Joku väitti tuolla alempana, että Biggest looser-sarjan yli 200 kiloinen mies, olisi ihan hyvän näköinen ja varteenotettava seurustelukumppani. Hyvä, jos joku on sitä mieltä, mutta pakko sanoa, että vaikka olisi kuinka sisäisesti kaunis, minun olisi ainakin todella vaikea "rakastua" tähän mieheen.
Olkoon vaikka kuinka pinnallista, niin en voi totuudelle mitään. Mies voi olla vaikka kuinka mukava, sitä en kiellä. Silti minua hävettäisi kulkea yhdessä kaupungilla, vierailuilla tai missään noin painavan miehen rinnalla. Koko ajan saisi pelätä, että hajooko tuolit sen alla, tarvitseeko se koko sohvan istuakseen ja mitä muut mahtaisivat ajatella.
Varsinkin mitä muut ajattelisivat, olisi kaikista pahinta. Miettisivät miksi on päästänyt itsensä moiseen kuntoon ja mitä minä näen miehessä. Entä jos kylään tai jonnekin mennessä, hänellä olisi ainoat päälle mahtuvat vaatteet, eli virttynyt verkkapuku.
Olen varmaan kauhea ihminen, mutta en pyydä sitä anteeksi, koska tämä on minun mielipiteeni. Turha väittää, että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, koska sillä on. Se on ensivaikutelma, ja jos näet yli 200 kiloisen, juoksisitko innolla hänen luokseen, että tuo on minun? Tuskin.
En väitä, että miehessä olisi jotain "muuta" vikaa, mutta tuollainen paino varmasti karkoittaa ihailijat ympäriltä eikä naismaailmassa käy kova kohina. Siksi kai on ko. ohjelmaan lähtenytkin. Eihän hänellä voi olla hyvä olla minkään mittapuun mukaan.
Olkoon vaikka kuinka pinnallista, niin en voi totuudelle mitään. Mies voi olla vaikka kuinka mukava, sitä en kiellä. Silti minua hävettäisi kulkea yhdessä kaupungilla, vierailuilla tai missään noin painavan miehen rinnalla. Koko ajan saisi pelätä, että hajooko tuolit sen alla, tarvitseeko se koko sohvan istuakseen ja mitä muut mahtaisivat ajatella.
Varsinkin mitä muut ajattelisivat, olisi kaikista pahinta. Miettisivät miksi on päästänyt itsensä moiseen kuntoon ja mitä minä näen miehessä. Entä jos kylään tai jonnekin mennessä, hänellä olisi ainoat päälle mahtuvat vaatteet, eli virttynyt verkkapuku.
Olen varmaan kauhea ihminen, mutta en pyydä sitä anteeksi, koska tämä on minun mielipiteeni. Turha väittää, että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, koska sillä on. Se on ensivaikutelma, ja jos näet yli 200 kiloisen, juoksisitko innolla hänen luokseen, että tuo on minun? Tuskin.
En väitä, että miehessä olisi jotain "muuta" vikaa, mutta tuollainen paino varmasti karkoittaa ihailijat ympäriltä eikä naismaailmassa käy kova kohina. Siksi kai on ko. ohjelmaan lähtenytkin. Eihän hänellä voi olla hyvä olla minkään mittapuun mukaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Eihän hänellä voi olla hyvä olla minkään mittapuun mukaan."
Kyllä voi, ja nimenomaan sen tärkeimmän ja AINOAn merkittävän mittapuun mukaan. Synnissäsi sinä et toki tätä ymmärrä, mutta ei ole tovio vielä mennyt: ota Raamattu käteen ja opiskele!
Häpeäpä ihan rauhassa. Ei me siitä välitetä. Sehän on aivan sinun oma ongelmasi.
Et ole pinnallinen, etkä kauhea ihminen. Noin ajattelee jokainen terve ihminen. Rehellinen ihminen sen myös uskaltaa myöntää. Jos joku muuta väittää, valehtelee, tai on itse lihava, eikä myönnä totuutta itselleenkään. Tietenkin tuollaisesta vuoresta voi pitää, mutta tuntea jotain seksuaalista halua...huhhuh. Inhoreaktio sellaista ajatellessakin on terve reaktio.
