Miksi pitää sekoittaa päätään huumeilla ja viinalla päivittäin.Miksi pitää polttaa pilveä,heti kun vähän ahdistaa,tai hakea rauhoittavia.Tuollaiset tunteet kuuluu elämään ja menevät aikanaan ohi.Huumeet ja pillerit vain siirtävät ongelmat ettenpäin ja tekevät ne entistä pahemmiksi.Olen seurannut sivusta kun kaveri tuhosi elämänsä huumeilla ja menetti pilven polttelun takia työnsä ja kun vielä kauppasikin sitä,niin joutui lusimaan ja meni velkajärjestelyt tämän takia ja nyt on loppuelämänsä huumeveloissakin ja menetti vielä perheensäkin.Jos ette itsestänne välitä niin eikö kannattaisi ajatella edes läheisiään.
Mikä ihmisiä vaivaa?
ihmettelen?
3504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi tehdä yhtään mitään? Miksi yrittää? Kuolema kuitenkin korjaa lopulta.
Miksei tosiaankin vaan jäädä makaamaan just tähän missä on. Antaa tulla nälän, antaa tulla kaiken mikä tulee. Olla vaan ja kuihtua pois. Miksi millään on mitään väliä miksi pitää kokea yhtään mitään tai antaa arvoa millekkään?
Yksilö kuolee noin sadassa vuodessa. Kukaan ei saa nauttia ikuisesta elämästä vaikka sitä intopiukat uskovaiset tarjoaakin pelätessään viimeistä viikatteensivallusta. Me olemme kauraa ja niittäjä tulee aina. Aina.
Joku sanoo: Jääväthän sukupolvet jäljelle. Mutta mikä hyöty? Oletettaan että ihmiskunta saa itsensä järkeväksi ja lopettaa tän pallon tuhoamisen (johon siis todellakaan en usko, mahdollistahan se on... mutta ihmisen tuntien me raiskaamme mitä raiskaamme ja sitten se on exit). Jokatapauksessa lopputulos on palaminen kun aurinko lopulta laajenee tulipätsiksi. Maa höyrystyy.
Okei, joku sanoo että pitää karata avaruuteen. Mikäs sen loistavampaa, elämä saa aikaa muutaman triljoonaa vuotta tähtikarkulaisena. Mutta karu totuus on että vuotava maailmankaikkeus laajenee ja viilenee kunnes enää ei ole muuta kuin harvaa tähtipölyä ja mustia aukkoja joiden tuottama säteily ei pidä yllä mitään energianpihaustakaan elämästä puhumattakaan. Voihan siellä olla satelliittiyhdyskuntia näennäisen omavaraisena mutta nekin vuotavat hiljalleen energiansa avaruuden tyhjyyteen ja loppuvat lopulta vaikka kituuttavatkin kauemmin kuin mikään ei-elollinen.
Mikään ei kestä lopultakaan. Millään ei ole mitään väliä vaikka se silti ehkä tuntuukin paetessasi tunteisiin tottuutta. Voit valita niin tai näin - mikään lopullinen totuus ei muutu. Sillä ei ole merkitystä.
Siksi voi vain elää niinkuin valitsee, oikkujensa mukaan. Katsella psykedelian leffasirkusta ja nauraa kemikaalipöhnässä aivan kaikelle. Sitä Jumala tekisi tajutessaan luomuksensa irvokkudeen, ihmeköskää että siitä herrasta näkynyt mitään pitkiin aikoihin. Sitä minäkin teen mitä isot edellä. Tai ainakin hengessä mukana, enhän minä Jumalaan usko.
Karkaan kylmältä ja lopulliselta totuudelta kunnes lopun itse. Kulutan aikaa. Siinä paras mahdollinen syy.
sekoboltsi.
...mistä toivo, jollei usko?
Uskonnot eivät sitä tarjoa loppupeleissä, pelkkää rutiinia. Rutiinia loppuun asti.
Sama juttu politiikan suhteen---käyttäytymismalleja, homogenisointia ja omien eksistenssin pitkittämistä lobbauksilla ja hassuilla kädenpuristuksilla varustettuna.
Miksi ei vähän lisämaustetta elämään, jos vituttaa ja aivot ovat jo urautuneet???