vanhempieni koira on jo vanha (13-v)ja sairas sillä on sydänmen vajaa toiminta syötetään nitroja ja nesteen poisto lääkitystä.koira on nimeltään Niko ja on kääpiövillakoiran ja amerikancocespanielin sekoitus. koira on vanhemmilleni hyvin rakas kuten minullekin vaikka minulla on oma koira ja ymmärrän hyvin että vanhempani eivät halua luopua hänestä.He kuitenkin kärsivät koiran mukana kun sillä on pahoja kohtauksia ja itkevät pahaa oloaan kun eivät osaa tai halua tehdä ratkaisua.Vanhempani on kuitenkin jo itsekkin iäkkäitä(70-v).pelkäänjo heidänkin takia mikä tässä tilanteessa on hyvä, käydä koira lopettamassa tai antaa sen kuolla omissa oloissaan.lääkärin sana elää korkeintaan puolivuotta.
mikäon oikea ratkaisu
kemu
5315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos koira kärsii niin sitte ainakin kannattais lopettaa..eihän sekään oo kivaa kattella ku oma koira kärsii...Tehkää mikä on koiralle parasta...
Vanhempiani on vaikea katsoa silmiin kun he kysyvät mitä he tekevät, en halua vastata kun yhtä pahalta tuntuu katsella heitä. "He tietävät mitä pitäs tehdä" mutta luopuminen on tuskallista ja varsinki äitini sanoo Niko on nyt parempi se juoksee ja on menossa tyttöjen perään täysillä,ja hengen ahdistus kohtauksiakin on vähemmän. Rapsutin tänään Nikoa se oli väsynyt ei jaksanut tervehtiä ja tämä koira on tervehtinyt koko ikänsä kaikki vieraat.Ajattelin hyvästi Niko olet ansainnut leposi.Toivon että luoja päättää Nikon puolesta ja vanhempieni ei tarvi tehdä sitä mihin he ei pysty!
koira ois parempi lopettaa ettei se kärsi.
Päätös koiran lopettamisesta on NIIIIN vaikeaa. Se sattuu, kun joutuu luopumaan monien vuosien jälkeen uskollisesta ystävästä. MINUN mielipiteeni tässä sinun ja vanhempiesi tapauksessa on, että koira saisi nukkua jo pois. Se varmasti kärsii. Varmasti kukaan ei halua rääkätä koiraa sen takia, ettei siitä raaski luopua. Rohkeutta ja voimia!
Tädilläni on vanha koira ja se syö reuma-, sydän ja nesteenpoistolääkettä. Sille tulee välillä epilepsian tapaisia kohtauksia ja se ontuu reuman takia. Olen selvästi sitä mieltä että tätini pitäisi lopettaa koiransa, mutta kun se on sille niin rakas. Se sitten laittaa omaisuuden niihin lääkkeisiin ja koira kärsii. Muuten koira on pirteä ja syö tosi hyvin. Muuta mun mielestä se on kuitenkin mennyt liian pitkälle kun koiralle pitää syöttää niin paljon lääkkeitä. Olisihan se parempi päättää koiran kärsimykset, vaikka se onkin vaikeeta.