En äkkiseltään löytänyt ketjua jossa olisi asiaa käsitelty välillä (tulevan) isän näkökulmasta. Mutta onkos muilla ollut vastaavaa.
Meillä oli viimeinen ultra tuossa muutamia päiviä sitten, ultrassa näytti kaikki olevan hyvin ja hyvillä mielin lähdetiin jatkamaan päivätyötä.
Mutta ah, joitain tunteja tuon jälkeen iski suunnaton pelko tulevasta.
On tässä ollut sellainen paniikin / pelon omainen sekoitus päällä siitä asti kun kuulin positiivisesta tuloksesta.
Nyt "ahdistus" vielä syveni ja tuntuu vielä puristavammalta. Ennen sain pidettyä tuon kaiken kurissa ja siten että Vaimon kanssa juteltiin & kerroin omista fiiliksistä. Jotenkin sellainen tunne, että vaimo ei ota oikein tosissaan. Eihän miehen kuulu panikoida tällaista asiaa. Olen miettinyt uskallanko mennä synnytykseen yms.
Kesäisin henkireikänä toimi oma harrastus, joka takasi tarvittaessa muutaman tunnin ajan jossa sai omat ajatukset selville. Nyt ei ko. harrastusta pysty enää pitämään ja otinkin vastaan työkomennuksen itä-aasiaan 1,5kk:den ajaksi eli takaisin Suomeen tulen vähän ennen joulua. Pakko saada joku pieni väli nyt.
Vaimo ei takuulla ymmärrä näitä kaikkia ja toisaalta tiedän että pitäisi olla tukemassa myös raskauden aikana enemmän, mutta kun en pysty. Onneksi omat vanhempani asuvat lähellä joten fyysistä / Henkistä apua on kuitenkin jotain kautta saatavilla. Rahallisesti tuskin tulee ensimmäisenä pulaa, joten ei tämänkään suhteen pitäisi olla pelottavaa.
Mutta, voi olla että herätän ristiriitaisi tunteita myös vaimossani ja näin saan hänen olonsa epävarmaksi. Totesin jo aikaisemmin, olen yrittänyt keskustella aiheesta vaimoni kanssa mutta tulokset ovat aika laihat.
Olen oikeasti pahoillani että saan Vaimoni olon epävarmaksi vaikka tämä pitäisi olla hänen(kin) elämänsä parasta aikaa. Käsitti varmaan väärin tämän komennuskeikankin, mutta minulla on olo että pakko päästä pakoon ja mahdollisuus tuli kuin tilauksesta.
Kertokaa muut isät vähän kokemuksia ja jos naiset lukevat tätä viestiä, niin miksei kaikki saisi kommentoida. Nyt alkaa olemaan oikeasti tarve hyville neuvoille ja tuelle tms.
Olenpahan huomannut että Äidistä pidetään parempaa huolta, mikä on luonnollista. Yritin hakea vastaavaa tuki-instanssia kuin neuvola on äitille, mutta siinäpä haaste.
Meillä oli viimeinen ultra tuossa muutamia päiviä sitten, ultrassa näytti kaikki olevan hyvin ja hyvillä mielin lähdetiin jatkamaan päivätyötä.
Mutta ah, joitain tunteja tuon jälkeen iski suunnaton pelko tulevasta.
On tässä ollut sellainen paniikin / pelon omainen sekoitus päällä siitä asti kun kuulin positiivisesta tuloksesta.
Nyt "ahdistus" vielä syveni ja tuntuu vielä puristavammalta. Ennen sain pidettyä tuon kaiken kurissa ja siten että Vaimon kanssa juteltiin & kerroin omista fiiliksistä. Jotenkin sellainen tunne, että vaimo ei ota oikein tosissaan. Eihän miehen kuulu panikoida tällaista asiaa. Olen miettinyt uskallanko mennä synnytykseen yms.
Kesäisin henkireikänä toimi oma harrastus, joka takasi tarvittaessa muutaman tunnin ajan jossa sai omat ajatukset selville. Nyt ei ko. harrastusta pysty enää pitämään ja otinkin vastaan työkomennuksen itä-aasiaan 1,5kk:den ajaksi eli takaisin Suomeen tulen vähän ennen joulua. Pakko saada joku pieni väli nyt.
Vaimo ei takuulla ymmärrä näitä kaikkia ja toisaalta tiedän että pitäisi olla tukemassa myös raskauden aikana enemmän, mutta kun en pysty. Onneksi omat vanhempani asuvat lähellä joten fyysistä / Henkistä apua on kuitenkin jotain kautta saatavilla. Rahallisesti tuskin tulee ensimmäisenä pulaa, joten ei tämänkään suhteen pitäisi olla pelottavaa.
