Olin nuorempana vauhtimimmi. Minulla oli paljon tarjontaa miesmarkkinoilla. Saatoin tavata montaa tyyppiä samanaikaisesti. Olin kyllä seurustellutkin suhtkoht vakavasti. Mutta...
Nyt olen neljänkympin ja yksin. Kaikki ystäväni ovat naimisissa ja osa jo kertaalleen eronneita. Minulla on paljon ystäviä ja muutama sydänystävä. Se ei riitä, en halua elää heidän elämäänsä, vaan omaani.
Olen käynyt kapakoissa, mutta olen kyllästynyt siihenkin. Kapakoista on vaikea löytää kunnon seuraa. Yhden illan kavereita kylläkin. Olen nettaillut, ja tavannutkin yhden kaverin, mutta meillä loppui seurustelu muista syistä. Uskon silti, että netissä voisi löytyä oikeaa seuraa. En ole menettänyt vielä toivoani.
Nettailessa olen huomannut sen, että vaikka kuinka vaikuttaa lupaavalta pitkän kirjoittelun jälkeen tavata, niin lopetetaan yhtäkkiä kirjoittelu ilmoittamatta. Minusta se on aika epäkohteliasta niiltä. Kyllä siinä voisi jotain ilmoittaa, eikä jättää toista osapuolta ihmettelemään. Mitä mieltä olette?
Yksinäisyys kalvaa sydäntäni. Alan kohta puhua itsekseni. Kaipaan niin kovasti vakituista seuraa, että se alkaa olla jopa hulluuden rajoilla. Ihmisen persoonallisuus muuttuu vuosien myötä ja vielä enemmän jos on yksinäinen.
yksinäinen susi
Nyt olen neljänkympin ja yksin. Kaikki ystäväni ovat naimisissa ja osa jo kertaalleen eronneita. Minulla on paljon ystäviä ja muutama sydänystävä. Se ei riitä, en halua elää heidän elämäänsä, vaan omaani.
Olen käynyt kapakoissa, mutta olen kyllästynyt siihenkin. Kapakoista on vaikea löytää kunnon seuraa. Yhden illan kavereita kylläkin. Olen nettaillut, ja tavannutkin yhden kaverin, mutta meillä loppui seurustelu muista syistä. Uskon silti, että netissä voisi löytyä oikeaa seuraa. En ole menettänyt vielä toivoani.
Nettailessa olen huomannut sen, että vaikka kuinka vaikuttaa lupaavalta pitkän kirjoittelun jälkeen tavata, niin lopetetaan yhtäkkiä kirjoittelu ilmoittamatta. Minusta se on aika epäkohteliasta niiltä. Kyllä siinä voisi jotain ilmoittaa, eikä jättää toista osapuolta ihmettelemään. Mitä mieltä olette?
Yksinäisyys kalvaa sydäntäni. Alan kohta puhua itsekseni. Kaipaan niin kovasti vakituista seuraa, että se alkaa olla jopa hulluuden rajoilla. Ihmisen persoonallisuus muuttuu vuosien myötä ja vielä enemmän jos on yksinäinen.
yksinäinen susi
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se on mielettömän epäreilua ja tyhmää olla äkkiä mitään selitystä antamatta kirjoittamatta.
Itse näin netin kautta miehen ja hänen aloitteestaan ruvettiin seurustelemaankin, hän asuu eri paikkakunnalla ja pidimme yhteyttä sähköpostitse ja nyt herrasta ei ole kuulunut kahden kuukauden aikana muuta, kuin yksi tympeä viesti, että kävin kaupungilla kiertelemässä tänään *suukkoja*
En enään luota netti tuttavuuksiin vaan haen mieheni muualta, vaikka aika epätoivoinen jo olenkin...
Onnea sulle, ole vain aktiivinen, niin eiköhän joku mukava törmää sullekin eteen!
Aurinkoista kesää kaikille!
