Heip!
Olisin kysäissyt, minkä verran puututte lastenne läksyjen lukemiseen tai enemmänkin kokeisiin lukemiseen?
Meidän 5.luokkalainen on ihan "perus"koululainen ja on tehnyt läket aina heti koulun jälkeen. Nyt kun ollaan vitosella, on pikkasen alkanut lipsua läksyjen teko ja olen joitain kertoja muistutellut tästä. (5.luokka alkaa olla jo vaativampi)
Pääasiassa on kuitenkin kokeisiin lukeminen. Lapsi ei ole mikään suuri "nero", vaan, niinkuin jo mainitsinkin, varmaan samanlainen oppija kuin suurinosa oppilaista. Siis asioita pitää vähän kerrata, jotta muistaisi "missä mennään". Matikka ja kielet menee helposti, mutta esim. bilsa ja historia vaatii vähän enemmän hommia (koska niitä pitäisi lukea...)
Kokeisiin kun on aikaa noin 5pv, alan hoputtelemaan, että lues nyt pari kappaletta... Joojoo, ihan kohta.... Ja taas seuraavana päivänä mä marmatan samaa jne. Kyllähän hän sitten lukee (eli ei niinkään innoissaan, mutta kuitenkin) Ja parina koetta edeltävänä iltana kyselen jotain oleellista koealueesta.
Siis, näinkö se menee muillakin? (ja kuinka monta "luokka-astetta", ennen kuin omatoimisesti alkaa valmistautua?) Kun joskus tekisi vaan mieli sanoa kerran, ja jos ei ite sitten lue, niin ei lue. Piste. Mutta kun mä en jotenkin osaa tehdä noinkaan?! Ehkä sitten, kun hermot menee... Ja toisaalta voiko mun "jankkaaminen" vaan lisätä sitä, ettei kiinnosta lukea? En tiedä. Näin ollen, kun on nuorempiakin sisaruksia, saan tällä mallilla kenties marmattaa useita vuosia...
Pitäiskö vaihtaa "tyyliä"?
Olisin kysäissyt, minkä verran puututte lastenne läksyjen lukemiseen tai enemmänkin kokeisiin lukemiseen?
Meidän 5.luokkalainen on ihan "perus"koululainen ja on tehnyt läket aina heti koulun jälkeen. Nyt kun ollaan vitosella, on pikkasen alkanut lipsua läksyjen teko ja olen joitain kertoja muistutellut tästä. (5.luokka alkaa olla jo vaativampi)
Pääasiassa on kuitenkin kokeisiin lukeminen. Lapsi ei ole mikään suuri "nero", vaan, niinkuin jo mainitsinkin, varmaan samanlainen oppija kuin suurinosa oppilaista. Siis asioita pitää vähän kerrata, jotta muistaisi "missä mennään". Matikka ja kielet menee helposti, mutta esim. bilsa ja historia vaatii vähän enemmän hommia (koska niitä pitäisi lukea...)
Kokeisiin kun on aikaa noin 5pv, alan hoputtelemaan, että lues nyt pari kappaletta... Joojoo, ihan kohta.... Ja taas seuraavana päivänä mä marmatan samaa jne. Kyllähän hän sitten lukee (eli ei niinkään innoissaan, mutta kuitenkin) Ja parina koetta edeltävänä iltana kyselen jotain oleellista koealueesta.
Siis, näinkö se menee muillakin? (ja kuinka monta "luokka-astetta", ennen kuin omatoimisesti alkaa valmistautua?) Kun joskus tekisi vaan mieli sanoa kerran, ja jos ei ite sitten lue, niin ei lue. Piste. Mutta kun mä en jotenkin osaa tehdä noinkaan?! Ehkä sitten, kun hermot menee... Ja toisaalta voiko mun "jankkaaminen" vaan lisätä sitä, ettei kiinnosta lukea? En tiedä. Näin ollen, kun on nuorempiakin sisaruksia, saan tällä mallilla kenties marmattaa useita vuosia...
Pitäiskö vaihtaa "tyyliä"?
Vastaukset 6
Vanhimmat
lastasi kertaamaan kokeisiin. Sinä osoitat samalla hänelle, että olet hänestä ja hänen tulevaisuudestaan kiinnostunut. Vitosella ovat kyllä vielä sen verran pieniä, ettei omatoiminen lukeminen kokeisiin aina onnistu. Älä anna periksi, ettei koulunkäynti kaadu murkkuikään!
Kiitos vastauksestasi!
Sitä vaan joskus alkaa epäilemään itseään, ettei liikaa puutu lapsen koulutehtäviin.
Vanhempainillassa opettajakin puhui, että lasten tulisi ottaa itse vastuuta koulunkäynnistään. Aihe tuli juuri siinä asiassa esiin, kun joidenkin vanhempien kanssa toivoimme, että kokeet merkittäisiin vihkoon jo n. viikkoa (pariakin) ennen koetta, jotta vanhemmatkin tietäisivät milloin koe on. Meidän herra ei itse havahtuisi kokeeseen vasta kun suunnilleen viimeisenä iltana. Ja siitäpä vasta riemu syntyisi! :-) Kuitenkin kun hän itse haluaisi osata jotain.
