Moikka kaikille!
Olen 20v. naisen alku, elän avoliitossa, suht vakaassa parisuhteessa ja sain eilen positiivisen tuloksen raskaustestistä. Raskaus ei ole toivottu, saati yritetty...olen syönyt e-pillereitä koko ajan. Olen ollut aborttia vastaan niin kauan kuin olen näistä asioista jotakin ymmärtänyt, mutta nyt myös se vaihtoehto pyörii mielessäni. Olen aivan sekaisin, tänään aamulla olin varma että teen abortin ja nyt taas tuntuu etten voi tehdä sitä...
Syy miksi mietin myös aborttia ei ole taloudellinen, eikä myöskään muutoin liity ns. käytännön asioihin. Poikaystäväni on enemmän abortin kannalla, mutta tukee minua mitä sitten päätänkin tehdä ja olen varma että hän olisi ihana isä lapselleni.
Olen sairastanut vakavan masennuksen ja lopetin lääkkeet vasta muutama kuukausi sitten. Pelkään hirveästi etten olisi kykenevä huolehtimaan lapsestani synnytyksen jälkeen masennuksen tms. takia, toisaalta ja jopa ehkä enemmänkin minua pelottaa että masentuisin abortin jälkeen ja syyttäsin itseäni enkä voisi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi. Pelkään myös, että jos pidän lapsen, hän joskus tuntisi olevansa ei-toivottu/haluttu tms. hirveää, mitä en koskaan kenenkään lapsen haluaisi tuntevan!
Tässä elämäntilanteessa, kun minulla ei ole vakituista työtä eikä kouluja käyty, abortti olisi järjellä ajateltuna hyvä vaihtoehto, mutta toisaalta yleensä ajattelen tunteella ja se tunne on nyt se että minun pitäsi saada tämä toukka joka sisälläni kasvaa... :)
Olen menossa huomenna aamulla ultraan, eli en siis vielä edes tiedä varmasti monennellako viikolla olen... Mutta vastailkaahan jotain jos huvittaa!
Olen 20v. naisen alku, elän avoliitossa, suht vakaassa parisuhteessa ja sain eilen positiivisen tuloksen raskaustestistä. Raskaus ei ole toivottu, saati yritetty...olen syönyt e-pillereitä koko ajan. Olen ollut aborttia vastaan niin kauan kuin olen näistä asioista jotakin ymmärtänyt, mutta nyt myös se vaihtoehto pyörii mielessäni. Olen aivan sekaisin, tänään aamulla olin varma että teen abortin ja nyt taas tuntuu etten voi tehdä sitä...
Syy miksi mietin myös aborttia ei ole taloudellinen, eikä myöskään muutoin liity ns. käytännön asioihin. Poikaystäväni on enemmän abortin kannalla, mutta tukee minua mitä sitten päätänkin tehdä ja olen varma että hän olisi ihana isä lapselleni.
Olen sairastanut vakavan masennuksen ja lopetin lääkkeet vasta muutama kuukausi sitten. Pelkään hirveästi etten olisi kykenevä huolehtimaan lapsestani synnytyksen jälkeen masennuksen tms. takia, toisaalta ja jopa ehkä enemmänkin minua pelottaa että masentuisin abortin jälkeen ja syyttäsin itseäni enkä voisi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi. Pelkään myös, että jos pidän lapsen, hän joskus tuntisi olevansa ei-toivottu/haluttu tms. hirveää, mitä en koskaan kenenkään lapsen haluaisi tuntevan!
Tässä elämäntilanteessa, kun minulla ei ole vakituista työtä eikä kouluja käyty, abortti olisi järjellä ajateltuna hyvä vaihtoehto, mutta toisaalta yleensä ajattelen tunteella ja se tunne on nyt se että minun pitäsi saada tämä toukka joka sisälläni kasvaa... :)
Olen menossa huomenna aamulla ultraan, eli en siis vielä edes tiedä varmasti monennellako viikolla olen... Mutta vastailkaahan jotain jos huvittaa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihminen on taitava perustelemaan itselleen minkä tahansa vaihtoehdon Tuntee oikeaksi, se on varmaa. Sinun tapauksessasi, jos sinä tiedät tämän lapsen haluavasi pitää, miksi ihmeessä järkesi sanoisi että se pitää keskeyttää?
Itse sanoisin että jos puoletkaan ajasta et tahdo aborttia tehdä, älä hitossa tee. Jos ainut syysi keskeytykseen olisi se että olet epävarma ja pelkään, ota itseäsi iskasta kiinni ja kuule. Kadut takuuvarmasti jos pelkän jossittelun vuoksi luovut jostain mitä itsekin sanoit haluavasi.
