Pentuna koirani tuhosi kaiken: kolme paria kenkiä, vanhan sohvamme. Tilalle ostettiin uusi, nahkasohva - koirani tyhjensi senkin täytteistä ja levitteli nahkariekaleet ympäri kämppää. Se raapi eteisen seinään kuopan (kiviseinä), repi eteisestä kaikki lattialistat. Repi keittiöstä muovimaton - 100€ lasku kiinteistöyhtiöltä. Pissi lattialle postiluukusta tipahtaneiden laskujen päälle, söi useamman kalliin koulukirjan, söi avomieheni vanhat lenkkarit ja uudet nahkakengät. Uudet samanlaiset kengät piilotimme kaappiin, mutta koira löysi ja söi ne. Söi vielä seuraavatkin. Avasi päivittäin roskikset ja levitteli niin kahvinporot kuin terveyssiteet ympäri kämppää. Söi muutaman laturin ja kymmeniä meikkikyniä ja pari mustekynää (muistoksi sinisiä länttejä lattialle ja koiran kuonoon). Repi kaikki petivaatteet sängystä ja pissi päälle. Repi sijauspatjaan reiän, tuhosi ison paketin vessapaperia, ...
Tällaista meillä, oletteko selvinneet paremmin pentuajasta?
Tällaista meillä, oletteko selvinneet paremmin pentuajasta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi!
Tuo on ainakin meillä ihan tuttu tunne. Minulla on parhaillaankin koiranpentu ja töistä tullessa aina vähän jännittää, mitä se on saanut aikaan. Luita ja leluja sillä on vaikka kuinka, mutta silti kielletty hedelmä tuntuu maistuvan paremmalle, paljon paremmalle!!
Mitäs pentuni on tähän mennessä saanut aikaan?! Noh, meikit maistuu, on mennyt meikkikyniä sun muuta. Vessapaperi on maistunut, jos on käsiinsä saanut. Niin myös mainokset, jos niitä poissa ollessani on postiluukusta tipahtanut. Sängynkulma on herkkua! Eipä paljon auttanut cayannepippuri, mitä siihen ripottelin reilulla kädellä. Pentu meni oitis sitä nuolemaan. Sijauspatjaa minulla ei ole ollut enää pitkään aikaan, koska se oli loppujen lopuksi niin pissassa, ettei mitkään pesuaineet tuntuneet poistavan hajua, eikä sellaisen päällä viitsine nukkua. Kengät on must! Ennen pentu vain kanteli niitä paikasta toiseen, mutta nyt puruvoimien kasvaessa on kantapään kohtaa järsitty. Kengät pistän piiloon, joskus vain kiireessä unohdan. Kirjahyllystä on kiva kurkotella tavaraa, nyt kun on kokoa tullut niin, että sinne ylettää. Pumpulit, korut, pikkuesineet, hiuslenkit ym lähtevät hyllyiltä. Pöydältä on myös kiva kiskoa tavaraa alas, mitä siellä nyt sattuu olemaan. Sänkyyn on kiva pissata, tarpeen tullen myös tyynylle voi vääntää tortut. Maton repiminen kuuluu mielihommiin, joten kun joskus sitten pennun kasvettua sisäsiistiksi laitan matot lattialle, eipä tarvi olohuoneeseen mattoa laittaa. Se on nääs riivitty aika persoonallisen näköiseksi. Roskis on myös ollut lattialle levitettynä muutaman kerran. Tietty sieltä huokuvat ihanat aromit! Eteisen tapetit maistuvat. Joskus on tullut mietittyä, että mitäköhän sanon vuokraisännälle, kun joskus kämppää vaihdan...
Tässä vähän esimakua. Muutaman kerran on ollut koti ihan kunnossakin, kun olen tullut töistä. Olisi vain ihanaa, jos niin olisi joka kerta tai edes vähän useammin! Imuroin oikeastaan joka päivä. En sen takia, että pennusta vielä karvaa irtoaisi, vaan siksi että lattia on aina jossain muruissa tai roskissa mitä pentu on sinne levitellyt.
Saa nähdä, karsiutuuko tämä iän myötä pois. Vanhempi koirani, joka ei kuitenkaan asu luonani, on nyt reilun vuoden vanha ja se alkaa nyt vasta hokaamaan, että ne luut ja lelut on tarkoitettu pureskeltaviksi. Kuonokoppaa sillä on pidetty monta kuukautta. Aina välillä kokeillaan, osaako se olla kunnolla. Nyt näyttää aika lupaavalta, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa!
