millainen anoppi

nyt, mutta koskaan ei ole tarvinnut anopin kanssa "taistella" sillä minulla on ollut ihana anoppi.

Tosi kiva anoppi. Mies on anopin ainoa lapsi ja kunnolla lellitty, mutta kävi niin että nyt minua lellitään kans. Tosi mukavaa kun löysin tuollaiset ihanat ihmiset elämääni. Anoppi on muuten myös hyvä ystäväni.

on kuollut muutama vuosi sitten. Asuin anoppilassa viisi pitkää vuotta. 17v olin kun hänen poikansa 23v vein. Oli siinä olemista. Muille minua aina kiitteli ja kehui mutta minulle henk.koht. oli aika kamala. nyt kun on kuollut niin monta asiaa olen ymmärtänyt vaikka monta juttua jäi arvotukseksi...ihan hyvä oli hän. mulla vaan oli vaikeuksia ihan kaikkeen sopeutua.

..on mukava anoppi. Nyt melkein 95, sanoo olevansa ikäloppu ja tänne unohdettu. Jo hento ja hauras olemukseltaan mutta järki ja muisti tosi terävässä kunnossa. Asuu palvelukodissa, siellä on mukava käydä höpisemässä joskus viisaita joskus vain puuta heinää.
Koskaan ei välillämme ole ollut taistelukenttää, vaikka puoli vuotta asuttiinkin saman katon alla.
Aina olen tuntenut, että olemme samalla puolella. Kumpikin tunsi miehen, josta molemmat pidimme, kumpikin omalla tavallaan ja omassa asemassaan.

oli anoppini,siitä jos anoppi vielä paranee niin on
ihan pilalla.Yli kolmekymmentä vuotta on jo aikaa
kun hän muutti hiekkasen kuppikuntaan.Viitisen
vuotta ehdittiin kaveerata,eikä pahaa sanottavaa
löytynyt puolin eikä toisin.

Ex-anopin kanssa tultiin kyllä oikein hyvin juttuun, kyläkutsu on nytkin voimassa. Minä olinkin meidän perheessämme ainoa, jonka hän hyväksyi. Pojassaan hän ei nähnyt eikä näe mitään hyvää eikä ole koskaan ollut pojillemme mummu. Se on sellainen matriarkaalinen suku, vain naiselliset ominaisuudet ovat hyväksyttyjä. Olen ollut omieni puolesta asiasta loukkaantunut ja siksi haluan pitää vain muodolliset välit. Ja kyläkutsuista selviän aina kiireisiin vetoamalla.

Vaimo on anopin tytär, siis keskimäärin sellainen anoppi, kuin vaimo!

Olin jopa kaukaa viisas ja katsoin 'silläsilmällä' anoppia, miltä vaimo näyttää ja miten käyttäytyy tulevaisuudessa.

Elämä on ollut hyvin ennustetavaa ja äitiinsä on tytär tullut.

Jaa, millainen anoppi, viriili, tempperamenttinen, vapaamielinen kaikenlisäksi ainoastaa 18-vuotta vaimoani vanhempi, joten kyllä kepaa.:)

jk. En kyllä seurusteluvaiheessa ajatellut anoppia tulevana aikuisena vaimonani, joten leikkiä se osio, mutta äitiinsä on tytär tullut ja mitään tarrautumista puolin toisin ei sukupolvien välillä ole ollut.

Oma äitini oli lojaali jokaiselle ihmiselle, eikä myöskään puuttunut nuorten elämään muuta kuin lähinnä lastenlapsia muistamalla ja olemalla paikka koulun ja kodin välillä iltapäivisin, kun me olimme vielä siihen aikaan päivästä ansiotöissä.

Ex-anoppini siivosi aina kaikki paikat ollessaan meillä lomavahtina. Kerran hän löysi takkahuoneen kaapista suuren määrän tyhjiä viinapulloja. Hän paheksui minua juopottelusta ankarin sanoin.

No, kyllä hänelle myöhempinä vuosina selvisi, KUKA myhkäperäinen henkilö ne juomat oikein meillä nauttikaan. Eikä hän enää siinä vaiheessa suuremmin hämmästynyt, kun kiitin appivanhempia lämpimästi kaikesta ja poistuin kuvioista.

Omasta lapsestaan on ilmeisesti vaikeampi uskoa negatiivisia asioita kuin sukuun naidusta.

Vaimo usein moittii äitiään tämän käytöksestä ja monet kerrat loukkaantunut. Itse käyttäytyy täsmälleen samalla tavalla usein puolisoaan vähätellen ja loukaten muttei huomaa tuota käytöstä itsessään.

aivan ihana anoppi, meitä yhdisti kirjallisuus, luimme samoja kirjoja ja keskustelimme sitten niistä.
Emme koskaan riidelleet, kumpikin tuli vastaan jos olimme erimieltä jostakin.
Viimeisinä päivinä kävin hänet illoin silittelemällä nukuttamassa, hänen omat lapset asuivat kaukana.
Anopista on hyvät muistot.

miniä, heillä ei ole yhtään tytärtä. Ehkä korvasin sen puutteen. Hyvät on välit edelleenkin anoppiin ja appiukkoon kanssa.
Ikää molemmilla nyt jo yli 80 vuotta, hyvin voivat ja kotonaan asuvat.