Uskon, että ujot ihmiset ovat herkempiä kuuntelemaan, huomioimaan sekä itseään, että ympäristöään. Se on välillä todella suuri rasite, kun huomaa, että maailma on kylmä ja itse olet herkkä.. ja kun huomaat, kun kädet tärisee, punastut, paniikki iskee ym. mitä enemmän ujoutta yrittää hallita ja peitellä, sitä pahemmin se iskee. Tiedän kokemuksesta.
Mutta koska ujot huomaa myös herkemmin mitä ympärillä tapahtuu, siinä on myös hyviä puolia.
Uskon, että ujot rakastaa, suree, masentuu, ilahtuu paljon voimakkaammin kuin "tunnevammiset". Ja kuka nyt luopuisi esim. ensi rakastumisestaan ym. Joku viisas on sanonut, että on parempi, että on joskus jotain tuntenut, ennemmin kuin ettei tunne mitään.
Siksi olen päättänyt olla ylpeä ujoudestani, kahvikuppineuroosistani ja herkkyydestäni.
Siksi en halua rynnätä ensimmäisenä apteekkiin hakemaan pillereitä, ettei ne aidot tunteet katoaisi.
Mua helpotti heti, kun sanoin ääneen että olen herkkä. Ensin harjoittelin sen sanomista kotona.. nyt uskallan sanoa sen työkavereillekin.
Käyn psykologolla juttelemassa siitä, että hyväksyisin itseni tällaisena, enkä yrittäisi estää itseäni pelkäämästä.
Sitten vielä tiedoksi, että ujous on nyt muotia ja että ujot ovat yleensä älykkäitä luovia ihmisiä.
Tsemppiä kaikille!!
Mutta koska ujot huomaa myös herkemmin mitä ympärillä tapahtuu, siinä on myös hyviä puolia.
Uskon, että ujot rakastaa, suree, masentuu, ilahtuu paljon voimakkaammin kuin "tunnevammiset". Ja kuka nyt luopuisi esim. ensi rakastumisestaan ym. Joku viisas on sanonut, että on parempi, että on joskus jotain tuntenut, ennemmin kuin ettei tunne mitään.
Siksi olen päättänyt olla ylpeä ujoudestani, kahvikuppineuroosistani ja herkkyydestäni.
Siksi en halua rynnätä ensimmäisenä apteekkiin hakemaan pillereitä, ettei ne aidot tunteet katoaisi.
Mua helpotti heti, kun sanoin ääneen että olen herkkä. Ensin harjoittelin sen sanomista kotona.. nyt uskallan sanoa sen työkavereillekin.
Käyn psykologolla juttelemassa siitä, että hyväksyisin itseni tällaisena, enkä yrittäisi estää itseäni pelkäämästä.
Sitten vielä tiedoksi, että ujous on nyt muotia ja että ujot ovat yleensä älykkäitä luovia ihmisiä.
Tsemppiä kaikille!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olenpa samaa mieltä asiasta. Ainakin uskon, että ujojen päässä liikkuu enemmän asiallista tietoa kuin esim. sellaisilla jotka ovat aina äänessä. Ujona on aikaa miettiä asioita, kun ei tule niin paljoa puhuttua. En kuitenkaan ole ylpeä ujoudestani, kun se tuottaa niin paljon ongelmia:( ..kuten juuri herkkyys, niin pienetkin vastoinkäymiset aiheuttavat masennuksen. Siitä tosin olen ylpeä, että minua sanotaan ikäisiäni kehittyneemmäksi ja että osaan keskustella asiallisesti ja omaan paljon mielipiteitä. Mutta en tiedä johtuuko se taas ujoudestani vai jostakin muusta.
Ne "aidot tunteet" olisi helpompi hyväksyä, jos olisi joku jolle niistä kertoa. Itselleni ne jäävät sisälleni ja aiheuttavat ahdistusta :-/
Meikäläinen myös ajattelee asioita eikä puhu juuri mitään. En tiedä sitten mahtaako olla kovin asiallista kaikki mitä päässä liikkuu. Ei aina pysty keskittymään asioihin kun ajatukset harhailee jossakin muualla.
Ei minullakaan pelkkää asiallista asiaa päässä liiku, päinvastoin. Toisinaan sitä liikkuu päässä niin paljon kaikkea että luulee hullu olevansa. Olen miltei varma, että jotain vikaa minun päästä löytyisi jos etsisi, ajatukset kun usein harhailevat niin paljon että pää sekoaa. Ei pitäis olla näin sulkeutunut, luulen. Mut minkäs sitä luonteelleen mahtaa, olen kai jonkinsortin masokisti, alennan itseni muita alempiarvoiseksi ja siitä seuraa se että muut hyväksikäyttävät minua, ja myös se etten puhu ongelmistani kelleen kun luulen silloin olevani jotenkin itsekäs..
