Vettä sataa ulkona,masentaa, kotona joka päivä samaa, mikään ei nyt kiinnosta,ei ees kotityöt, katon vain ikkunasta ulos ja kävelen ees taas levottomana. Onhan minulla aviomies, jonka pitäis minua tukea, aina töissä viikonloppunakin,poikapuoleni täyttää kohta 9 v, mieheni sanoi että en saisi itkeä poijan nähden. PITÄÄKÖ MINUN JÄTTÄ SISÄLLE KAIKKI??? KERTOKAA KOKEMUKSIA JA MIELIPITETÄ SAA KERTOA. MITÄ TEEN??? HELP!!!!!
Paha olla
VOIMAT VÄHISSÄ
6590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miehesi on oikeassa siinä, ettei lapsen nähden pitäisi itkeä. Minun masennukseni oli osasyynä oman poikani masennuksen syntyyn, vaikka siihen tietysti liittyi jo muutakin kuin vain itkeskely. Mutta se on kyllä ihan totta, että ei tee lapselle hyvää nähdä äitiä itkemässä.
Ymmärrän sinua hyvin, enkä halua missään nimessä syyllistää. Itse olen ollut ihan samassa tilanteessa.
Et missään nimessä saa kuitenkaan jättää sisällesi pahaa oloasi. Sinun täytyy vain mennä lääkäriin tai mielenterveystoimistoon, jos tuntuu, että miehesi ei ole tukenasi. Ammattikuuntelijoita löytyy kyllä ja auttaa melko varmasti:)
Joudun tähän kohtaan kuitenkin ehdottamaan myös liikuntaa tai jotain muuta harrastusta... Saisitko järjestettyä? Vähän vaihtelua ja itselle iloa vastapainoksi arjelle...? Sekin auttaa melko varmasti, varsinkin liikunta.
Hakemaan ensimmäiseksi "Multi tabs neo B-vitamiini valmistetta, jos ei sinulla vielä lääkityksiä. Sitten voisit käydä luontaistuote / asiantuntija liikkeessä ja kertoa tuntemuksistasi? tarkkaan> siinä ensiapua, josta voi lähteä liikkeelle.> Sen jälkeen luennoille mukaan jotka käsittelevät tätä vähänkin sivuten, nimittäin "itsensä tuntemista ja hyväksymistä ?
>>>Eteenpäin mars> ei saa jäädä itkeskelemään, se ei tilannetta paranna koskaan, vain pahentaa?
Lapsi vaistoaa pahan olosi 110% varmuudella itkitpä hänen nähden tai et. Lapsen nähden muuten voi itkeä ja hänelle voi kertoa, että sinulla on paha olla/olet surullinen. Tieteenkään lapselle ei kannata kertoa yksityiskohtia tai ruveta käyttämään häntä terapeuttina (kuten oma masentunut äitini teki minulle), mutta asioista voi puhua :) Voimia!
Mulla samanlaisia tunteita. Itkettää ja ahdistaa. Itelläni 3v tyttö ja oon hänen kanssa kahdestaan. Välillä tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälle ja ahdistus täyttää kropan kokonaan. Piiloudun sänkyyn peiton alle heijaamaan itseäni ja itkemään.. lapselle laitan pahimmman ahdistuskohtauksen ajaksi lastenohjelmat pyörimään. Ihan kaikkea lapsen ei tarvitse nähdä. Aloitin efexorin 5 päivää sitten ja toivon, et se alkais toimia. Eihän tätä jaksa kukaan. Koko ajan on paha olla ja syyllisyys omasta äitiydestä kalvaa. En pysty olemaan läsnä lapselleni kun hän sitä eniten tarvitsisi. Pelkään, että "pilaan" lapseni.. Jokainen vanhempi tuntee syyllisyyttä oman lapsensa hoidosta,, mutta me vanhemmat ketkä ollaan viel samalla ahdistuneita..huh!! Tunnen etten riitä, ja en varmaan riitäkään näissä oloissa. Käyn psykologolla puhumassa pahasta olostani ja syön lääkkeitä. Eniten toivon tässä maailmassa, että selviän tästä ja et, pystyn turvaamaan lapseni kodin.
vaan keskustele sitten vaikka äitisi kanssa jos mies ei jaksa kuunnella tai jonkun muun lähimmäisen tai vaikka asiantuntijan. Patoumat sairastuttaa ihmisen, jopa fyysisestikin ja ainakin aiheuttaa turhaan ahdistusta.
kuule älä hyvä ihminen pidä sisällä vaan itke nyt ja etsi jollekkin muulle jolle itkeä!!lapsesi voi tulla sinusta niin huolelliseksi tai itse kärsiä kun vanhemmat kärsivät(ei vaan säälistä) mutta sano miehellesi että eräs tietäväinen kymmenen vuotias sanoi että sinun pitää saada itkeä jollekkin!itke vaikka miehellesi!minä tiedän se auttaa olen itsekkin masennusta kärsivä ja jotkut asiat auttavat!itke vaikka tunti tai toinen!