Lapsena ja nuorena pureskelin kynsiä, ihan taukoamatta siihen päivään asti kun muutin pois kotoa. Silloin se loppui kuin seinään.
Nuorena aikuisena taas sairastuin paniikkihäiriöön. Tämä taisi tapauhtua samoihin aikoihin kuin aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Paniikkihäiriötä ei ole diagnosoitu mutta tunnistin itse jälkeenpäin, ja pääsin siitä eroon ihan pakottamalla itseni elämään mukaan. Vuosia jatkui. Tänä päivänä enää yksittäisiä, hallittavia paniikkikohtauksia ja seuralaisena melko jatkuva ahdistus.
Nyt 30 vuotiaana olen ruvennut miettimään, onkohan minun kotioloissa ollut jotain, joka on saanut aikaan näitä oireita ja jännityksiä. Lapsuus oli turvallinen ja rajat kohdallaan, mutta melko tunnekylmä kasvuympäristö ja varsinkin äitini hyvin kontrolloiva. Kunhan mietin...
Nuorena aikuisena taas sairastuin paniikkihäiriöön. Tämä taisi tapauhtua samoihin aikoihin kuin aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Paniikkihäiriötä ei ole diagnosoitu mutta tunnistin itse jälkeenpäin, ja pääsin siitä eroon ihan pakottamalla itseni elämään mukaan. Vuosia jatkui. Tänä päivänä enää yksittäisiä, hallittavia paniikkikohtauksia ja seuralaisena melko jatkuva ahdistus.
Nyt 30 vuotiaana olen ruvennut miettimään, onkohan minun kotioloissa ollut jotain, joka on saanut aikaan näitä oireita ja jännityksiä. Lapsuus oli turvallinen ja rajat kohdallaan, mutta melko tunnekylmä kasvuympäristö ja varsinkin äitini hyvin kontrolloiva. Kunhan mietin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
ilmapiirissä sai sinut jo lapsena hermostumaan. Uskon, että kynsienpureskelu on hermostperäinen oire.Se ehkä saa pureskelijan rauhottumaan...
Itselläni oli samaa. Ja tiedän nyt, MIKÄ minut sai pureskelemaan. Olen päässyt ikävästä tavasta lähes kokonaan, jotain jännää tv-ohjelmaa katsoessa huomaan vielä tunkevani sormea suuhun.