Pentuni on nyt 3,5kk. Nyt ihan muutaman päivän aikana tuntuu, että tuhot ovat pienentyneet, ehkä se alkaa tottua yksinoloon ja minun poissaolooni työpäivinä. Joskus rankan työpäivän jälkeen kuin pommin jäljiltä olevaan kämppään astuminen on niin veemäistä, että hermot venyy ja paukkuu. Eihän se toruminen mitään auta, yritän vain olla noteeraamatta koko koiraa, etten suotta sille kitarisat heiluen karju.
Elikkäs tuttu tunne on, suht askeettiseen sisustustyyliin on siirrytty...Rakashan se pentu on tietenkin. Kaikesta huolimatta!
...on varmaan ollut itsekullakin :)
Meille tuli pentu viime kesänä. Pentu osoitti het alkuun, että kaikki mikä on irtonaista on pureskeltavaa ja mikä ei ole irtonaista, sitä kannattaa koittaa irti ;) Laiskuuttani tein seuraavasti: ostin "liian ison" häkin pennulle ja opetin sille, että häkki on maailman paras paikka. Siellä se tuholainen sitten viettää yönsä ja yksinoloaikansa. Ja monesti menee sinne myös nukkumaan silloin kun ollaan kotona, jos haluaa olla ihan rauhassa.
Kuluttaa rahapussia, mutta säästää koiran ja omia hermoja :)
Peppi
Meillä on kaikki koirat aina syöneet sellaista mitä ei pitäisi.
Niillä on armoton ikävä, kun ne jätetään yksin. Siksi ne syö. Jos olemme kotona, niin ovat kuin enkeleitä. Meidän nuorin (saksanpaimen-belkkarin sekoitus) söi mm. kännykät ja eteisen maton, siis sen jolla lattia on päällystetty. Repi jalkalistojen alta irti. Ja tietysti myös siihen samaan hätään puhelinpöydän kaiteet. Mutta ei sille vihainen voi olla. Ikävissään ja hädissään ne niitä tekee. Eikä sitten isona enää.
Meillä on myös kääpiösanutseri. Se pissasi entisessä kodissa aina öisin lattialle. Kokonaista kolme vuotta sama peli. Sitten tämä poju tuli meille, enkä ole jättänyt sitä kuin kaksi kertaa päivällä muutomaksi tunniksi. Molemmilla kerroilla pissasi seuraavana yönä lattialle. Nykyisin kulkee aina autossa mukana. Kun olen töissä, hän odottaa tyytyväisenä minua autossa eikä mitään ongelmia ole.
Eläinlääkäri sanoi, että koirat kärsivät eroahdistuksesta. Siihen on hormoonia saatavana. Sellainen, joka laitetaan pistorasiaan ja siitä tulee miellyttävä tuoksu. Ei ole vaaraksi ihmisille.
Koiramaisin terveisin Riitta
...mistä tota hormonia on saatavana?! Eläinlääkäriltäkö vain?! Entäpä mitä maksaa?! Olen kyllä joskus aiemminkin ajatellut, mutta nyt sain oikein kimmokkeen! Olisihan se kiva, ettei koiralla olisi aina paha olla, kun olen poissa.
Se on nimeltään D.A.P (Dog Appeasing Pheromone).
En muista paljonko maksoi, mutta ei varmaan kohtuuttomasti. Sininen pallo joka laitetaan pistorasiaan.
Minust tuoksu on lähinnä kuumennettu puu tai pihka. Eläinlääkäri sanoi että se tuoksuu samalta kuin äitikoiran vatsa, kun se imettää lapsiaan. Poikaset rauhoittuvat ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Sitä ei tarvitse pitää päällä koko aikaa vaan laittaa pistokkeeseen silloin kun lähtee kotoa.
Snautserimme tuli sen ansiosta rohkeammaksi ja iloisemmaksi. Yksin en kyllä jätä sitä vieläkään. Mutta kun on niin pieni, niin hyvin kulkee mukanakin. Ulkomaan matkoja en edes uskalla ajatella.
Hui kamala, kylläpä teillä on koira tehnyt paljon tuhoa...huh! Meidän (nyt 1v.) akitapentu on ollut todella kiltti ja rauhallinen, se on tuhonnut ainoastaan yhden vessapaperirullan ja yhden akkarin. Kaikki muu on saanut jäädä rauhaan, onneksi.