Olen itsekin sairastanut masennuksen pari kertaa, ja pelkäsin myös synnytyksenjälkeistä masennusta. Ensimmäisten jälkeen en sitä saanut; vasta tämän nuorimmaisen syntymän jälkeen sairastuin. Hyvä uutinen on se että tunnet masennuksen oireiston ja näet itsessäsi ne merkit, osaat hakea avun ja mahdollisen lääkityksen ajoissa. Masennus on hoidettavissa oleva tila, tiedät sen.
"Pelkään myös, että jos pidän lapsen, hän joskus tuntisi olevansa ei-toivottu/haluttu tms. hirveää, mitä en koskaan kenenkään lapsen haluaisi tuntevan! "
Epävarmuus on luonnollinen olotila :D älä sitä pelästy. Se ei tarkoita sitä ettetkö osaisi lasta rakastaa tai että se tuntisi olevansa ei-toivottu, se kertoo vain siitä että mielesi on nyt myllerryksessä, ja tulee muuten olemaan suurimman soan raskautta. On hyvin, hyvin tavallista että pitkin raskautta tulee epäilyksen hetkiä, hetkiä jolloin koko homman vain mieluummin luovuttaisi, jolloin ei ole ollenkaan toiveikas tulevan suhteen. Normaalia, ja ohimenevää.
Älä tee elämänkokoista päätöstä hormonimyrskyssä, epävarmassa tilanteessa. Jos et ole abortista varma, että se on ainut oikea ratkaisu, älä sitä tee. Se on minun neuvoni.
***
Kokemuksella voin sanoa, että abortti on(oli ainakin minulle) paljon kauheampi ja vaikeampi asia kun raskausaika, synnytys sekä lapsenhoito.
Minä antaisin kaikkeni jos en olisi aborttiin päätynyt. Tilanteeni vain oli kauhea, juuri eronnut väkivaltaisesta suhteesta. Kaksi pientä lasta, ja olin saanut lastenisältä klamydian samalla kun tulin vahingossa raskaaksi.
Silti, näin jälkikäteen, olisi täytynyt jaksaa eikä uupua niin että päädyin aborttiin. Tämä asia kalvaa varmasti kauan, ja niin sen kuuluukin.
Lapsiin oikeasti rakastuu niin kovin, että sitä ei tule ikinä katumaan että sen sai. Raskausaika voi olla raskasta ja yhtä miettimistä että tekikö oikein, mutta se johtuu hormooneista. Kaikki on toisin kun saa vauvan syliin. Itse sain esikoisen 19vuotiaana, kun elämä vielä oli todella sekavaa. Nykyään jo kolmevuotias poika kiehnää sylissäni ja hoitaa kanssani 4kk pikkuveljeä.
En usko jumalaan, mutta usein iltaisin itken sen lapsen puolesta kehen luulin ettei voimani olisi riittäneet. Muuten meitä olisi pian kolme..
hautoa tuollaista asiaa, se vie voimavarojasi ja niitä tarvitset nyt jo olemassaoleviin lapsiisi.
toisinpäin, abortti oli parempi ja helpompi ja kaikinpuolin miellyttävämpi ratkaisu kuin raskaus ja lapsen teko.
Kadun raskauden jatkamista, olisi pitänyt keskeyttää se kuten ensimmäinenkin. Olisi vaan pitänyt luottaa vaistoon.
Jos tuntuu että abortti on paras ratkaisu niin kannattaa silloin tehdä se abortti.
Kiitos Tristar ja äityliini ihanista ja kannustavista viesteistä!
Moikka:) itse sain tytöntylleröni 18-vuotiaana.. muutaman päivän päästä täytin 19.. eli koulut pahasti kesken ja rahaa ei todellakaan ollut. Hyvä että itselläni oli ruokaa.
Järki sanoi, etten voi pitää lasta mutta sydän sanoi että lapsi on pidettävä. Kuuntelin siis sydämeni ääntä. Niinkuin mielestäni tässä tilanteessa melkein aina pitääkin.
Tyttöni on nyt 8kk ja aivan ihana persoona.. joskus mietin että jos en olisi pitänytkään lasta.. elämäni olisi paljon tyhjempi.
Olen todella onnellinen että pidin lapsen.. rahaa ja ruokaa on nykyään aina. Sukulaiset auttaa kyllä jos on tiukkaa ja lopuksi sossu. Ei täällä ketään nälkään jätetä!