Minäkin usein ajattelen olevani jotenkin huono jossain asioissa. Erityisesti tämmöisissä sosiaalisissa tilanteissa koen itseni huonoksi. Niitä sitten pelkää ja jännittää.
Eli itsetunnon kanssa on mulla ongelmia. Se johtunee kotikasvatuksesta ja muista huonoista kokemuksista. Kotona ei kannustettu juuri mitenkään. Negatiivista palautetta sai kyllä kuulla. Varmaan tuo koulukiusaaminen on myös vaikuttanut. Tarvitsisin kai positiivisia kokemuksia itsetunnon vahvistamiseksi.
En tiedä onko se ongelmista puhuminen niin itsekästä kuitenkaan. Voihan ajatella että ongelmien kanssa vain kuluu energiaa hukkaan, ja puhumisella saataisiin apua ongelmiin ja vapautettua voimia johonkin muuhun.
Minullakin on itsetunto hieman heikoilla, johtunee ala-asteen ajoista. Siitähän nyt on jo joitakin vuosia aikaa, mutta ilmeisesti ne jäljet jää pysyvästi ihmiseen.
Olen yrittänyt ajatella, etten ole sen huonompi kuin muut. Pidän itseäni kohtalaisen älykkäänä, mutta se kun ei tunnu nykymaailmassa paljon painavan. Nykyään ulkonäöllä saa huomion, kehut, ihailun. Kaikki pinnalliset asiat voittavat sen mitä päässä liikkuu.
Sehän tässä harmittaa, että se alue josta itse on ylpeä (aivot), ei hyödytä itseään koska siitä ei muut jaksa kiinnostua..
Niin ja vielä siitä ongelmista puhumisesta.. Kun tuntuu ettei niitä kukaan ottaisi vakavissaan. Kuulostaa nimittäin mun ongelmat ja muutenkin tunteet aika erilaisilta, kuin mitä ihmiset yleensä valittelevat. Ei niistä jaksa puhua jos tietää ettei toista kiinnosta..
Joku saattaa kuitenkin miettiä samankaltaisia ongelmia vaikka ei niistä yleisesti ole tapana puhua.
Niin, kyllähän JOKU varmaan pohtii samoja ongelmia, mutta ei ainakaan kukaan lähipiiristäni, se on varma. Kun ongelma on lähinnä se, ettei saa keskusteltua asioista joita päässä liikkuu. Kavereille jos yrittää jotain selittää, niin takasin saa naurua tai hölmistyneen katseen..
Siitähän ne "ongelmat" mullakin on alkanut, kun ei otettu tosissaan kotona, eikä koulussa. Ja uskokaa, että ongelmista puhuminen ei todellakaan ole ollut helppoa. Onko se sitten itsekästä? Onko yleensäkään itsestään huolehtiminen itsekästä? Mun mielestä se on järkevää. Ja nyt kun olen alkanut puhumaan kys. asiasta ihmisille, niin huomaan miten yleistä se on!!
Päätin muutama vuosi sitten, että kyseinen lamaannuttava "vamma" ei saa enää pilata mun elämää, enkä halua huomata elämän menneen hukkaan, kun en uskaltanut tehdä/sanoa mitään. Joten soitin kädet vapisten psykologille ja varasin ajan. Mulla on vielä paljon selvitettävää pääkopassa, mutta mun mielestä kaikki ihmiset ois jonkun psykoterapian tarpeessa. Mikä on täysjärkistä?
Jos joku nauraa teille kun otatte asian puheeksi, niin hän on varmana se joka ois hoidon tarpeessa. Luottakaa itseenne, entä sit jos olette ujoja se on vain yksi osa-alue ihmisestä. Ihminen on niin paljon muuta, kaunista.
Jooh, kyllähän minäkin olen monesti jonkinlaista psykiatria/psykologia harkinnut, mutta kun tahtoisin että ongelmistani VÄLITETTÄISIIN. Nehän tekevät ongelmien kuuntelua vain työkseen, olisin yksi potilas muiden joukossa, ja varsinkin kun ottaa huomioon ikäni, niin ei ne minua vakavasti ottaisi. Ajattelisi että taas jokin angstinen teini..
