Miespelko

isäsi ja mahdolliset veljesi muut sukulaismiehet ovat kaiketi läheisiä sinulle, pelkäätkö heitä ? Jos et pelkää niin onko kyse ettet pelkääkään miehiä vaan kiusantekoa ?

joskus jotain? Muutakin kuin poikien kiusaamiseksi tuleminen teininä. Nimittäin tämä tuli mulle ensimmäiseksi mieleen.

Onko sun ongelmakenttänä vaikeus mieheen tutustumisessa, fyysisessä / henkisessä läheisyydessä vai ihan kaikessa?

Mulla on ollut ongelmia miesten suhteen ihan kaikessa. Pystyin olemaan kaveri itseäni ei niin kiinnostavien miesten kanssa mutta himon ja tunteen herättävän miehet torjuin täysin. Syytä tähän en koskaan tiennyt. Kärsin siitä aivan mielettömästi ja se kapeutti elämääni aika lailla. Menetin myös monta elämäni rakkautta, ikää on nyt 35.

Syy tähän löytyi kaksi vuotta sitten, ei ollut mikään pieni juttu mun elämässä. Mun ongelmien syynä oli täysin tietoisuudesta torjutut seksuaalisen hyväksikäytön muistot ennen viidettä ikävuotta.

Käyttäytymiseni ja oleminen miesten kanssa on
saanut aivan uuden perspektiivin, en enää pelkää heitä.Tuntuu vaan että koko tähänastinen elämäni on hukkaan heitettyä niin paljon olen menettänyt.

Kun vallitsevat tunteet (mieletön ahdistus, pelot, kauhu) löytsivät syntytapansa, tajusin myös niillä sekunneilla miksi en ollut edes pystynyt tutustumaan itseäni kiinnostaviin miehiin. Ei kenenkään ihmisen tarkoitus ole olla yksin.

Kohtaloksi voi kutsua sitä mitä sattuu ensimmäisten kuuden ikävuoden aikana niin paljon ne vaikuttavat koko elämään.Mä olen nyt muuttamassa kohtalon kulkuani normaalimpaan suuntaan. Tähän uuteen kohtalooni kuuluu myös rakkaus ja parisuhde.

Jos pelko on häiritsevä, kannattaa hakea apua. Ehkä sitä ei yksin osaa analysoida pelon syitä. Ammattilaisten tehtävä on auttaa uusien ajatusmallien rakentamisessa. Tarvitaan "teoriaa" ja käytäntöä (harjoittelua).

Oli helpottavaa lukea, etten ole tuon asian kanssa ainut, siis sen, ettei ole koskaan seurustellut. Olen jo 22-v. nainen ja neitsyt, mutta en nyt sinällään pelkää juuri miehiä vaan kaikkia ihmisiä yleensäkin, mutta käytännössä ongelmani ei silti eroa sinun ongelmastasi, koska sosiaalisesta pelosta kyse kuitenkin. Nyt jo luulen olevani ainut tämän ikäinen ihminen vailla minkäänlaista seksuaalista kokemusta, mutta näköjään niin ei olekaan. Itse en osaa kuitenkaan antaa asiaan neuvoja, koska se on itsellänikin ratkaisematon ongelma.

Olin ihan samanlaisessa tilanteessa. Vielä muutama kuukausi sitten minäkin olin elänyt elämäni ilman suhteita ja seksiä ja olen 31 vuotias.

Itse piilotin naiseuteni jne. painoni taakse. Olin aikaisemmin aikalailla ylipainoinen. Muutama vuosi takaperin aloin laihduttaa ja nyt olen melkein normaali painoinen. Laihdutuksen aikana ymmärsin mitä kaikkea olin piilottanut tuon läskin alle. Se antoi minulle mahdollisuuden vetäytyä kaikista kontakteista ja erityisesti sen, että miehet eivät niinkään lähestyneet minua. En tietenkään tiedä tilannettasi, mutta tämä vain tällaisena...

Sanoin aina, että pelkään rakkautta, mutta oikeastaan pelkäsin enemmänkin läheisyyttä. Sitä, että annat kaikkesi ja päästät toisen niin lähelle, että lopulta hänellä on kaikki avaimet kädessään joilla hän voi loukata sinua pahimmalla mahdollisella tavalla. Läheisyys ei ole minulle vieläkään helppoa, vaikka nyt siis olen suhteessa. Suhde on jatkunut n.3kk ja on siis ihan ensimmäiseni ja menetin neitsyyteni myös tälle miehelle. Seksi ei ole minulle ongelma vaan nimenomaan läheisyys ja sen kanssa joudun vielä kamppailemaan.

Miten pääsin edes tähän asti. Laihtumiseni kautta kun aloin ymmärtää asioita, niin löysin sen naiseuden uudestaan. Aloin pitää parempaa huolta itsestäni ja aloin myös ymmärtää oman arvoni eritavalla. Ennen minulla saattoi olla huono itsetunto nimenomaan kun ajattelin miltä näytin miesten silmissä jne. Nyt kun tiedän paremmin sen mitä olen on ollut helpompi hyväksyä vaikka ei kelpaisikaan jne.

Minä tajusin myös sen, että ei se ollut se ulkonäkö joka esti miehiä lähestymästä vaan ne singnaalit joita lähetin. Minun on mm. ollut vaikea katsoa ihmisiä silmiin, etenkin miehiä. Silmiin katsominen nyt usein on kuitenkin yksi niistä tärkeistä signaaleista, jotka viestittävät, että toinen voi lähestyä, että itse olet kiinnostunut toisesta ihmisestä. Mieti siis myös omaa käytöstäsi ja sitä millaisen kuvan annat itsestäsi.

Kukaan ei ole tuomittu yksinäisyyteen. Joskus minäkin koin yksinäisiä hetkiä ja itkinkin kun ei ollut sitä olkapäätä tukena. Mutta jaksoin kuitenkin uskoa siihen, että löydän jonkun. Nyt kun olen löytänyt, toivon vain, että voin muuttua vielä niin paljon näiden läheisyys ongelmieni kanssa, että voin elää tässä suhteessa. Aika näyttää.

Ole rohkea, ole oma itsesi ja ole erityisesti ymmärtäväinen itseäsi kohtaan. Sinussa asuu varmasti äärimmäisen herkkä ihminen, koska olet rakentanut tuollaiset muurit ympärillesi tai niin ainakin on kohdallani. Onnea...