Enhän minä väittänytkään, että inhoaisin ko. miestä. Miten edes voisin inhota, kun en tunne koko ihmistä. Ihmisenä voi olla/on varmaan ihan ok. Miksi ei olisi?
Ajattelin kai tätä Pontson seksuaalista puolta, tätä synneistä "kauheinta". Anteeksi kovasti, jos olen niin pinnallinen.
Enkä halua loukata ketään, tämä on vain minun "maallinen" mielipiteeni ja toivon tuolle miehelle kaikkea mahdollista onnistumista ja jaksamista kovassa urakassaan.
Varmaan mäkin olen pinnallinen mutta kyllä muakin nolottais. Ulkonäkö sen ensivaikutelman kuitenkin antaa. Ihan varmasti voi olla kiva ja mukava kaveri. Mutta sama juttu, vähän pelkäisin liikkua tollasen kanssa että hajottaa kaikki tuolit ja millaset vaatteet sillä olikaan jne. Ja myös se että mitä ne kaverit ajattelee. Pitäiskö mua pervona tai muuten outona kun noin lihavan kanssa olisin. Ja kuuluhan se seksi kuitenkin seurustelusuhteeseen. Ite miettisin että onnistuuko mitenkään ja muut varmaan arvuuttelis vielä enemmän. Että on meitä ainakin kaks jotka tunnustaa että nolottais liikkua tollasen kanssa.
läskinsä itse. Miksi teidän pitäisi hävetä kumppanianne?
En ole niin idealisti että väittäisin ettei kilot vaikuta kun kumppania valitaan, mutta mitäs jos valitsette adoniksen ja sitten hän päästää itsensä repsahtamaan ja painaa tuon 200 kiloa? Ihan oikeestiko teidän pitäisi hävetä häntä? Mihinkä laitatte rajan? Onko kaljuuntuminen hävettävää? Entä jos ei treenaa hulluna? Tai vaikka rypyt?
Ihminen on pinnallinen, mutta en onneksi ole yhtä pinnallinen kun monet.
Kauneus on katoavaista, ehkäpä juuri siksi siitä hautaan nauttia vielä silloin kun se on mahdollista. Aika ei armahda ketään, kauneus kuuluu nuoruuteen.On sinänsä surullista jos ihminen ei saa ikinä olla haluttava.Tällainenkin vähemmistö on olemassa.
Ite en oo kovinkaan pinnallinen, tosin ei mulla ois varaakaan olla.
Useimmilla se taitaa mennä niin, että kumppaniksi valitaan niin kaunis/komea kuin mahdollista.
Ollaanhan me ihmiset muullakin tavalla pinnallisia, vaatteet, autot, kodit, jopa lemmikit valitaan ulkonäön perusteella.
Ainut asia mikä on varmaa, valitsitpa sitten minkä tahansa koiranpennun, ajan myötä opit rakastamaan sitä.
En minäkään pidä itseäni pinnallisena. En ole väittänyt, etteikö ko. mies voisi olla vaikka kuinka mukava. En ole itsekään mikään bambukeppi. Ja tajuan myös, että jokainen vanhenee ja maan vetovoima tekee jokaiselle tehtävänsä. Enkä ole myöskään mikään baarien prinsessa.
Koira on ja ihan aito sekarotuinen, eikä ole valittu ulkonäön perusteella, vaan eläinsuojeluyhdistyksestä. Kaltoin kohdeltu pentu tuli taloon yhdeksän vuotta sitten ja sen parempaa ystävää ei voi ollakaan.
Joku mainitsi kaljuudesta, eikä siinäkään ole mitään vikaa. Taisin sohaista muurahaispesää tavalla, jota en tarkoittanut. Korostan vielä, että miten minulla voisi olla mitään vastaan jotain tuntematonta ihmistä kohtaan? Kerroin vain rehellisesti oman mielipiteeni ja luultavasti liiankin rehellisesti.
