Olen huolissani

Olen uusperheessä oleva ja elävä äiti -ihminen. Minulla on useampia lapsia (tyttöjä ja poikia)sekä aviomies, jolla lisäksi pari lasta ilman minua. Toinen lapsista asuu meillä ja toinen äitinsä kanssa toisella paikkakunnalla.

Äitinsä kanssa asuvan tytön käytös on muuttunut kovastikin. Laihtunut kamalasti ja meilläkin ollessaan (viikonloppuisin lähinnä) on kovin levoton. "Hyppii" edestakaisin ja pitää kovaa meteliä itsestään. Mihinkään asiaan ei sen kummemmin jaksa keskittyä ja on koko ajan haluamassa jotain. Hän on pienestä pitäen ollut kateellinen kaikesta mitä muut lapset meillä ovat saaneet (oli kyse sitten toppatakista tai lelusta). Hän tiuskii meidän muille lapsille tai vaihtoehtoisesti on tosi kultainen eikä sen kummemmin puhu omista kuulumisistaan. Olen huomauttanut, että hän taas kiertää kysymystä muttei se ole tuottanut sen parempaa keskustelua. Tyttö väittää, että hänelle kuuluu vain hyvää.
Minussa tyttö roikkuu aamusta iltaan kiinni ja välillä tuntuu, että kulkee ainakin koko ajan kantapäillä.

Olen kuullut muualta, että tyttö on äitinsä luona tosi hankala (huutaa, ei tee läksyjään, ei syö jne). Tunnistan tämän piirteen hänessä, mutta en koe häntä hankalaksi meillä. Toisaalta en anna mahdollisuutta aina valita mitä tahtoo. Tosin tuo rauhattomuus saa minut toisinaan hermostumaan/ ärsyyntymään ja koen olevani kuin viulunkieli...

Olen huolissani tytöstä ja näistä ristiriitaisista viesteistä joita häneltä / hänestä kuulen ja näen. Äitinsä on jokin aika sitten löytänyt uuden miehen itselleen ja kaiketi nyttemmin asuvat saman katon alla. Äiti ja uusi mies ovat ihan asiallisia työssä käyviä ihmisiä kumpainenkin.

Mikä tyttöä vaivaa? Joku sanoi, että se tahtoisi muuttaa meille, mutta asiaa tiedustellessani hän kielsi muuttohaaveensa. Mikä riepoo?
1323
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Aivan samanlainen!! Kaikin puolin, laihtumista lukuunottamatta..

Äiti lähti toisen miehen matkaan ja vei tytön mukanaan suoraan uuteen yhteiseen kotiin uuden miehen kanssa.
Kun minä ja lapsen isä muutimme yhteen tyttö suhtautui tyynesti ja oli mutkaton..

..nyt mutkia alkaa ilmestyä.

Eniten minua huolestuttaa, ettei hänellä ole enää ystäviä täällä ns. vanhassa kotipaikassaan.
Isän mukaan ennen oli laumaksi asti-- nyt kun tulee viikonlopuksi ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä.
Olemme kyselleet syytä ja jopa usuttaneet soittamaan kavereille.
Mutta ei.
"Eivät ehkä vaikka vastaa."

Istuu vaan kaiket päivät sisällä ja murjottaa- tai vastaavasti kävelee kannoilla ja puhua pulputtaa taukoamatta.

Mikä avuksi? Aikaa, tilaa ja pitkää pinnaa?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


NIIN huolissani... kirjoitti:

Olen uusperheessä oleva ja elävä äiti -ihminen. Minulla on useampia lapsia (tyttöjä ja poikia)sekä aviomies, jolla lisäksi pari lasta ilman minua. Toinen lapsista asuu meillä ja toinen äitinsä kanssa toisella paikkakunnalla.

Äitinsä kanssa asuvan tytön käytös on muuttunut kovastikin. Laihtunut kamalasti ja meilläkin ollessaan (viikonloppuisin lähinnä) on kovin levoton. "Hyppii" edestakaisin ja pitää kovaa meteliä itsestään. Mihinkään asiaan ei sen kummemmin jaksa keskittyä ja on koko ajan haluamassa jotain. Hän on pienestä pitäen ollut kateellinen kaikesta mitä muut lapset meillä ovat saaneet (oli kyse sitten toppatakista tai lelusta). Hän tiuskii meidän muille lapsille tai vaihtoehtoisesti on tosi kultainen eikä sen kummemmin puhu omista kuulumisistaan. Olen huomauttanut, että hän taas kiertää kysymystä muttei se ole tuottanut sen parempaa keskustelua. Tyttö väittää, että hänelle kuuluu vain hyvää.
Minussa tyttö roikkuu aamusta iltaan kiinni ja välillä tuntuu, että kulkee ainakin koko ajan kantapäillä.

Olen kuullut muualta, että tyttö on äitinsä luona tosi hankala (huutaa, ei tee läksyjään, ei syö jne). Tunnistan tämän piirteen hänessä, mutta en koe häntä hankalaksi meillä. Toisaalta en anna mahdollisuutta aina valita mitä tahtoo. Tosin tuo rauhattomuus saa minut toisinaan hermostumaan/ ärsyyntymään ja koen olevani kuin viulunkieli...

Olen huolissani tytöstä ja näistä ristiriitaisista viesteistä joita häneltä / hänestä kuulen ja näen. Äitinsä on jokin aika sitten löytänyt uuden miehen itselleen ja kaiketi nyttemmin asuvat saman katon alla. Äiti ja uusi mies ovat ihan asiallisia työssä käyviä ihmisiä kumpainenkin.

Mikä tyttöä vaivaa? Joku sanoi, että se tahtoisi muuttaa meille, mutta asiaa tiedustellessani hän kielsi muuttohaaveensa. Mikä riepoo?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu