no joka tapauksessa, lukekaa täältä
http://www.netikka.net/anssi/
siellä on kirjojani ja muuta sälää, sieltä saa RSSfeedin jos jää jumiin, olis kiva saada kommenttia
http://www.netikka.net/anssi/
siellä on kirjojani ja muuta sälää, sieltä saa RSSfeedin jos jää jumiin, olis kiva saada kommenttia
Vastaukset 13
Vanhimmat
ammattinimikkeen väärin (onko vaikeaa?), et voi olla kirjailija.
Mikset muuten menisi palstalle, jonka nimi on Kirjailijanalut, jos kerran kaipaat palautetta omille teksteillesi?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=610&subcat=236
etin kyseisen tapaista palstaa mutta en löytänyt ja tämä näytti sen tapaiselta. laitoin jutun nyt oikeaan paikkaan, anteeksi tämä.
Mutta et kyllä tunne kirjailijalta vaadittavaa intohimoa kieleen, ellet osaa edes tuota sinulle niin tärkeää sanaa kirjoittaa oikein.
Sinussa voi piillä hyvä tarinankertoja, mutta kenties kirjoittaminen ei ole sinun väyläsi ilmaista sitä?
kirjailijoiden tekstejä oikolukemaan. Siinä kirjailijan ja kielioppipoliisin ero. Molempia tarvitaan, mutta kummankaan ei tarvitse hallita toisen erikoisalaa.
Suomi24:lle pitkä miinus ja kielennäyttö siitä, että ovat pystyttäneet vain tuon alentuvan, vähättelevän 'kirjailijanalut' -palstan harrastajakirjoittajille, omakustanteille, omille jo julkaistuille kirjoille jne jne. Happamia, sanoi Suomi24:n toimittaja kirjailijoiksi haaveilevista.
Samalla tasollahan se Kirjailijanalut-palsta on kuin tämä Kirjailijat-palsta. Miten voi olla noin vaikeaa?
Vähän realismia peliin, kiitos. Ellei ole painettuna mitään, ei VIELÄ ole kirjailija. Voi toki olla kirjailijanalku. Eli mielestäni sen palstan nimi on ihan sopiva ja pitää kelvata amatööreille.
Mitään halventavaa en siinä näe. Ehkä se kirjailijanalun oma itsetunto on niin heikko, että kuvitellaan olemattomia?
Muuten melko tyhmää haukkua oikaisijaa "fanaatikoksi". Osoittaahan se jo aika paljon tekstinpukertajan tasosta, ellei hän osaa edes vaatimattomia perusasioita.
suomen kieli, jos sillä meinaa kirJailijaksi ryhtyä.
Ja sitten kun on Kirjailija
niin kannattaa pukata kaksi opusta per vuosi suomalaisten ja globaalistikin kaikille lukijoille saatavaksi, että tulee sillä kirjoittamisellaan taloudellisesti toimeen, ettei tarvii niitä apurahoja itse käyttää vaan voi pistää hyväntekeväisyyteen.
Näin se menee.
Eikö?
On se vaan kummaa? Pitäikös vielä suomen kielikin osata, ku kirjoittaa? Oletan sen sisälmyksen olevan pää-asian. Ja myös huumorin.
..oo Ninku iha kiälioppii osannu, enkä pilikku säntöjä, mut 11, sano 11, kirijaa olen tehny, ja kaiki ne meneet kilivan eteläpohojanmalle aika halavalla, yhksän, sano 9, euloo kapale. Ja mä oon kirijailija oikeen ammatiltakin, entine oli mulla, se amati, urkotsija.
äläkee välittäkö jos noi priimaiset yksilöt valittavat tekstin kieli_oppi_virheistä... heille se ku o tärkeintä että (hups pilkku uupuu _että_ sanan edestä :O) aivan kaikki teksti on mahdollisimman oikiaan kirjoitettu... Jos ei ossoo kirijoittoo oikein niin se vain on hieman enemmän työskentelyä sitten korjailuvaiheessa kielioppivirheiden parissa.