Mitä häpeäisit? Itseäsi vai "pullukaa" ? Miksi? Jos kaksi ihmistä rakastaa/tykkää toisistaan tms. ei ole merkitystä mitä ulkopuoliset ajattelevat. Heillä on oma elämänsä ja sinulla oma. Olkaamme jokainen oma persoona!
Sori vain, mutta en usko kirjoitukseesi. Täällä on niin helppo olla "suvaitsevainen", mutta mennäänpä tosi elämään, niin mitäpä sinäkin tekisit, jos parisataa kiloinen tulisi hakee tansiin?
Häpeäsin varmaan sekä itseäni ja pullukkaa ja sitä mitä muut ajattelee. Pinnallista, ihan varmasti, mutta en voi kieltäkään sitä, jos olen rehellinen. Maailma nyt vain ei ole sellainen kuin sinun "ihannekuvitelmissasi".
häpeisin, sitä paksua miestä joka ei hillitte syömistään ja itteeni. Tollaseenko mä tyytysin. Ihan kaverina vois vielä mennä muttei rakastettuna.
Mitenkäs päin se häpeäjä sitten kääntyy, kun tulee 50 sm pyhyempi mies hakemaan tanssimaan, ja on vielä kuin nälkää nähnyt? Mentkös poskitangoa? Vai miten tuon tilanteen selvität?
En ole alkuperäinen mutta en lähtisi edes 20 cm lyhyemmän miehen kanssa. Sanoisin että sorry, ei nyt. Ja jos ei siitä ymmärrä niin sitten sanoisin suoraan.
Itse olen mies, mutta en todellakaan voisi ikinä kuvitella ottavani jotain sumopainijaa naisekseni.
Jos itse pitää huolta myös ulkoisesta hyvinvoinnistaan, samaa odottaa myös toiselta.
Mutta onneksi ne läskit löytää rinnalleen toisen läskin ja lihottaa ne lapsensakin jo pienenä läskeiksi...saadaan taas entistä lihavampi ja sairaampi sukupolvi...
ja tämä on todella monen normaalipainoisen mielipide, anteeksi vaan jos kylmä totuus sattuu.
Ilmastointiteippiä suuhun ja ruoka-annokset maksimissaan 1500-2000kcal/pvä niin loppuu terveitten enemmistön lihavuus.
Ihan 1500-2000 kcal/pv! Et paljoa taida tietää syntymälihavan syömisistä. Noin suurella kalorimäärällä lihoo! Eihän sellaisen tarvitse syömisiään tarkkailla joka ei liho.
taisi löytyä taas yksi hyvä klisee!
Avain lihavuuteen löytyy tuosta lauseestasi " Eihän sellaisen tarvitse syömisiään tarkkailla joka ei liho."
Miten lihavat kuvittelevat, että normaalipainoiset tai hoikat eivät joutuisi tarkkailemaan syömistään! Nauretavaa kuvittelua. Juuri siksi he pysyvät hoikkina, että he kieltäytyvät syömästä tiellä työpaikalla ne kahvitauon viinerit, eivät ota kyläreissulla lisää kermakakkua ja jättävät siellä kaupassa ne sipsipussit ja suklaat sinne hyllyyn.
He käyvät joka pvä kamppailua siitä, että valitsevat ruuaksi ne vähärasvaiset ja pienet annoskoot. he raahautuvat sinne ulos lenkille huonommassakin säässä, menevät töitten jälkeen jumppaan ja kuntosaliin jne.
Joka sanoo, että hoikkana tai normaalipainoisena on helppoa, erehtyy todella! Lihavana olisi paljon helpompaa!
ettei lihavilla ole muita vaatteita kuin virttynyt verkkapuku.Voi sinua ressukkaa,oletko ikinä kuullut ompelijoista jotka ompelevat vaatteita myöskin lihaville.Luoja et voi olla typeriä ihmisiä ja ei,en itse ole niin lihava etten saisi vaatteita kaupasta.
No enpä ole nähnyt kellään lihavalla yhtään ompelijan tekemää hyvin istuvaa asua. Kai ne mun tuntemat lihavat on sitte niin yksinkertasia ja köyhiä että käyttää vaan venyviä verkkareita.