Mutta, voi olla että herätän ristiriitaisi tunteita myös vaimossani ja näin saan hänen olonsa epävarmaksi. Totesin jo aikaisemmin, olen yrittänyt keskustella aiheesta vaimoni kanssa mutta tulokset ovat aika laihat.
Olen oikeasti pahoillani että saan Vaimoni olon epävarmaksi vaikka tämä pitäisi olla hänen(kin) elämänsä parasta aikaa. Käsitti varmaan väärin tämän komennuskeikankin, mutta minulla on olo että pakko päästä pakoon ja mahdollisuus tuli kuin tilauksesta.
Kertokaa muut isät vähän kokemuksia ja jos naiset lukevat tätä viestiä, niin miksei kaikki saisi kommentoida. Nyt alkaa olemaan oikeasti tarve hyville neuvoille ja tuelle tms.
Olenpahan huomannut että Äidistä pidetään parempaa huolta, mikä on luonnollista. Yritin hakea vastaavaa tuki-instanssia kuin neuvola on äitille, mutta siinäpä haaste.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos tosiaan oot mies ja tilanne tuo (jota on kyllä vähän vaikea uskoa) niin mitäpä siinä enää voit tehdä. Työkomennus on otettu vastaan ja sinne on lähdettävä, vaikka mieli muuttuisikin. Provona varmaan haet sitä, että kaikki julistavat sinullle tuomiota siitä, että sinä lähdet pakoon, mutta nainen ei pääse raskautta pakoon.
Neuvolassa saa isäkin käydä, ja sitä kautta pääsee myös perheterapeutille, voi mennä vaikka yksin.
eikö huolissaan oleva isä olisi jääyt varmistamaan ettei äidin tarvitse kantaa painavia ruokakasseja yksin tai valmistautua yksin lapsen tuloon. Tai jos vauvalle kävisi jotain niin sinä et ainakaan ole heti lähellä.
Olisit voinut lähteä vaikka risteilylle tai matkalle jos pois pitää päästää. Mitä jos lapsi joskus sairastuu eikä tiedä mikä on hätänä? lähdetkö taas karkuun?Töitä pitää tehdä mutta vastuunsa pitää kantaa. Minusta toi sun teksi on aika itsekästä. Vaimolla nyt kaksinkertainen huoli, huoli vauvasta ja huoli siitä miten sä pärjäät siellä kaukana.
Mä ymmärrän ihan täysin että suo pelottaa myös meidän tulevaa isää pelottaa ja varmaan ahdistaakin, ei se niistä puhu mutta tunnen sen niin hyvin että ossan "lohduttaa" ja rohkaista ilman että hänen pitää niitä pyytää! Alussa avomieheni ei "halunnut hyväksyä" asiaa,lapsi oli "vahinko" seurustelimme mutta emme käyttäneet ehkäisyä(hän ei suostu kondomin käyttöön ja minä en pidä pillereistä), ja minä toivoin lasta. Voi olla että vaimosi pelästyy että haluat pois koko tilanteesta (erota) ja ettet rakasta lasta. tai ehkä hän ei itse ole niin vahva että pystyy pitämään itsensä vahvana ja vielä tukea sinuakin. Minusta on väärin ajatus että eiväthän miehet saa panikoida! miten niin sinähän "omistat" puolet lapsesta!! vaikka äiti sen kantaakin vauva on osa sinua. kerro vaimollesi että pelottaa ja puhukaa mutta tee selväksi ettet syyllistä häntä etkä tahdo erota.. Vanhemmuuteen ei olla koskaan valmiita, siihen kasvetaan ja paras kouluttaja on vauva! koita pärjätä ja hienoa että yrität etsiä apua ja neuvoja=)
Jos mies ei käytä kondomia, koska "ei vain tykkää siitä" ja piltsut ei sovi, niin on monen monta muutakin konstia vielä jäljellä. Joten ei voi sanoa, että lapsi olisi vahinko.
Ja jos mies ei "tykkää" käyttää kondomia, niin sitten se varmaan tykkää maksaa elareita.
siis ei tässä nyt mitään elatuksia ole kukaan maksamassa koska ihan avoliitossa eletään ja ollaan eletty jo melkeen vuosi.
Hän vain naiviisti ajatteli että enhän mä nyt raskaaksi tule.. lasta ei yritetty tai suunuteltu, mies sanoi että jos tulee niin tulee mutta ei sitä silti tahtonut.