Tosiaan, onneksi kaikki koirat eivät ole ihan termiittejä! Kyllä minunkin vanhempieni koira on ollut megasuperkiltti: yhtäkään esinettä se ei ole purrut, tuhonnut tai muutenkaan pilannut. Ei edes pentuna. Se on alusta asti ollut kiinnostunut vain omista leluistaan. Joskus kun astuu ovesta sisään ja huomaa, että pentu on rillunnut pitkin kämppää ja jyrsinyt sängynkulmaa, toivoisi kyllä omaavansa samanlaisen, vain omista tavaroistaan kiinnostuneen koirakaverin...Mutta siltihän se oma lullukka on aina se rakkain, teki se melkein mitä vaan!
Kyllä minullakin on joskus, kun koirani jäivät
ilman ihmisen seuraa äitini hoiti niitä aina päivisin ja tarpeeseen] SILTIMUUTAMAT KENGÄT NE TUHOSI, HUONEKALUIIHIN EIVÄT KOSKENEET.
MUTTAentäs tämä rakas kissani. Tiputti kaikki koriste-esineet takan reunalta.Vei kaikki kynäni, raapi ovenraameja jne. Onneksi nyt on rauhoittunut täysin.
Olenpas päässyt helpolla kun luen muiden tarinoita. Meidän pentu rakastaa paperia ja repii heti hajalle kun saa. Se kantaa kaikki kengät eteisestä olohuoneeseen, mutta ei pureskele niitä hajalle. Muutama kynttilä se on purrut hajalle, yhden kukan se söi kokonaan ja oksensi ja kakkas joka puolelle sen jälkeen. Kännykkää se on vähän pureskellut, ja nykyään se on piilossa öisin. Mun aamutossut se hajotti repimällä täyte pois. Kaukosäätimet nostetaan kirjahyllylle. Iltaisin käyn aina rondin ja katson ettei ole mitään mitä se voi purra rikki yön aikana. Matot se on jättänyt rauhaan tähän asti ainakin.
. Pissi lattialle postiluukusta tipahtaneiden laskujen päälle, söi useamman kalliin koulukirjan, söi avomieheni, söi kokonaan. Ehkä Fifi-Puudelini onkin Leijona, omg...
Oliko ex-avomiehesi mäyris vai, mitenkäs nykyinen puudelimiehesi suorituu velvollisuuksistaan peiton alla?
Otan osaa, oikeasti ei ole varmasti helppoa... Minulla kaikki 3 ollut helppoja pentuina. Muutama kukka levitelty multineen ja yksi television antennijohto järsitty mutta siihen ne on jääny. Meillä on käännetty ovista kahvat alaspäin jotta koirat ei auo ovia ja sinne jätetty arvokas tavara jotta ei tuhoa. Johdot on jeesusteipillä laitettu lattiaan piiloon. Tavarat nostettu muutenkin ylös. En ole jättänyt mitään koirientasolle niin ei ole päässyt rikkomaan mitään. Ne kukatkin mitkä oli multineen lattioilla niin jäi viimeisiksi. Kukatkin nostettiin ylös. Joo onhan se valjun näköistä ku koti pitää riisua pentuajaksi, mutta en ole niin rikas että olisi varaa ostaa kokoajan uusia tilalle. Jos mulla olisi ollut tuhoja tekevä koira, se olis saanu kyllä kuonokopan päähänsä. Ja joo ennenku joku haukkuu rääkkääjäksi, niin semmoinen kuonokoppa millä koira pystyy kumminki läähättää ja juomaan. Ite sina kauhulla ihmettelen miten jotkut kestää kokoaikasta tuhoamista...
VOI KRITUKSEN KRISTUSTUS.Tiedän koiria, jotka ovat käyttäytyneet samalla tavalla. Puruluita paljon, mutta ei se mahda niistäkään välittää, kun on tuhoamisvimma päällä. Pistäkää kaikki vähänkin arvokas piiloon.
Jaksamista teille
Kun näitä lukee voin oikein huokaista helpotuksesta. Meillä koira pentuna ei tuhonnut juurikaan mitään, pari lattialistaa nakersi ja tyttären yhdeltä My little ponylta pään ja siihen ne tuhot sitten jäivätkin. Taidettiin päästä tosi helpolla tämän kanssa. Nyt herra onkin jo 11v, ikä alkaa painaa mutta yhä jaksaa koirakavereiden kanssa temmeltää.