Hei Aada,
Kiitos kommenteistasi. En ymmärrä mikä näitä nykyajan miehiä vaivaa. Puuttuu sellainen reilu meininki. Luultavasti ne löytävät uuden ja paremman naisen ja lopettavat yhteydenpidon, mutta voisi sentäs ilmoittaa. Onhan meille kaikille opetettu käyttäytymissääntöjä kun olimme lapsia, vai onko?
Mutta jatketaan etsimistä
Hyvää jatkoa sulle, Aada
Anne
Mielestäni ihmisen persoonallisuus ei muutu iän myötä,asioiden tärkeysjärjestys kylläkin. Yksinäisyys on tosiaan välillä ahdistavaa. Varsinkin pitkän seurustelun jälkeen toisen ihmisen kaipuu tuntuu olevan joskus ylitsepääsemätöntä. Itse olen ollut lähes 13 vuoden suhteen jälkeen nyt reilun vuoden yksin. Kaverini neuvoo nauttimaan sinkkuna olemisesta ja menemisestä, mutta en osaa. Olen aina "tosimielellä" liikenteessä. Ehkä liiankin...
Täytyy varmaan opetella olemaan liikoja miettimättä ja antaa asioiden tapahtua itsekseen niinkuin niiden kuuluukin tapahtua.
Ei ihmisen ole tarkoitettu olemaan yksin, joten etsintä jatkuu...
no hei!
pisti toi sun viestis ihmetyttään kovasti et onko meitä muitakin.kun yleensä ihmisillä on joku toinen juttu mitä haluaa tuoda esiin tms.eli ei oikeesti sanota sitä mitä halutaan.aika kummaa. mä oon 41 v.tunteva yksinäinen sielu,kaikkee muuta ku pinnallinen.haluiaisimpa edes kuulla vastaavasta lajitoverista.
t.joskus kannnattaa ainakin tsekata...
Minä olen 42-vuotias nainen ja olen elänyt aina yksin. Se on ollut sikäli ok, että olen mieluummin yksin, kuin miehen kanssa, josta en todella välitä. Tähän ikään mennessä on ehtinyt olla vain yksi mies, joka on ollut todella tärkeä minulle. Muuten toki monenlaista kokemusta on kertynyt.
Viimeisen 2 vuoden aikana olen kuitenkin etsinyt seuraa sinkkupalstan kautta. Se on mielestäni siksi hyvä kanava, että voi keskustelemalla selvittää, millainen toinen on henkisesti ja mitkä asiat kiinnostavat. Tämä tietysti edellyttää, että ollaan rehellisiä. Muutamien kanssa olen kirjoitellut, tavannut olen vain 4 miestä. On minullakin kirjoittajia kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta en ole osannut pitää sitä suurena ongelmana - sellainen riskihän tässä on. Ensimmäinen tapaamani nettituttavuus oli fiasko, ei tarvinnut harkitakaan toista tapaamista. Toista tapailin runsaan kuukauden verran ja tajusin sitten, että hän ei ole ollenkaan sellainen, mitä on antanut ymmärtää. (Ei ollutkaan kiinnostunut niistä asioista, mitä väitti). Kolmannen kanssa kirjoittelin 5 kk ennen tapaamista. Oli tosi mielenkiintoinen ja fiksu tyyppi, mutta sitten kun tavattiin, totesin, että ulkoinen olemus ei ollut ollenkaan sitä, mitä hän oli antanut ymmärtää. Kai minäkään en miellyttänyt häntä, koska kahden tapaamisen jälkeen hän ei halunnut enää tavata. Hän ilmoitti asian tosi fiksusti ja minullehan se olikin vain helpotus.
Neljäs tapaaminen onkin sitten ollut toistaiseksi onnistunut. Olen tavannut häntä nyt yli puoli vuotta. Hän on todella realistisesti kuvaillut itseään ja kiinnostuksen aiheitaan kirjeissään. Minkäänlaista pettymystä ei ole tullut - ainakaan minulle. Päin vastoin, positiivisia yllätyksiä koko ajan. Olemme tehneet yhdessä niitä asioita, jotka meitä molempia kiinnostavat ja onneksi niitä tuntuu riittävän. En olisi osannut uneksiakaan, että löydän netin kautta näin mahtavan ja ihanan miehen. Tunnen kerrankin itseni todella onnekkaaksi!
