minusta?
Haluatko
jo eroon
423838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
eroon sinusta..haluan sinut lähelleni..
kaipaan sinua, olen sekaisin sinusta
olen lähes epätoivoinen
viestit ja kirjoitukset, aina juututaan eri käsityksiin!!!
tuolla tarkotit?
Olen lukenut ja lukenut, en löydä muuta kuin ne sanotut sanat.
osaan itsekin...
tuollaisia. En halua.
Kaikki haluu sua.
valkenee, ei mikään sellanen, kaikkea muuta!!!
halusin, mutta hän valtasi taas sydämeni nojatuolin. Eli en halua hänestä eroon, hän tietänee paikkansa, kun sinne taas osasi.
Eikä mun tartte sanoa, ketä tarkoitan.. hän tietää sen varsin hyvin itse. Pitäishän sitä sen verran kattoo, kenen sydämeen sitä asettuu taloksi... ;-)
Mitä sitä taistelemaan kohtaloaan vastaan. Kaikella on tarkoituksensa, yhä edelleenkin!
kuiskaan ihan vaan sen verran, että asiassa on yks pikkunen mutta. Eli syy, miksi halusin unohtaa. En tiedä onko se hyvä vai huono asia (ehkä molempia tasapuolisesti), mutta kun sinne sydämeen ei sitten tahdo mahtua muita...
No, kai se tästä. Ottaahan se ajoittain koville. Mutta en peru sanojani, jääräpää olen!
tarkennat? voisitko? mua alko mietityttään ja pelottaan et jos se syy on... -niin en ala pelleileen.
mitä pelkäät? Ei tässä kukaan pelleile yhtään mitään, tietääkseni, nytkään.
Niin siis tahtoi sanoa, että kun sinne sydämeen ei yleensä mahdu kuin yksi kerrallaan. Sitten kun tuo "hän" istahtaa sinne nojatuoliinsa, se sydän on sitten taas varattu.
Asialla on omat hyvät ja huonot puolensa. Kun tilanne on se mikä se on, yritin jo saada unohdustakin aikaiseksi... mutta eipä se ottanut onnistuakseen. Niinpä totesin, että kaikella on ilmeisesti tarkoituksensa, edelleen.
Mitä ihmeen pelättävää siinä on? Eihän tää tilanne ole muuttunut yhtään miksikään. Tätähän tää on ollut tähänkin saakka. Oliko liian rankka tunnustus?
Tulkitsinko sut nyt oikein? :-/ Ei mussa mitään pelättävää ole! Vai onko? Putosin kärryiltä vuorostaan.
sydämen nojatuoli on ;)
sellainen mukava ja pehmeä, johon on kiva käpertyä... oletettavasti, kun joku siinä niin hyvin viihtyy!
Kas kun en itse omassa sydämessäni ole istuskellut, tutkaillut sitä vaan... ;-)
Nyt se jäi sitten minun päähän vaivaamaan. (Että kiitos vaan kauheesti...)
Ei sun tartte mua miltään suojella. Se kai sulla oli sitten se ajatus? Mehän ollaan tässä samassa jamassa molemmat. Eikä mulle tartte mitään selitellä, tajuun.
Mutta se, mitä mun päässä liikkuu, ois helpompi ollut selittää naamatusten elikä ihan suoraan, koska tässä et saa oikeeta käsitystä mistään. Siks sitä ehottelin, enkä siksi, että mulla ois jotain "takaumia" tai suuria odotuksia, epärealistisia sellaisia.
Minkäs sinä sille voit, että tunnen sun ajatukset. Että kaipuusi saa sinut muuttamaan minun sydämeeni. Jos minä sille jotain voisin, olisin tehnyt jo jotain. Ei tunteita noin vaan käsketä.
Mitä tulee siihen pelleilyyn, niin et sinä minua pysty vedättämään. Millään tasolla. Tasan tarkkaan tiedän kuviot. Mun on vaan vähän vaikee tajuta tätä ajoittain itsekään, mitä tää oikeesti on. Siksi on pakko kysellä, että missä mennään! En ole näin vahvoihin tunteisiin törmännyt! Ja miks nyt?!
Jos sitten nyt sanot, että oot keksinyt koko tunneskaalan, niin sillon sulle on varattu se mulle kaadettu p****kasa ja se kummittelee sun päässä vaatimattomasti loppuelämäsi ajan!
Että revi nyt siitä sitten, kun et suostunut asiasta keskustelemaan! ;-)
Joku tähän kirjotukseen varmaan puuttuu ja utelee, mutta elämäntilanteitahan on. Meitä vaan ei tarkotettu toisillemme, miks tunteet pysyy, onkin kysymys erikseen!
käsittää ihan väärin,.. sehän on totta että ei täällä kannattaisi kuvitelmia tehdä kun tekstit on kuitenki niin ympäripyöreitä että ne käsittää monesti niinku itse haluaa,tai pelkää, ja sitäkään ei tiedä oliko ne edes itselle kirjoitettuja..
