yön kipunoivana tähtinä
pisaroivana liekkimerenä
on minun rakkaani tuulessa
lumi sataa kruunuksi hänen hiuksiinsa
hymy peittyy pimeyteen, katoaa huokaukseen
on muisto vain vankina lihassa
kosketuksen kaipuun, sen hiljaisuus rikkoo
syksyn tie alkaa;
pimeyden valtakunnallakin on rajansa
pisaroivana liekkimerenä
on minun rakkaani tuulessa
lumi sataa kruunuksi hänen hiuksiinsa
hymy peittyy pimeyteen, katoaa huokaukseen
on muisto vain vankina lihassa
kosketuksen kaipuun, sen hiljaisuus rikkoo
syksyn tie alkaa;
pimeyden valtakunnallakin on rajansa
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten monta kertaa
kävivät mielessäni sanat:
maailma jatkaa radallaan
...
Tämä on mielestäni erittäin onnistunut runo. :)
*muisto vankina lihassa* Voi, mikä kuvaus!
Eilen oli hyvä runopäivä, varmasti se on sitä tänäänkin :)