Jos tarina toimii ei sillä ole väliä miten paljon tekstissä on kielioppi-, ajatus- tai mitä tahansa muita virheitä... virheet voi aina korjata jälkikätteen vaik se työtä vaatiipi. ;)
Eli zemppiä kirailioille, kirjailijoille ja vaikka rustaajille, rustailijoille ja rustailioille... Elkee välittäkö mitä "paremmat" sanovat. Ne nyt ylleensä haluaa yleentää itsensä alentamalla muut. Nenänsä ne herneen vetävät joka välissä jos ei heidän pillin mukaan hypitä. :) Kaikkien muka pitäes oikein kirijoittaa jatkuvasti kaikkialla, jotta voivat itseään titeerata kirjoittaviksi persooniksi. Pah sanon minä! Vaek oli minun tekstinikin miten alaarvoisesti kiroitettu ni siltikin joku siitäkin suuttuu ja tekstini on löytänyt kohdeyleisön, jolle sen tarkoitin: herneytyville pikkutaiteilijoille.
(juu ei kaikille pidä mahdollisuutta antaa. Jos ei osaa kirjoittaa tai ole mielikuvitusta tai kykyä kirjoittaa moninaisista aiheista niin on turha nähdä vaivaakaan. Se ei sitten ole se oma juttu (ja heidän päitään ei tarvitse taputella kehuilla, joita he eivät ansaitse)... mutta annetaan mahdollisuus edes heille silti? Kumminkin 90% suomalaisista haaveilee oman kirjan kirjoittamisesta ja 2% ryhtyy sanoista tekoihin... ja vieläkin ainoastaan 0.5% on heitä, jotka toteuttavat unelman. Paljon mahtuu haaveilijoita tähän maahan. Mielestäni heidän haukkuminen ei tee kenestäkään parempaa kirjoittajaa. Mielestäni heidän foorumille kirjoitettujen kysymysten ym takia ei heitä ole haukuttavan. Säästetään ne haukut heidän valmiille töilleen, jotka pursuilevat erinäisiä typetysvirheitä sun muuta. ;) )
Ihan turha on ruikuttaa elleivät kirjat mene kaupaksi kustantajille, ellei "haaveilijalla" ole minkäänlaista kielitajun poikastakaan.
Sitä juuri osoittaa tuo aloittajan "kirjailia". Lyön vaikka pääni pantiksi, ettei siinä suinkaan ole kyseessä satunnainen lyöntivirhe vaan se, että aloittajan käsittämättömän alkeellinen kirjoitustaito - mikäli sitä alkuunkaan on hänen pikku päänsä sisällä.
Monesti ihmettelen, miten on mahdollista, että Suomen kaltaisen maan peruskoulun käyneiltä ei näköjään vaadita enää yhtään mitään.
Totta se on, että kirjallisiin tuotoksiin ei saisi lipsautella vahinkotypetyksiä, mutta ei myöskään mitään vakioita (vartia, kirjoitus virhe, itsekkin jne) missään nimessä.
Kielioppi on mennyt nykyisin niin reisille, että pelkästään kielioppi kirjoitetaan "kieli oppi". :p Paras yhdyssanavirhe on ehdottomasti ollut "suoma lainen"... että se siitä oikeinkirjoituksesta.
Pointtinani oli kuitenkin kaksi seikkaa. Seikka 1 oli, että moni suomalainen haaveilee kirjoittavansa kirjan, mutta se jää vain haaveeksi , vaikka miten paljon tahansa netissä "julkaistaankin" tuotoksia. Haaveilijat eivät useimmissa tapauksissa vain yksinkertaisesti pääse puusta pitkälle.