Tuosta sun tekstistä tuli yks juttu mieleen mikä mun elämän tilanteeseen ois sopinu, mitä säikähin..
Eniten kuitenkin varmaan pelkään että kaikki kaatuu ennenkuin "me" ehitään tutustumaankaan kunnolla, pelkään että joku pieni väärinkäsitys ,väärä sana, tai muu vastaava pieni juttu saa toisen karkaamaan, sinut.. koska tunteet on jo niin suuret ja ollu pitkään, voi pelko kasvaa mielettömän suureksi ja vaisto tehdä tepposia, sen takia kun ei tunneta niin hyvin.. ja molempia pelottaa..
Jotakin taikaa meidän välillä on kuitenkin.. toivoisin että annetaan sen vihdoin kukkia ja katotaan minne se meidät vie..
pidän sua kädestä ja voit luottaa ja turvautua muhun..tulen sun lähelle tosissani ja olen siinä tosissani jos annat mun tulla.. aika näyttää loput mitä tapahtuu, ja haluan että sinäkin oot munkans
vaan sen takia et sulla on oikeasti hyvä olla siinä mun lähellä..
-Joku päivä tulee vaan onnen kyyneleitä ja syviä hyvän olon huokaksia.. uskon näin, usko sinäkin..
En ole minäkään näin syvästi tuntenut koskaan..
ja sinut omakseni haluan tähtityttönen!:)
Huh! Se ei sitten auta kuin odottaa!
Annetaan kukan puhjeta kukkaan, vaikka onhan se aika tavalla iso haastekin. Olet oikeassa siinä, että molemmat pelkää. Mutta ehkä se pelko on voitettavissa...! En työntäisi sinua luotani pois, sen olen itselleni vannonut.
Joten, kun aika on... =)
tekstiä tuo sinun kirjoituksesi..kaipuut, varattu, et suostunut asiasata keskustelemaan.
No, voisinkin saada takaisin sen hetken, että voisin keskustella, mutta ei.
Mikset voisi saada? Kuka on esteenä?
Sehän se tässä varmaan onkin. 2 realistia naamakkain... Entäs jos rikotaan rajojamme, edes vähän? Olen itse ajatellut asiaa ja todennut, ettei siitä haittaa voisi olla. Jalathan on tukevasti maassa! Sitten ois sekin asia selvä, eikä tarvitsisi arvuutella kummankaan. ;-)
Kaikki..ja se oma järki viimekädessä. Vaikka tiedän jo nyt, se rajojen rikkominen toisi tullessaan uskomattoman kokemuksen, uppoudun vaan haaveisiin.
Asia selvä?
Haluatko asian vain pois päiväjärjestyksestä? Liukuhihnalla..tilaa uusille. Vähä ei riitä mulle koskaan, kaikki tai ei mitään.
Sun on. Oli pakko tulla väliinne..
Jos yhtään luit tota mun aikasempaa vuodatusta, niin oisit ehkä voinut ajatella, etten tosiaan aio pelkästään saada asiaa pois päiväjärjestyksestä. Vaan asioihin selvyyden! Vissi ero käsitteillä...
Mutta mainitsin myös sen, että tajuan, mitä ajattelet. Uppoudut haaveisiin. Sama vika minullakin. Tyydytkö pelkkiin haaveisiin loppuiäksi? Sorry, minua patistetaan elämään ja nyt ajattelin, että ehkä minun alkaisi olla aika. En ole ikuisesti nuori, vaikkei ikä olekaan vielä (todellakaan) este!
Onhan niitä muita esteitä, varmasti on. Ikinä ei aika ole oikea, millekään, jos sitä niin alkaa ajattelemaan! Mutta eihän ne asiat puhumatta selviä? Ellei halua tyytyä vain puolinaiseen. ;-)(Voi tätä väsyneen huumoria...)
jos ole hän, niin tuo kirjoitus kävisi myös eräälle (m), vaan sopisinko minä niihin suunnitelmiin. Olen ollut tosi varovainen, vaikka tunteita on muillekin jakaa..
En halua pettyä, tulla petetyksi,rakkaus ei ole leikin asia. Ja sitä pelkään, kaikki oli vain leikkiä, mun tunteilla.
haaveilen tosiaan liikaa, todellisuus karkaa kohta minulta..ja hän myös. Se piru maalailee kuvia seinälle siellä taustalla..
ja seurata miten tämä etenee, vaikken ole mukana. Mukavasti näyttää täältä sivusta etenevän. Jatka samaan malliin.. seurailen täältä tuolista
eräs (m) ei ole hän, jota kaipaan. Joku (m) kylläkin, joku toinen.