Tämän halusin kertoa esimerkkinä siitä, että kyllä netin kauttakin voi löytyä sopivaa seuraa mutta kyllä siinä tuuriakin tarvitaan. Ja ehkä monta yritystä.
Netti-ilmoituksen laittamisessa/ilmoitukseen vastaamisessa on mielestäni tärkeää, että antaa itsestään mahdollisimman realistisen kuvan eikä pyri kaunistelemaan asioita. Omien odotusten ja toiveiden selkeä tiedostaminen ja esittäminen olisi myös tärkeää. Itse opin monen yrityksen jälkeen laittamaan sellaisia ilmoituksia, että sain niillä karsittua pois täysin vääränlaiset tyypit. Viimeiseen ilmoitukseeni sain vain muutaman vastauksen, mutta ne olivatkin melkein jokainen ns. hyvätasoisia (jos näin karkeahkoa ilmaisua rohkenen käyttää).
Toivon, että Sinäkin löydät sopivaa seuraa pian!
kyä jumankauta sitä väliin tuntee ittensä yksinäiseksi kun norppa mut onneksi aurinkon
luvattin paistaa viel huomenakin
On mahtavaa kun aurinko paistaa. Pääsee ulos ihmisten joukkoon. Yksinäisenä minusta on kivaa olla suuressa ihmispaljoudessa,ei tunnu niin yksinäiseltä olo. Pidän ihmisten seuraamisesta.
Nettitreffeistä puheenollen. Olen treffanut pariin otteeseen netin kautta ja lehtiilmoituksen kautta. Mutta ne kymmenet joiden kanssa olen kirjoitellut ovat valuneet hukkaan kuin vesi hanhen selässä. Juuri sen takia, että vastapuoli on lopettanut yhtäkkiä yhteydenpidon.
Hyvin tehty, niinkuin kirjoitit, että valkkaat niin hyvin, että ei voi mennä pieleen. Niin teen minäkin tästä eteenpäin. Jotenkin vaan tuntuu niin kummalliselta etsiä kumppania netin kautta, luonnottomalta. Näiden muutaman kanssakin kun treffailin, eivät olleet sitä mitä kirjoittivat.
Toinen vielä ihan vastakohta ja oli kirjoittanut täyttä paskaa.
Kun tapaa jonkun mielenkiintoisen missä tilanteessa tahansa, niin siinä synkkaa kemiat. Katseita vaihdellaan, liikkeitä seuraillaan ja mietitään kuinka saisi toisen valloitettua.Se on jännittävää.
Mutta kun tapaa nettikaverin niin juoni on jo valmiiksi kirjoitettuna. Molemmilla on toiveet ja vaatimukset valmiina. Se tuntuu niin keinotekoiselta. Tietty jännitys puuttuu. Tapasin taas kerran nettikaverin ja katsotaan jatkossa miten käy.
Yksinäinen susi
Kuinka kävi tällä kertaa?
Olemme nyt treffailleet kolme kokonaista kertaa.
Kaveri on ihan myyty. Suunnittelee juhannusta yhdessä. Olenhan minä jo luvannut, niin olen mukana jutussa.
Haluan mennä rauhallisesti eteenpäin. Tiedätkö kuinka vaikeaa on yrittää pitää kiinni omista asoista ja periaatteista, kun toinen on ihan innoissaan.
Olen kai saanut kokea niin monta pettymystä elämässä, että en uskalla enää vaatia. Eikö se ole väärin? Enkö ole hölmö sinunkin mielestä?
Kaveri on ihan kiva ja ok, mutta haluaisin katsella vielä ihan rauhassa. Pidän sellaisesta romanttisesta ja vanhanaikaisesta menosta näissä asioissa.
Mitä olet mieltä siitä, että kaveri tarjoo ja maksaa juomat ja ruoat?
