Aavistatko,
montako arvistani
Sinusta muistona minussa asuu ?
Lehtesi takana
julkesit nauraa käsittämättä,
että paluuta entiseen
jälleennäkemisen riemua et kokisi.
Olin Sinulle kuollut,
unohdettu menneisyys
ja minä
elin unistani liian kauan.
Vain peilikuvani kasvoilla,
katkeruus kertoi
" tuomittu ennen rikosta "
Ja minä ostin aneita,
kuvasi huulilta.
montako arvistani
Sinusta muistona minussa asuu ?
Lehtesi takana
julkesit nauraa käsittämättä,
että paluuta entiseen
jälleennäkemisen riemua et kokisi.
Olin Sinulle kuollut,
unohdettu menneisyys
ja minä
elin unistani liian kauan.
Vain peilikuvani kasvoilla,
katkeruus kertoi
" tuomittu ennen rikosta "
Ja minä ostin aneita,
kuvasi huulilta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ehtinyt kunnolla edes vastata sinulle,
kun "rykäisit" tänne noin
julmetun upean "synkistelyn", juuri illanhämyä ennen.
Runosi antaa lohtua meille muille "tarpojille" .
Tuollaisessa mielenmaisemassa
on ryvetty ja porskuteltu joskus,
mutta aina on noustu,
niin sinäkin teet ..... :))) usko vain!
no perkule, kun nyt otti justiinsa siitä kohtaa.
Elo antaa ihan riittämiin aiheita tuohon synkis-
telyyn, ja en tiedä onko se nyt sitten sopivaa
laittaa sellasta illalla vaiko aamulla - väliäkö
tuolla.
No kai tästä joskus jollakin tapaa noustaan, en
vaan tiedä vielä millä. Kai se joskus tulee.
Kiitosta siekkari, ja posti kolahtaa kyllä jos-
sakin vaiheessa tänään.
Ojennat kätesi lehden takaa
näiden vuosin jälkeen
et vaivaudu ennää
edes pyytämään
Etpä tietenkään
sanat välillämme
kaikki kuolleet
ojennan suolan
ja unohdan koko episodin...
---------------------------------
Rellunsielu, en voi sanoa enempää...
On niin helppo piiloutua sanomalehden taakse,
olla olematta minulle
kaikkien elettyjen vuosiemme jälkeen.
Eikä Sinusta ole enään,
edes puhujaksi
saati herättämään nukkuvaa tulivuortani.
Hajamielisenä ojennat vain suolapurkin,
hukuttaudut takaisin lehteesi
unohtaen
että meitä on edes ollut olemassa.
---
Koska tuo vastausrunosi oli kuin nenä päähän.
Ajattelin, että tämä on ehkä liian rankka tänne,
ja on tainnut ollakkin, kun ei juurikaan ole
kommentoitu. Mutta elämä vaan antaa aiheita tä-
mänkin kaltaisiin runoihin - joskus voi poiketa
totutusta.
Huomenii Mys Mystisein.
Yö meni taas kerran ihan päin prinkkalaa, ja
unihiekka silmissä täsä istun ja naputtelen. Mut
eiköhän tää päivä tästä pikkuhiljaa lähde kulke-
maan.
Tein sanomalehteen silmäreijät
aamupöydässä voin katsella kun syöt silmilläsi lehden takaosan tekstiä
kunnes katseemme kohtaavat : )
Aika rankkaa tekstiä
sehän on ennakkoasenne jos tuomitaan ennen rikosta
Juksaat.
En minä vielä niin sokia oo, ettenkö näkis jos
olisit tehnyt reiät lehteen.
Mutta muuten tuo runosi oli vertaansa vailla,
oikeinkin miellyttävää luettavaa aamuun.
Kun katseemme kohtaavat
toivon yhä,
että vielä kerran
näkisin silmissäsi palon.
Näkisin levottomina liikkuvat kätesi
hakeutuvan minua kohti.
Mutta pahoin pelkään,
että aamussasi mieluummin
hukuttaudut sanomalehden urheilu-uutisiin.
Etkä tiedä,
kuinka tunnen olevani ulkopuolinen
sanomalehteäkin tärkeämpi.
---
Niin, kuten tuossa Mysille sanoin - niin
ajattelinkin että tämä koetaan täällä ehkä hiukan
rankkana.
Mutta paha tapani on yleensäkin runoissani drama-
tisoida, ilmaista asiat voimakkaasti.
Kyllä tämäkin runo pitää sisällään oikeasta elä-
mästä jotain, mutta ei mitään niin traagista kuin
se antaa ymmärtää.
Alkuperäisessä versiossani oli tuon rikollisuuden
tilalla muistaakseni
" teit minusta syyllisen syyllistämättä "
Ehkä se olisi ollut pehmeämpi ilmaisu. Mutta
tuossahan tuo nyt köllöttää.
Hyvää huomenta Uni, Unisein ja kiitos.
Ei elämä ole vielä loppunut.