Hei! Haluaisin tietää että minkälaisessa elän tilanteessa te muut vauvakuumeiset elätte? Meillä sovittiin että aloitamme yrityksen puolenvuoden kuluttua. Asumme omassa rivari kolmiossa kivalla ja rauhallisella paikalla. Minulla on vakituinen työ ja mieheni vaihtoi juuri parempi palkkaiseen tosin tällä hetkellä määräaikaiseen (1v)työhön. Olemme avioliitossa ja suhde toimii ja kukoistaa. Olen 23v kun aloitamme yrityksen ja mies 27v. Tilanne siis ulkoisesti hyvä lapselle. Ainut mikä minua mietityttää on että koiranpetua odotamme talvella ja kotoa löytyy jo yksi karvakaveri. Miehen uuteen työhön liittyy matkustusta ulkoimaille noin 100 päivää vuodessa. Lähinnä mietityttää oma jaksaminen/ pärjääminen jos meille vauvoja suodaan. Nuorempi koiraolisi reilun vuoden jos vauva ilmoittaisi heti tulostaan.
elämän tilanteenne...
morsu
8721
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on tällä hetkellä 7 koiraa (uusioperhe = mun koirat ja isännän mukana tulleet ;D ), ja toivottavasti ensi vuoden puolella meillä on 8 koiraa, eli mun narttu astutetaan, yksi pentu tulee meille. Ja plussasin muutama päivä sitten. Mies on huolissaan miten me selvitään, mä oon huolissani vain millaiseen autoon me oikein mahdutaan.
Koirista osa on jo vanhoja, mun koirat koulutettuja kilpakoiria, joten sitä kautta helppoja (miehen koirien kanssa on tällä saralla vielä vähän töitä...). Kaikki "helppoina", joskin aktiivisina, pidettyjä rotuja. Meillä on iso piha, joten mikäs hätä meillä on, kyllä ne siellä keskenään juoksee jos ei jakseta joka päivä lenkille sitten kun vauva tulee. Mulle tää on vaan haaste ja mies oli huolissaan että vauva menee koirien vesikupille. Ehkei sitä kannata ihan ekana surra :D .
Yrittäjä ja opiskelut siinä samalla ihan kesken.. Asutaan ahtaasti ja taloudellisesta tilanteesta ei voi hurrata siinä vaihees kun starttiraha loppuu..Tulevaisuuden näkymät on yksi iso kysymysmerkki. Mies on vakiduunissa.
Välillä kuumetta välillä alilämpöö ;)
Moi! Meillä on vuoden ikäinen poika, ja taas vauvakuume päällä. Mulla on koulua vuosi jäljellä, ens toukokuus valmistun. Ja mies,on kans koulunpenkil.. hänel on kylläkin vakituinen työpaikka, otti opintovapaata. :) Ollaan seurusteltu yli 3v. Ja asutaan omassa rivitalo kolmiossa. Pitäisi odottaa viel neljä vuotta, niin sit voisi lisää vauvoja hankkia. Kun on kaikenlaisia tulevaisuuden suunnitelmia, halutaan muuttaa maalle. Jossa lapsilla olisi turvallinen ympäristö, missä kasvaa.
No meilläkin on sovittu, että n. puolen vuoden päästä alkaa yritys, koska minulla vielä reilu vuosi koulua jäljellä. Ei tietenkään odoteta, että heti tärppäisi, mutta ajatellaan sillä tavalla varman päälle, että ehtii koulun käydä loppuun asti. Me asumme omassa kerrostalo kolmiossa tällä hetkellä, tosin ollaan muuttamassa, kun saadaan kaupaksi..:) Miehellä on vakituinen työ. Olemme avoliitossa ja meilläkin suhde toimii oikein hyvin! Onhan se välillä tuskaista odotella edes sitä yrityksen alkua, kun niin kauan on lasta halunnut, mutta parempi näin, ettei sitten tarvitse enää palata koulun penkille.
Kummallakin on vakityöt, oma koti (toivottavasti pian!) valmistumassa muuttokuntoon ja kihloissa ollaan. Kotoa löytyy alkukesästä otetut karvakanat (eli meidän kisupojat:) ja läjäpäin villakoiria..
Kuumeilua ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän jo useamman vuoden ajan ja nyt tuntui että olisi sopiva aika eli "vauvayritystä" 4 kiertoa takana.. Kyllähän sitä itsekin laskeskeli, että "KUN se vauva syntyy helmi-maaliskuun vaihteessa, niin missäs sillon mennään". MUTTA eihän se niin mene, eipä tultu raskaaksi hti eka kierrosta eikä vielä neljännestäkään.. Ehkäpä viides kerta toden sanoo :D
Tarkoitin tuolla vain sanoa, ettei kannata turhaan stressata etukäteen sitä miten asiat menee "sitten kun", kun ei ne yleensä/aina kuitenkaan mene niinkuin oli suunniteltu tai toivottu.
Kiva kun noin moni on vastannut! Niin eihän sitä noin vaan välttämättä raskaaksi tulla, itseläni lähtökohtana oli koiran takia siirtäminen yritystä puolella vuodella. Koira kun on aina (ainakin meillä) hyvin pitkän ja hartaan miettimisen tulos. Se tarvitsee kuitenkin paljon huomiota ja koulutusta kun on pentu. En halua riskeerata parasta oppiaikaa esim. raskauspahoinvoinnilla. Jos yrittämiseen menee enemmän aikaa niin toivon mukaan tilanne vaan paranee, molemmat koirat vanhenee edes hieman. Laitoin alaikärajaksi (jos siis heti tärppää) että nuorikon tulisi olla 1v. ja vanhempi olisi tuolloin 3,5v vauva syntyisi.
se on vähän suunnitella etukäteen, harmi vain tosiaan kun ei sitä "tärppihetkeä" voi/saa itse päättää ;)
Itselläni ei ole koskaan koiraa ollut, joten en tiedä oikeasti mitä kaikkea se vaatii. Varmasti vie paljon aikaa ja voimia, mutta toki myös antaa paljon. Sama taitaa olla sen pikkuisen nyytin kohdalla, mutta kummasti ihminen kyllä kestää kun tahtoo tai on pakko. Onnea teille yritykseen sitten kun aika on!
Itse valmistun jouluna 2007 lastenohjaajaksi ja avopuolisoni vakituisessa työssä.Asumme kerrostalossa,pienen koiran kanssa.Farmari auto on jo:)
Olemme olleet ilman mitään noin 4 kuukautta (en ole koskaan syönyt pillereitä)ja kovasti toivomme että onnistuisi!