Ehkä sitä helposti myös vaatii esikoiselta kenties liikaakin, kuten sanoit, onhan noi 11 vuotiaat vielä pieniä ja elämä hiukan kaaoksessa tuon alkavan murkkuiän alkumainingeissa :-)
lukiossa, kaksi yläasteella ja iltatähti kolmannella ala-asteella.
Otin linjauksen kahden ensimmäisen kohdalla heti kärkeen, että koulu on omaa vastuualuetta. Istuivat sitten joskus läksykerhossa, mutta kaiken kaikkiaan meni hyvin. Kolmella ensimmäisellä koulumenestystä voi kahden kohdalla luonnehtia jopa loistavaksi ja yhdenkin hyväksi.
Sen sijaan löperöin tämän nuorimman kohdalla (kuopus ja niin söpöläinen äidin mielestä on) ja olen muistutellut ja autellut jne.., tehnyt liikaa valmiiksi.
No, lopputulema on tässä vaiheessa se, että kaikki asiat ovat levällään. Vaatteet hukkuvat, koulukirjat aina väärässä paikassa (koulussa/kotona/koulussa).
Nyt yritetään kurinpalautusta ja ihan oikeata omatoimisuutta.. saa nähdä miten menee vai onnistuinko jo pilaamaan kättelyssä nuorimman. Puhun minusta, koska perheessämme valitettavasti nämä asiat ovat ainoastaan minun vastuullani, isä tekee töitä aamusta iltaan.
Kaikki lapset ovat oikein peruslahjakkaita, joten mitään oppimisongelmia ei meillä ole.
Joten yhtyisin tähän opettajan näkemykseen itseohjautuvuudesta kyllä. Erilaiset lapset kuitenkin tarvitsevat eri asoita. Eli huu nous tö trut?
Meillä on 8 lasta ja vanhin nyt 19v. Kirjoittaa loput ensi keväänä. Vanhin on omatoimisesti käynyt koulun, ei ole apuja paljon pyytänyt. Seuraavat kaksoset, heistä toinen tarvitsee edelleenkin apua kokeisiin valmistautumisessa. Eivät ole samalla luokka-asteelle vaan on aloittanut vuotta myöhemmin. Toinen taasen haluaa välillä kuulustelu apua.
Neljäs ja viides (15 ja 13) tarvitsevat läksyjen teko kehoituksia ja samoin kokeisiin valmistumisessa. Seuraava 11v. taasen tekee kaiken itsenäisesti ja saakin kiitettäviä yleensä aina samoin on 10v. kanssa. Kuopus taasen 8v. tarvitsee läksyjenkin kanssa vieressä istujan, tuntuu ettei suju ja samoin on kokeeseen luvussa. Hänellä jää läksyistä puolet tekemättä jos en ole valppaana. Eiköhän, toivottavasti, aika tee tehtävänsä.
Minusta lapselle pitää antaa se apu minkä tämä tarvitsee. Kyllähän lapselle pitää vastuu antaa omasta koulunkäynnistään, mutta minusta on vanhempien tehtävä katsoa, että se sujuu. Lapset ovat erilaisia oppijoita, erilaisia luonteiltaan se mikä käy toiselle ei onnistu toiselta.
kokeisiin erityisemmin ole tarvinut lukea. He ovat kuunnelleet tunnilla hyvin, ja lukevat läksyt aina koulun jälkeen, joten kokeisiin valmistautuminen on helpompaa.
Aina tulee 9-10. Heillä on hirmun hyvä muisti. Kun tunnilla on mukana, niin ei tarvi kokeisiin lukea niin paljon. Kaikki on lähtenyt heistä itsestään. Olen päässy tosi helpolla kun ei ole trvinnut ketään hoputtaa lukemaan.
Meillä nyt kaksi koululaista.
Ensimmäisellä ja toisella luokalla valvottiin läksyjenlukua ja tehtiin tarvittaessa yhdessä.
Kolmannella hoitivat jo itse läksynsä sekä ilmoittivat aina milloin mikäkin koe on.
Ei kysellä kokeisiin vaan lukevat itse.
Esikoinen ollut hyvin omatoiminen,aloittaa kokeisiinkin itse lukemaan väh.2-3 päivää ennen koetta.
Myös tämä toinenkin aloittaa vähintään 2 tai 3 päivää ennen koetta lukemisen.Mutta nurinaa joskus on,ei jaksa lukea kun pari kertaa.
Kummatkin huippu oppilaita,pääsääntöisesti tulee parempia numeroita kuin 9.Yhtään 8 alkavaa numeroa ei ole vielä tullut:)