Eräällä foorumilla oli aihe "oikeasti masentuneita?", jonka sitten katsoin. Ajattelin etsiä netistä jonkin sortin masennustestin, ja löysinkin. Sain ensin tulokseksi "olet vakavasti masentunut", ja kun en ollut uskoa, tein testin uudelleen, huolellisemmin. Sain saman tuloksen. Etsin ja tein sitten vielä 2 muuta masennustestiä, jotka myöskin ilmoittivat olevani masentunut. Alan erittäin usein itkeä, joskus jopa ilman varsinaista syytä, ja välillä tunnen, että ainut ratkaisu on itsemurha. Olen usein alakuloinen ja "surullinen", minulla on unensaamisvaikeuksia usein, ja ruokahaluni on melko huono.
Eli, sanokaapa te, pitäisikö minun keskustella asiasta jonkun kanssa?
Voinko muutenkaan mennä noin vain lääkärille ja sanoa pelkääväni, että olen masentunut?
Vai voiko edes ylipäätään tällä tavoin "ymmärtää" olevansa masentunut?
Tarkoituksenani ei ole missään tapauksessa kerätä sääliä netistä, vaan haluaisin jonkinlaista neuvoa. Kiitos avusta, tai edes ylipäätään tämän lukemisesta!
Eli, sanokaapa te, pitäisikö minun keskustella asiasta jonkun kanssa?
Voinko muutenkaan mennä noin vain lääkärille ja sanoa pelkääväni, että olen masentunut?
Vai voiko edes ylipäätään tällä tavoin "ymmärtää" olevansa masentunut?
Tarkoituksenani ei ole missään tapauksessa kerätä sääliä netistä, vaan haluaisin jonkinlaista neuvoa. Kiitos avusta, tai edes ylipäätään tämän lukemisesta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta asiasi ovat aikahyvin, jos pystyt itkemään. Vakavasti sairas ei siihenkään enää pysty.
Masennusoireet vaihtelee yksilöittäin. Joku itkee ja toinen ei, joku lihoo ja toinen laihtuu jne.
Tietysti jos on ennen itkenyt, mutta sitten jotenkin menee henkiseen umpioon eikä enää osaa itkeä, niin se on muutos huonompaan suuntaan.
En ole ennen itkenyt näin paljon kuin nykyään..ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Nykyään itken useita kertoja viikossa, välillä aivan päivittäinkin ja monia kertoja. Enkä tiedä edes "syytä", alkaa vaan yhtäkkiä tuntua toivottomalta ja alan itkeä hirveästi..
Tällainen itkeminen on mielestäni hieman epänormaalia..ainakin minulle, kun en ennen ole näin paljon itkeskellyt, ja syykin on aina ennen löytynyt
Kirjoitit tuntemuksiasi ja mielestäni sun tarttis keskustella esim. psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykiatrin kanssa. Ei tuollaiset itsemurha-ajatukset ole normaalia. Normaalilla ihmisellä on aina kaikkein tärkeintä elämä ja sen jatkuminen. Pieniä ja joskus suurempia vastoin käymisiä tulee jokaisen kohdalle. Apua kannattaa tarvittaessa hakea, jollei itse pysty tai ei ymmärrä(että on sairas)niin, joku läheinen voi yrittää. Hae reippaasti apua jo tässä vaiheessa, ettei tilanteesi muutu pahemmaksi.
Reipasta mieltä ja hyvää syksyn jatkoa sulle:)
Kiitos .. en vain oikein tiedä, kelle pitäisi mennä puhumaan.. tuntuu pikkuisen vaikealta mennä kertomaan itsemurha-ajatuksista sun muista
Itse vakavan masennuksen sairastaneena suosittelisin oireittesi (ja testien pisteiden) perusteella hakeutumista lääkärin vastaanotolle.
Joku tuossa kirjoitti, että sinulla on asiat hyvin, kun voit vielä itkeä. En ole aivan samaa mieltä. Totta kai on parempi, että voi itkeä kuin ettei kykene lainkaan itkemään, mutta itkuisiin yhdistettynä muihin oireisiin viittaa siihen, että olet hoidon tarpeessa. Mitä nopeammin hakeudut lääkäriin, sitä nopeammin tervehdyt.
Masennustestit ovat luonnollisesti suuntaa-antavia, mutta minun kohdallani ne ovat
antaneet "oikean diagnoosin". Vakava masennus on vakava sairaus. Tsemppiä ja paranemista.
en luottaisi näihin testeihin mitä netistä löytää, näidenhän perusteella lähes jokainen olisi masentunut. Jokainen on joskus masentunut, mutta sairautena se on eri asia. Kai niistä silti jonkinmoista osviittaa voi saada. :)
Monen olen huomannut vain keräävän huomiota ja sääliä testituloksillaan. On se ihme, jos ei huomiota kuin masennusta leikkivänä. Sinun kohdallasi ei onneksi voi siitä puhua.
Eikä se välttämättä tarkoita, että "vakavasti" olisit masentunut, onhan noita muitakin sairauden muotoja, kuin vain vaikea, mitkä kuitenkin ovat yhtälailla sairauksia. Kuitenkin viite hyvään on, jos muita elämän perusasioita olet saanut tehtyä.
Itkuisuus voi olla merkki masennuksesta. Mutta kuten tuossa jo todettua, se voi olla myös merkki hyvästä, kykenet vielä tuntemaan, ja purkamaan tunteita.
Lääkärille varmaan kannattaa puhua, eiköhän hän osaa paremmin määrittää tilanteesi. :)
Koitahan jaksaa!