Todellakin se ketuttaa kun ei saa puhuttua asioista. Muutama kaverini on sellainen, että he katsovat minua hölmistyneesti tai nauravat, kun yritän purkaa ajatuksiani. Eräs kaverini taas keskeyttää aina lauseitani, tai muuten vain ei kuuntele. Kun nykyään puhutaan vain pinnallisista asioista, mikä on paras meikkimerkki ym. turhaa, kukaan ei kerro omista tunteistaan tai ajatuksistaan, ja se harmittaa..
joo samalla mallilla on myös mulla asiat...itsetuntoa ole olleenkaan...aina vaan tosiaan hakee niitä "huonoja puolia" itsestä...mikähän siinäki on...tottakai meilä kaikilla on myös niitä hyviäki puolia..mut aina ne huonot vaan ensin esille tulee....ja se on kyllä totta,et voimia ne kuluttaa..ja paljon...nekki voimat vois tosiaan hyödyntää muuhunkin...vaan minkäs teet...et olet tämmönen..
voimia meille kaikille.......toivottavasti....
positiivisella ajattelulla....ei nega.....:)))
Ollaan kaikki ylpeitä ujoudestamme,
koska
herkkyys, laajempi tunneskaala, äly, kaikki se on PELKÄSTÄÄN HYVÄÄ!
Ja otetaan myös pala/askel kerrallaan itseämme niskasta kiinni: harjoitellaan yksi pieni asia kerrallaan rohkeuden keräämistä.
Sitä olen itse tehnyt ja olen myös jo vuosia maininnut ihmisille että musta ujous on viehättävä piirre ihmisissä.
Vastakaikua olen saanut paljon :-) ja kukapa pitäisi esim. röyhkeästä tyypistä!
Monen mielestä ujot ihmiset ovat yleensä söpöjä!
Aseta itsellesi joku tavoite, älä aloita liian vaikeasta: pieni tavoite ensin. Mieti eri vaihtoehtoja miten saat sen saavutettua. ENNENKAIKKEA: KERÄÄ ROHKEUTTA ja TEE suunnittelemasi juttu.
Ujoutta on niin monenlaista ja -tasoista, käytä kekseliäisyyttäsi jotta pääset itse olemaan aktiivinen, siis itse tekemään jotain että pääset tässä asiassa eteenpäin. Se on palkitsevaa!!
Sen tajuaa myöhemmällä iällä. Meillä on kulttuurissa tämä hokema, että tunteet olisivat jotenkin hyviä. Ne on hyviä toisille ihmisille, koska niiden kautta voi manipuloida.
>Siksi en halua rynnätä ensimmäisenä apteekkiin hakemaan pillereitä, ettei ne aidot tunteet katoaisi.
Ja tulevat takaisin pillerin vaikutuksen lakattua. Aitous on usein myös harhaa, vain rjoittunut näkökulma. Iän myötä tulee erilaisia tunteita. Jotkut väittävät sitä kokemukseksi mutta minä nauran niiden tyhjille puheille mielessäni. Ihminen vaan on ohjelmoitu muuttumaan iän mukana.
>Käyn psykologolla juttelemassa siitä, että hyväksyisin itseni tällaisena, enkä yrittäisi estää itseäni pelkäämästä
Itselläni tehoaa antihistamiini erinomaisesti. Pelko nimittäin väsyttää ja sumentaa maailmaa ja sen väistyessä tajuaa asiat vieläkin terävämmin.
Nk. rauhoittavat psyykenlääkkeet ovat olleet hyviä vain unilääkkeinä. Ne ei oikein tuntuneet luontevilta.
Jotkut hoitavat liian voimakkaan ahdistusreaktion kirurgisella hermosalpauksella.
Kyllä, uskon, että ujommat ovat älykkäämpiä ja luovempia. Uskon nimittäin, että älykkyys ja luovuus liittyvät jotenkin ahdistusreaktion muotoon. Ahdistus taasen näyttää liittyvän oppimisreaktioon.
olen samaa mieltä kanssasi! minullakin on vastaavia vaivoja ollut, ja olen aina pitänyt itseäni huonona. nyt olen huomannut, että niiden tunteiden kautta pystyn ammentamaan paljon inspiraatiota moniin asioihin, esim. kirjoittamiseen ja piirtämiseen. jos en tuntisi mitään, miten voisin luoda mitään? nautin jokaisesta tunteesta, vaikka se oli olisikaan niin hyvä tunne. kaikki tunteet voivat antaa paljon!
jaa'a.. itse olen ujo "tunnevammainen"
onhan meitä joka lähtöön. :(