Mua vähän vaivaa, kun oltiin syömässä sunnuntaina, niin hän antoi mun maksaa omani. Musta se oli pitkä---------
yksinäinen susi
Kuulostaa järkevältä tuo sinun "hitaasti eteneminen" -ajatuksesi, jos ollaan hakemassa pitempiaikaista seuraa. Itsekin etenimme kertomassani nykyisessä tuttavuudessa huippuhitaasti (öh - seksikin tuli kuvaan vasta lähes puoli vuotta ekatapaamisesta) ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä oli oikea tapa meille.
Tuo ruoan ja juoman maksaminen on mielestäni kaksipiippuinen juttu. Jos kaveri on selkeästi pyytänyt Sinut ulos syömään, silloin mielestäni hänen kuuluu maksaa. Muuten kannatan tasa-arvoa ja maksan ainakin itse herkästi omani. Toisaalta voin itse välillä tarjota, jos mieskin on tarjonnut minulle.
Mielestäni on hienoa, että maltat mielesi, etkä innostu suinpäin, vaikka tyyppi vaikuttaakin mukavalta. Kannattaa tosiaan miettiä, mitä itse olet hakemassa ja hakeeko hän samoja asioita. Jotainhan voi katsoa läpi sormien, jos on paljon muuta positiivista.
Toivotan mukavia tutustumisen hetkiä!
Laitahan välillä taas kuulumisia :-)
Juu, eka treffit oli, mutta asia tuli jo tänään selvitettyä. Olimme ymmärtäneet toisemme ihan väärin. Hän luulu, että mä loukkaannun jos hän tarjoo ja mä loukkaannuin, kun niin ei käynyt.
Kertoi vaan, että on ollut tälläisiä kokemuksia aik. että tyttö on loukkaantunut ja sanonut maksavansa omat drinkkinsä. Kaveri sanoi, että oli hyvä , että otin puheeksi. Kyllä ihminen sitten osaa olla typerä.(minä)
Kirjoittelen taas jossain vaiheessa missä mennään.
Hyvää kesää sulle Siru ja onnea suhteissa!
Anne
minen oo ikinä ollu vauhtimimmi sillä olen äijä. enkä kyllä ole ollut vauhtiäijäkään. en ole seurustellut tähän päivään mennessä kenenkään kanssa. ja minä takia näin??? no minäpä vastaan kysymykseeni itse itseäni tehostaen. lärvi ei ole sellainen millä seurustella ja mitä vanhemmaks tulee sen rupisemman näköseks sitä tulee.
päätin jo muutama vuosi sitten että mitä vittua sitä ees teeskentelee muka haluavansa seurustella. minä täs oottelen vaan milloin viikatemies käväisee kylässä. naapurissa se jo kävi hakemassa omansa pois.
Luultavasti kukaan ei ota sinua enää todesta.Ilmeisesti kaikki saivat sinusta sen kuvan,että kun sellainen vauhtimimmi olit niin tosi paikan tullen sinusta ei olekaan pitkään,vakavaan suhteeseen.Ehkä olet antanut huomaamattasi ihmisille väärän kuvan itsestäsi tai sitten ihan oikeasti olet kuvailemani kaltainen?On siis paljon ihmisestä itsestään kiinni,millaisen kuvan antaa muille ihmisille.Monet ovat aika hyviä ihmistuntijoita(en väitä,että itse olisin-harjoittelua kaipaan)..he osaavat tulkita paljon käyttäytymisestä,millainen kukin on,paitsi jos toinen teeskentelee olevansa jotain muuta(sekin voi paistaa läpi).Moni ei vaivaudu edes tutustumaan ja silti on jo luonut mielikuvan,joka ei yhtään pidä paikkansa-sellaisia on paljon. Ihmisen käyttäytyminen ja puheet paljastavat todellisen minän-"sydämen kyllyydestä suu puhuu",vai mitä?Pyydä rehellistä mielipidettä ystäviltäsi(heidän mielipiteensä heikkouksistasi ja vahvuuksistasi)-kommenteista ei sitten pidä mennä loukkaantumaan.