Sain käsiini joku aika sitten Mikko Karpin Väinämöisen vyön, outo kirjailija eikä teosta tehnyt millään lailla houkuttelevaksi takakannen esittelyt suomalaisine mytologioineen.
Melkoinen tiiliskivi luettavaksi, käynnistyi vähän dekkarimaisesti, mutta uskottavuus parani mitä pidemmälle kirja eteni.
Olin aluksi hiukan epäileväinen, miten mahtaisi tällainen kotimainen tieteiskirja onnistua, mutta hyvin on saanut kirjailija jutun pysymään kasassa.
Puolenvälin jälkeen olisin lukenut sitä vaikka miten kauan, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Jään odottelemaan kirjailijalta, Mikko Karpilta, lisää. Toivottavasti häneltä tulee lisää vastaavan tasoista tekstiä, kyllä sitä suomalaisuudestakin pystyy ammentamaan, eikä aina sitä iänikuista ameriikan höttöä.
Melkoinen tiiliskivi luettavaksi, käynnistyi vähän dekkarimaisesti, mutta uskottavuus parani mitä pidemmälle kirja eteni.
Olin aluksi hiukan epäileväinen, miten mahtaisi tällainen kotimainen tieteiskirja onnistua, mutta hyvin on saanut kirjailija jutun pysymään kasassa.
Puolenvälin jälkeen olisin lukenut sitä vaikka miten kauan, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Jään odottelemaan kirjailijalta, Mikko Karpilta, lisää. Toivottavasti häneltä tulee lisää vastaavan tasoista tekstiä, kyllä sitä suomalaisuudestakin pystyy ammentamaan, eikä aina sitä iänikuista ameriikan höttöä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eilisessä Aamulehdessä oli juttua ko. teoksesta ja kirjailijasta. Siinä mainittiin seuraavan olevan jo tekeillä, mutta tarina ei tällä kertaa pohjaudu Kalevalaan, vaan jonnekin keskiajan Unkariin. Mitä se sitten tarkoittaakaan.
Ihan mallikas aloitus esikoiskirjailijalta. Itse olin kyllä eri mieltä kuin aloittaja; alun jälkeen uskottavuus meni:) Alun uskottavuutta lisäsi mielestäni hyvä poliisikielen käyttö ja ilmapiiri, onhan kirjailija myös itse poliisi. Sinänsä uskottavuuden rapiseminen ei henk.koht. vaikuttanut lukunautintooni, muuttuipahan vain kirja erilaiseksi.