niistä löytyy todella paljon mietinnän aiheita ja evästä omaankin ajatteluun.
Olen itsekin siinä käsityksessä, että tuo ankara isä oli mallina Jumalan kuvalle. Mutta en usko, että aivan yksinään. Kyllä ML oli niin herkkä, älykäs ja hoksaavainen mies, että hän näki ja koki myös samaa kovuutta koko hengellisellä SEKTORILLA. ;D
Jos Hans-isän kovuus yksin aiheutti protestin ja reformaation, niin olisi ollut odotettavissa satoja samanlaisia. Silloin paljon lapsia oli saanut saman kohtelun ja joku vieläkin karumman kuin ML. Silti vain ML pysyi tekemään tuon ison haavan katoliseen kirkkoon. Ihan aiheesta. Näin uskon.
Olipas laaja NÄKÖKULMA x-vl:llä:) Olet varmasti oikeassa, että Martti-poika ei ollut ainoa, joka sai kovin selkäänsä tuohon aikaan. Näin on toki tänäkin päivänä esimerkiksi kehitysmaissa. Näin joskus dokumentin, jossa kerrottiin lapsityövoiman käytöstä. Lapsityöläisiä komentava mies totesi, että "pakko niitä on kepillä lyödä, eivät ne muuten mitään tee." Ja löi myös. Lapset kantoivat savea ja saviruukkuja koko pitkän päivän, päivästä toiseen. Ohjlemassa näytettiin, miten kuusivuotias poika osti sitten saamillaan pienillä palkkarahoilla jonkin vanukkaan. Kyllä siinä silmä kostui ainakin sectorilla. Ei pitäisi katsoa telkkaria.
Vai on se Sectori katsonyt telkkua!
Oliko ohjelman sisältö varmasti sopivaa katsottavaa vakavahenkiselle perheenisälle? Saitko ehkä huonoja malleja kasvatukseen? Kohta remmi heiluu teilläkin. Mehän otamme tietämättämme esimerkkejä telkusta.
Tiesitkö sen?
Mutta ihan vakavasti. Minä en edes pysty ajattelemaan, saati katsomaan, sitä kärsimystä, mitä lapsille aiheutetaan eri puolilla maailmaa. Se on jotain niin musertavaa...
Lasten kärsimystä en pysty selittämään enkä ymmärtämään. Mitä pahaa pieni ihmisentaimi on tehnyt? Miksi järjetöntä kärsimystä sallitaan?
Silmä kostuu täälläkin... vaikka en nyt katso telkkuakaan. ;(
Vl-yhteisö on tuo isä ja me sidotut olemme tuo poika.
Taisit vääntää asian oikein rautalangasta, melkein rautakangesta!
Mutta noihan se on, kun kaikki mutkat suoristetaan ja sanotaan asia niin kuin sen yksinkertaisesti ymmärrämme. ;D
Voi olla että te sidotut olette kertoneet tarinanne jo, mutta sellaisen kuvan saa että monet sidotut ajattelee ja sanoo että minulla on edelleen se sama usko sydämmessä, uskoa ei sitominen voi viedä jne.
Tämä (että usko ei ole muuttunut) on valitettavasti monen kohdalla ihan totta, ja siksipä sitominen on ollut ihan välttämätön sellaisten kohdalla. On varmasti ollut huonoa kohtelua jne.. mutta perusongelma (sivuseikoista tällä palstalla riehutaan) on että sellaisella uskolla joka teillä edelleen on, ei ole asiaa Jumalan valtakuntaan. Parannus epäuskosta on ainoa lääke.
Teidän uskonne on muuttunut. Se on monilla vl:llä lakihenkistä suoritususkoa, jota SRK ruokkii ohjeillaan ja opetuksillaan. Omaperäisillä Raamatun tulkinnoillaan. Vainmevainmevainme...
Tiedän, ettei minun uskollani ole asiaa vl-valtakuntaan! Mutta sanoit tosi tyrmäävästi, kun sanoit, ettei ole asiaa Jumalan Valtakuntaan. Mistä ihmeestä sinä sen tiedät, ketkä sinne kelpaavat ja ketkä ottavat sen vastaan?
Ei se ole rajattu ihmissilmin havaittava joukko, joka omassa sisäpiiritietoisuudessaan on jotenkin etuoikeutettu Jumalan silmissä. Jos Israelin kansa oli aikoinaan valittu kansa, niin vl-porukka ei ole tämän päivän 'israel'! Vai elättekö jotenkin vanhatestamentillista aikaa sovellettuna nykyisyyteen? Eli te olette Jumalan silmäterä ja muut sitten sitä mitä ovat. Jumalan hylkäämiä luopioita? Tai sielunvihollisen riivaamia vastustajia?
Minulla meinasi olla tuo vl-usko oikein kunnolla. Onneksi tuli seinä vastaan ja huomasin sen mahdottomuuden, mikä tuosta opetuksesta ja uskosta seurasi elämääni ja lähimmäissuhteisiini. Siinä vaiheessa jouduin erooon vl-seurakunnasta. Ja se oli kai oikein, koska minusta ei olisi tullut monenkaan kososlaisparannuksen jälkeen kunnon veellää. En täyttänyt sitä kuuliaisuuden ehtoa, mikä siellä uskomiselle asetetaan. Mutta en hyväksy sitä siltikään. Suurin syy on kuitenkin se, että vl-ehto on jäynänä ihmisten välillä tavallisessakin elämässä.
Mutta en ole epäuskoinen.
luin siis vain osan viesteistä tässä ketjussa...
Avauksesi on osuva. Suurin oikeus onkin juuri tuo isännän oikeus olla oikeassa. Ja kuitenkin jos ajattelemme tätä asiaa raamatun sanan valossa niin onko yhdelläkään uskovaisella isännän oikeutta toiseen uskovaiseen nähden.
Minun nähdäkseni ei ole.
Osasit ottaa juuri sen ytimen, minkä halusin esimerkilläni havainnollistaa.
Jos tuollaista isäntähenkeä ja minävain-henkeä ei pidetä oikeana tavallisessa perhepiirissä, niin ei ole oikein hengellisessä yhteydessäkään.
Se on väärin, syntiä. Mutta saako täällä puhua tuollaisista synneistä? Onko korvat turtuneet höpösynteihin, ettei ne kestä sellaisista puhuttavankaan, missä 'isännän otteet' ja väärä asenne mainitaan?
Nyt puhutaan astian sisäpuolesta, eikä kiilloteta pintaa!