'
olimme vaan erittäin laiskoja ehkäisyn suhteen mutta ooneksi olimme!!!=)
Siis jos on niin laiska, ettei välitä käyttää kunnolla ehkäisyä, niin ei käy mielessä, että se vauvanhoito ei todellakaan ole laiskojen puuhaa eikä sellaisten, jotka varsinaisesti eivät sitä lasta toivoneet. Helpommalla pääsis kunnolla ehkäisemällä?
En vain tavoita järjenjuoksuanne, mutta eipä sillä väliä.
Mies on aina ollut meneväinen, ja keksinyt jos jonkinmoisia lapsia vähätteleviä juttuja, mutta annas olla kun kuuli että oma on tulossa, Liimautui kylkeen. kävi kaikissa valmennuksissa, oli synnytyksessä, isyyslomalla lepertelee niin että mun maito happanee.... Ei kaihda mitään lapsen "riepotukseen" liittyvää. Laulaa lapselle.
Hirvee muutos miehessä! joka omien sanojensa mukaan ei koskaan ole oikein lapsista perustanut! Ja minä kun luulin saavani hoitaa sen yksin.
kaiken huomion. Se mitä ennen tehtiin kahdestaan, tehdään kolmestaan. Vauva kasvaa äidin sisällä, äiti saa siihen kiintymyksen ja unohtaa olla miehen kanssa. Mies kaipaa myös sitä huomiota jota se ei saa tarpeeksi. Mies tulee mustasukkaiseksi vauvalle, varsinkin jos esikoinen tulee. Isä saa lapseensa kiintymyksen myhemmin. Itse ratkastiin tämä että lapsi hoitoon, käydään kerran kuukaudessa ulkona, tehdään jotain kivaa. Itse aloin harrastelemaan jotain että rauhoittuu, ja saa muuta ajateltavaa. No nyt tuntuu helpommalta kun toinen syntyy, niin voi tehdä tuon vanhemman pojan kanssa jotain kun vauva syntyy, ei tarvitse olla yksin.
mutta älä ihmettele, jos et enää löydä vaimoa odottamasta kotona kun palaat.
Että pelottaa vauvan tulo, onhan se suuri muutos parille, sekä isälle, että äidille. Meillä ei vielä lapsia ole, mutta mitä on ollut puhetta, niin kyllä se ajatus miehestäni kuulostaa pelottavalta, syystä jos toisesta. Eihän siihen koskaan ole täysin valmis, se on täysi mahdottomuus. Ja minustakin pitäisi miehille olla paikka, jossa hekin voisivat puhua raskauteen ja lapsen tuloon liittyvistä peloista. Vaikka onkin olemassa perheneuvolat ja muut, niin silti itsellänikin on kuva, että "isät" on jääneet vähän vaille "vertaistukea". Ehkä ne isien pelot eivät ole samoja kuin äitien, mutta ne ovat silti heidän ja heille todellisia. Oli kyse sitten vaippojen oikein päin laittamisesta, seksin ja parisuhteen kuihtumisesta tai mahdollisesta kehityshäiriön pelosta. Ehkä olisi ollut parempi, että olisit vaimosi lähellä, jos molemmat ovat epävarmoja, mutta jos aikaa tarvii, niin selitä vaimollesi, ettet sinä kuitenkaan ole lopullisesti menossa pois. Ehkä ette ilman riitaa selviä, mutta muistakaa, että lapsen ensimmäisen vuoden aikana ei kannate tehdä hätiköityjä päätöksiä, kuten esimerkiksi erota, koska parisuhde on niin suuressa muutoksessa siinä vaiheessa. Ensimmäisen vuoden jälkeen ja jopa jo sinä aikana asiat kyllä tasaantuvat ja hakevat uomansa. Onnea teille molemmille ja koeta pitää pää kylmänä.
Isien ryhmä? Isät sais purkaa ajatuksia, ja keskustella asioista toisten isien kanssa. Kannustettais toisia, ja kerrottais lasten kehityksestä, perhe elämästä jne..
Kuitenkin tiedetään etä emme ole yksin, paremmin sitä tukea saa toiselta isiltä, ei sitä vaimollekaan jaksa aina kaikkea purkaa, kun hänelläkin on sitten omat "ongelmat" lasten syntymän jälkeen, jos stä kaikkea asioita vaimolle kertoo, niin vaimoa se sitten ahdistuu lisää ja sitten on taas kaikki alussa.