Sanoivat tuossa dokumentissa televisiossa, että väsymyksen voi mitata esim siitä kuinka helposti nuhkahtaa.
Olen ainakin tuosta asiasta täysin erimieltä. Väsyneisyydelläa ja nukahtamisella ei ole mitään yhteyttä.
Väsyneisyyden huomaa parhaiten siitä että se tuntuu silmissä ja että aivojen toimintaraja lähestyy nollaa. Mutta se ei silti tarkoita sitä että nukuttaisi yhtään.
Kukakohan noita ohjelmia oikein tekee, kun eivät tiedä asiasta mitään josta kertovat.
Nimimerkillä kokemusta on!
Olen ainakin tuosta asiasta täysin erimieltä. Väsyneisyydelläa ja nukahtamisella ei ole mitään yhteyttä.
Väsyneisyyden huomaa parhaiten siitä että se tuntuu silmissä ja että aivojen toimintaraja lähestyy nollaa. Mutta se ei silti tarkoita sitä että nukuttaisi yhtään.
Kukakohan noita ohjelmia oikein tekee, kun eivät tiedä asiasta mitään josta kertovat.
Nimimerkillä kokemusta on!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksi parhaista esimerkikestä mielestäni on se, että jotkut väittää että kaikki näkee unia. Mutta tämäpä ei pidä paikkaansa. Silloin kun olen todella väsynyt en näe unia.
Silloin tulee siis aivan oikeasti uneton yö.
Monelle unta yrittävälle tuttu juttu. Joskus aivojen muistipakka on niin täysi
ettei nukahtaminen voi onnistua.
Huolimatta suurestakaan univelasta. Tietysti kyseessä on kehon rentoutumisen puuttuminen.
Tässäkin ilmiössä, tilapäisessä häiriötilassa näkyy hyvin psyyken ja fyysisyyden vuorovaikutus.
Monille tilanne voisi johtaa jatkuvaan väsymyskierteeseen ja terveyden rapautumiseen.
Tilanteeseen ei ole helppoja ratkaisuja. Monet saavat apua osuvasta unilääkityksestä.
Itse olen ollut niin väsynyt, että on mahdoton nukahtaa, koska on niin huono olo: sydän hakkaa, huimaa, hengitys ahistaa, "oksettaa". Tarpeeksi kauan kun malttaa maata paikallaan, lopulta ikään kuin "pyörtyy" uneen. Se on tosi inhottava tunne ja lopulta ei edes haluaisi mennä nukkumaan.
Vuorotyö varsinkin haittaa unta ja pitkät työvuorot, kun keho ei rauhoitu nukkumiseen, koska työpäivän loppumisen ja nukkumaanmenon välinen palautumisaika jää liian lyhyeksi. Tämä varsinkin kiivasrytmisessä ja/tai fyysisesti raskaassa työssä.
Välillä tuntuu, etteivät asiantuntijat ole koskaan käyneet täällä Maa-planeetalla katsomassa, millaisissa olosuhteissa me "tutkimuskohteet" täällä todellisuudessa eletään.
Todellakin! Tuo on todella kauhea tunne tuo uneen pyörtuminen tai "tajuttomuuteen vaipuminen". Onneksi juuri tuota ei ole minulla ollut pitkään aikaan. Mutta silloin kun töissä oli eniten kiirettä tuntui että oikeasti nukuin 2-3 tuntia yössä. Ensin maksasin sängyssä jonkun 4-5 tuntia että nukahdin ja sitten saatoin herätä 2-3 tunnin päästä enkä saanut enää taas nukuttua. Tuota kun jatkaa muutaman kuukauden tai vuoden alkaa olemaan aika puhki.
Mutta eipä siihenkään näköjään kuollut. ;)
No hyvä tietää, ettei siihen kuole ;D
Onneksi minulla unen puute vaikuttaa usein hillittöminä nauruntöräyksinä ja tällainen kyllä edistää ko. taipumusta. (Ärinät käyn hoitamassa nurkan takana, tai siis yritän...)
Kiitos ja hilpeää perjantaita kaikille tasapuolisesti ;)