Toinen ajatus oli taas se, että mikäli ei osaa kielioppia pitää vain nähdä paljon vaivaa virheiden korjaamiseksi valmiissa tekstissä (korjata itse mahdollisimman paljon ensin. Sitten luetuttaa kaverilla, joka ymmärtää kieliopin päälle jotakin esim.) ja siinä se kielioppikin korjaantuu ajallaan... Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Itselläni on paljon yleisiä virheitä teksteissäni, mutta ennen kuin ne ulos kaapista päästän olenkin tekstin tuhanteen kertaan tarkistanut ja virheet pois sieltä korjannut. Pääasia, että tiedostaa itse omat virheensä.
Kolmas ajatus oli, että nettikirjoittelua ei kannata moneen kertaan tarkastaa, että kaikki pilkut ja typetykset ovat paikoillaan. (ettei ajatusvirheitä synny, lause hassussa järjestyksessä jne.) Nettiin kirjoitetun foorumille lähetetyn viestin ei tarvitse mielestäni olla esimerkki hengellisistä tuotoksistaan. Sen on vain tarkoitus kertoa jokin asia... kenties lyhyesti ja nopeasti ilman, että viestiä on tarkistettu tuhanteen kertaan ettei sinne ole vahinkotypetyksiä tai ajatusvirheitä sattunut. (vaikka "olen samaa miältä!" tai "Lol ku oot tymhä!")
Näistä kolmesta ajatuksesta päästään taas siihen itse ideaan: Mikäli 13-vuotiaat haluavat itseään sanoa kirjailijaksi, kirailiaksi tai miksi tahansa niin onko siitä haittaa? 95% heistä ei kuitenkaan kustantajia häiritse tuotoksillaan. Sen ei pitäisi keneltäkään "oikealta taiteilijalta" olla poissa mistään?
Toinen idea oli taas se, että mikäli nettiin kirjoittaa paljon virheitä tekstin sekaan, niin onko sillä mitään väliä mikäli henkilö jaksaa nähdä vaivaa sen "rakkaan hengentuotoksensa" kanssa ja ei virheitä sinne sujauttele?
Ymmärrän kyllä, kun se 13-vuotias pieni taiteellinen sielu esittelee ylpeänä nettiin hengentuotostaan, että se lyödään heti ruttuun. (Miksi kaikki kirjoitusvirheet? Tuntuu kuin tekstiä ei olisi luettu kertaakaan läpi valmiina, aihe on kliseinen ja koko teksti on täynnä kliseitä.)
Mutta mikä oli pointti, että se 13-vuotias kirjoittaa viestin "tulkaa kaikki uuelle foorumilleni!", että suurten, aikuisten, tosissaan otettavien taiteilijoiden pitää heti puuttua ja huutaa "Vittu oo mikää taiteilija! Et osaa ees kirjoittaa ku d puuttuu LOL!"... Sivustot saattavat olla miten hyvin tahansa tehdyt ja kirjoitetut. Hänen tektinsä voi olla ihan kirjanakin julkaistua ja täysin oikein kirjoitettua siltikin vaikka hän ei d:tä käyttänytkään.
Lopputuloksena toteankin, että koko ala on enemmän tai vähemmän "wannabeiden" valloittama. Haaveilijat haaveilevat ja pitävät jo esikoisteoksen julkaistua ihmistä suurena kirjailijana. Ja he, jotka ovat sen ensimmäisen kirjan saaneet julkaistua yrittävät pitää itseään Waltarin veroisina kynäilijöinä. He ilmiselvästi kokevat mielihyvää puuttumalla usein paljon nuorempien ja paljon vähemmän kirjoittaneiden alkeellisille virheille. Heidän tavoite on selvästikin murtaa taiteilijan alku ennen kuin hän ehtii luulemaan itsestään mitään liikaa. Olisihan se kamalaa mikäli joku olisi MINUA parempi?
Niin... En ole taiteilija, en ole kirjailija, en ole myöskään haaveilija... olen vain suoma lainen. ;)