Paras ystäväni sai tytön ja nyt he ovat koko perheen voimin suunnitelleet tytön ristiäisiä. Ystäväni on aivan tohkeissaaan listannut kaikkea mitä ristiäisiin leipoo. Ja aivan kuin ohimennen hän totesi: Tuuthan sä sitten kummiksi, en vois ajatellakaan ketään muuta. Ja jatkoi suunnitelmiaan seremoniasta. Olin aivan ällikällä, kun en edes saannut mahdollisuutta vastata. Olin jo aikaisemmin sanonut hänelle, että en halua itse kummiksi kenellekään. En kuulu kirkkoon, enkä halua muutenkaan moista titteliä itselleni. Olen nähnyt kummeuden lähipiirissäni vain aseena syyllistää muita tekemään jotain. Tästä asenteeni. Minun pitäisi kuulemma nähdä tämä kunniana eikä ajtella niin "itsekkäästi" (äitini ja anoppini suusta), mutta en vain osaa sitä niin ottaa.
Miten ihmeessä nyt selitän asian ystävälleni niin, ettei hän lokkaannu? Kannattaako vedota tuohon mitä olen aikaisemmin suhteestani kummin rooliin sanonut? Vai miten kertoa kieltäytymiseni nätimmin kuin mitä osaan?
Miten ihmeessä nyt selitän asian ystävälleni niin, ettei hän lokkaannu? Kannattaako vedota tuohon mitä olen aikaisemmin suhteestani kummin rooliin sanonut? Vai miten kertoa kieltäytymiseni nätimmin kuin mitä osaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun käsittääkseni et voi ryhtyä kummiksi, ellet kuulu kirkkoon...selvitäppäs asia kirkkoherranvirastosta. Ellei asia ole näin..niin kyllä sun ystäväsi pitää vaan ymmärtää ja kunnioittaa sun päätöstäs.
Siis ystäväni on ollut jo niin nopea, että on tarkistanut kelpoisuuteni kirkolta. Pappi oli hyväksynyt kirkottoman kummiksi, sillä kaksi muuta kummia tuli perheestä ja kirkkoon kuuluvista -ystäväni mukaan hiukan väkipakolla olivat joutuneet ottamaan kummeiksi siskonsa ja tämän miehen.
Ilmoitat vain kohteliaasti, että valitettavasti et kelpaa kummiksi, kun et kuulu kirkkoon. Sillähän siitäkin pääsee näppärästi. ;)
Kummiksi voi ottaa kirkkoon kuulumattoman, mutta lisänä pitää olla ne pakolliset kirkkoon kuuluvat kummit. Minun käsittääkseni asia on näin.
hyvää tuolle itsekkäälle itsetunnollesi. hhahahhah.
muuten saat teeskennellä lopun ikääsi kun sinua pyydetään johonkin mihin et halua.
Anopille ja äidillesi voit sanoa että he ovat oikeastaan aika itsekkäitä yrittäessään painostaa sinua johonkin.
Kannattaisi muistaa kaikkien, jotka suunnittelevat ristiäisiä, että kummiksi pyydetään - ei käsketä.
Olen aivan samaa mieltä nimimerkin "urb.pag" kanssa: sano kohteliaasti mutta päättäväisesti ei, sillä muuten edessäsi on ainakin 15 vuotta tehtävää, johon et halunnut.
Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään - tosiaankin itsekäs et tässä ole sinä, vaan ne ihmiset, jotka sinut vastoin omaa tahtoasi yrittävät tehtävään pakottaa (tässä tapauksessa äiti ja anoppi). Olisikohan heillä oma lehmä ojassa, eli eivät ole itse uskaltaneet elämässään tehdä kuten olisivat halunneet, vaan suostuneet vastentahtoisesti toisten vaatimuksiin?
Voit sanoa ystävällesi esimerkiksi, että et halua kummiksi, koska et koe voivasti täyttää sitä tehtävää sillä lailla kuin se sinun mielestäsi tulisi täyttää, joten parempi silloin kantaa vastuunsa jo tässä vaiheessa ja kiittää luottamuksesta, mutta kieltäytyä.
Tiedän kokemuksesta, että vstentahtoinen suostuminen on raskas taakka ja tyhmä veto, joka todella kaduttaa myöhemmin. 10 vuotta on tullut jo yhdestä erehdyksestä kärsittyäkin - no, seuraavan kerran olen viisaampi. Älä sinä jää odottamaan sitä seuraavaa kertaa!
Minusta lapsella pitäisi olla oikeus sellaiseen kummiin, joka ei ole vastentahtoinen tai velvoitettu. Joten kieltäydy, jos siltä tuntuu. Lisäksi lapsen äidin pitää muuttaa asennettaan, ettei käytä lastaan hyväksi vaikka tietää asenteesi kummina olemiseen. Jos nyt jo lapsi on keppihevonen äidille niin mitä se sitten on jatkossa. Tämä mielipide on sillä edellytyksellä, että lapsen äiti tietää ja muistaa sinun olleen vastentahtoinen kummiuteen ja käyttää nyt lastaan ja ystävyyttänne hyväkseen saadaksen sinut sitoutumaan sellaiseen, mihin et halua.