Eikös meillä kaikilla ole se pelko. Että joku leikkiikin vain tunteillamme. Sitähän itsekin olen pelännyt ja toiminut, niinkuin olen toiminut. Parissakin tilanteessa. Samalla tavalla sain p***** niskaani häneltä. Mutta minä en leiki, en todellakaan! Menen ryskyen eteenpäin osittain itsesuojeluksi ja osittain siksi, ettei toimimatta saa mitään selville. Nyt olen vaan toiminut liikaa, en enää voi tehdä asioiden eteen mitään. Rajansa kaikella!
Eli olen kohdannut jo omat demonini... en halua kohdata toiste!
anteeks, en ole sun tuolissasi, miehelle kuuluu tämä tuoli, josta seurailen tilannetta
ei voikkaan saada selvile mitään. Miksi sitten en toimi? Mitä pelkään?
Jotenkin hassua, varoittaako alitajunta jostain vaarasta, älä antaudu vaan kieltäydy.
Jos ylittää rajan takaisin ei ole tulemista, vaan missä se raja kulkee?
Silti rakastan sitä miestä.
Tätähän se elo on. Sama fiilis minullakin. Jokin varoittaa ja minusta tuntuu sille, että sille on syynsä. On ollut niin monesti tähänkin saakka, tässäkin tarinassa.
Siksi tekisi mieli luovuttaa. Antaa vain olla. Mutta päätin antaa elämälle mahdollisuuden. Joskus. Ehkä se tilanne vielä tulee. Ellei tule, hyvä niin! Elämä jatkuu, päivä kerrallaan. Se mikä tulee eteen, tulee. Ehkä hän tulee viereeni ja puhumme kaikesta... tai sitten hän tekee sen, mitä tähänkin saakka on tehnyt. Näyttää, että tunteita on, mutta siinä kaikki.
Silti en aio hajottaa tässä itseäni. Ehkä tilanne vielä tulee, mutta kaikki on silloin liian myöhäistä. Siitä en voi syyttää itseäni, enkä häntäkään. Sitten oli tarkoitus niin! Jatkan täysin palkein, ilman häntä tai hänen kanssaan. Mutta haihattelun aika on ohi! ;-)
että silloin kaikki myöhäistä. Ei ymmärrä viestiäsi? Miten myöhäistä?
Mitä sä täällä muuta väität toisille naisille. Oletkin mies sittenkin. Jos sulla on sama polte kun mulla, niin varmasti kuulutaan yhteen tällä elämän polulla... lopeta jaarittelu ja hyväksy meidät. Koko ajan kieltämässä...per**** Olen edelleen nojatuolissasi, enkä lähe mihkään.
en sanonut, että silloin kaikki on myöhäistä. Vaan ehkä. Koskaanhan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Elämä jatkuu. Et voi rakentaa elämääsi vain yhden ihmisen varaan. Vaikka joku asuisi sydämessäsi, mutta ette kohtaa (puhu asioista) ajoissa... silloin on tyydyttävä kohtaloonsa. Elämä on voinut jatkua eteenpäin liian pitkälle, silloin voi olla liian myöhäistä..
mies...! Minun sydämeni nojatuolissa eivät naiset nimittäin istu, ettäs tiedät!! >:-(
(Eli en ole edes bi... ;-) )
ei ollut siltä, jonka kanssa juttelit. Tulin väliin, sori, tuntu vaan tutulta jokin. Mä tyydyn kohtalooni sitten, en tiedä tuosta toisesta.
tulipa tästä jutusta nyt hassu. Ei hänen tartte minun suhteeni luovuttaa, koska me ollaan molemmat naisia. Kuinka lie ollut sun laita? ;-)
Mutta eihän toi mun viesti tarkoittanut myöskään sitä, että unohda. Vaan että katsotaanhan nyt. Aika kuluu, armotta tai armollisesti...
Kaikesta.
että tunteesi eivät ehkä olleetkaan niin syvät, koska katsoit voivasi leikkiä kanssani kissa-hiiri -leikkiä.
Se loukkasi, olit kuitenkin suuri rakkauteni ja pitkään mulle läheisin ihminen. Sä opit tuntemaan mut kokonaan, mutta elämässäsi oli aina alueita joihin mulla ei ollut mitään asiaa. Nyt on aika inhottava olo, epäilen jopa että rakastitko minua sittenkään...
päinvastaista on mielessäni
ulos mielestäni, koska et halua tulla konkreettisesti tähän. Eipä taida tämä toive toteutua. Ole sitten!
jäädä.. kivaa
vaan pääse. :´( Toisina päivinä onnistun pääsemään sinusta eroon ja toisina en. Todella mystiseksi jäi tämä meidän ´juttu´. Mikäköhän tarkoitus viimeisellä kahdella vuodella oikein oli? Ehkä se selviää joskus kymmenen vuoden päästä.
hmmmm.. no eihän me olla oltukaan kun erossa..
ja vieläpä aivan turhaan , luulisin..:)huoh.