Palaan kouluun tammikuussa ja tyttö menee jo hoitoon. Mukavaa että saa jotain muutakin ajateltavaa kun tytönyllerö. Rankkaa on olla äiti mutta kyllä äitiys antaa paljon! en ikinä vaihtaisi tätä pois!
Tsemppiä sulle ja kerrohan sitten miten päätit!!!
T.mamma88
raskausarvet ja löllömaha...kaikki raskausarvet..ei jumalauta..todella oksettava vartalo tulee..
Kyllä tuo minusta täältä katsottuna näyttää ihan selvältä, viskaa roskiin ne keskeytyksestä kertovat paperit ja ala mieluummin katsella odotus-palstaa :D jos raskauteen liittyviä kysymyksiä on tai sen kulussa tai synnytyksessä jokin mietityttää, been there done that, bought the t-shirt. Kysy pois! Minä olen täällä roikkunut jo kauan tasan sitä varten että olisin ehkä jollekulle avuksi.
***
itselleni niistä kolmesta raskaudesta jäi hiukan suuremmat tissit ja uusi vyötärö. Minun kohdallani raskauksista oli pelkkää hyötyä, ulkonäöllisesti. Olin aina halunnut oikean lantio-vyötärösuhteen! Nyt se on :D
Arpia voi yrittää estääkin, oliiviöljy on kuuleman mukaan paras ja toimivin kosteuttaja, jolla koko raskauden ajan voi ihoa hoitaa jotta venyminen-palautuminen ei jättäisi niin kovia arpia. Joillekin niitä ei edews tule, se on pitkälti perintötekijöistä kiinni. Ja mitä nuorempi synnyttäjä on (enkä tarkoita 12 vuotta), sitä varmemmin iho palautuu terveenä ja repeämättä.
***
esimerkki eräästä abortin katkeroittamasta ihmisrauniosta.. Sääliks käy!
Katos kun toiset ottaa mieluummin nämä fyysiset kuin henkiset arvet...
Hei !
Itsekin olen ollut hieman abortia vastaan. Koulutkin ovat vielä hieman kesken ja seurustelen. Meillä tosin oli tuossa puolisen vuotta sitten parisen kuukautta 'taukoa' (jos sitä siksi voi sanoa), kun suhde ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Nyt kuitenkin seurustelemme jälleen, mutta se 'tauko' harmittaa aivan suunnattomasti; se oli yksi suurimpia syitä miksi päädyin abortiin.
Muita syitä olivat mm. tuo koulu ja myös se vaikutti, että kaikki läheiset joille ehdin kertoa, suhtautuivat aika negatiivisesti raskauteeni (kun on tässä suvussa melkeinpä kaikki sellaisia ihmisiä jotka ovat ensin kouluttautuneet hyvin ja joilla on hyvä vakituinen työpaikka ennen lasten hankintaa). Itse olen vuoden verran vanhempi kuin sinä; välillä harmittaa suunnattomasti tuo abortti, välillä se tuntuu aivan oikealta ratkaisulta, varsinkin kun raskaus oli vielä sen verran alussa (rv6).
Sitä tulee välillä mietittyä, onko se nyt reilua että saa päättää kuka saa elää ja kuka ei, varsinkin jos asiat eivät ole ihan pahimmasta päästä. Toisaalta taas vakaa suhde ja se että kaikki asiat ovat kunnossa on vain parhaaksi lapselle. Mutta koskaan ei voi olla täydellistä hetkeä lapsen saannille - tai ainakaan en usko siihen. Sitäpaitsi koulut voi käydä ja hyvän työpaikan saada, vaikka olisi lapsi.
Kuulin juuri että eräs ystäväni on myös käynyt läpi abortin ja sairastui masennukseen viikon verran toimenpiteen jälkeen. Voisin uskoa että lapsen saanti olisi kenties kannattavampi, jottei sitä katuisi, mutta kun on sitä synnytyksen jälkeistä masennusta.. Vaikea sanoa toisen puolesta mitään, kun ei itsekään tiedä että mikä se oikea ratkaisu omallakaan kohdallaan on.
Toisaalta varsinkin jos raskaus on alkuvaiheessa, eikä sikiöllä ole vielä käsiä/ jalkoja, on ehkä helpompaa tehdä abortti, kuin myöhemmässä vaiheessa (tarkoitan tällä sitä, että se ei vielä ole ihmisen näköinen, vaan pieni möykky - mikäli sillä pystyy lohduttautumaan). Mutta eihän sitäkään ole sanottu, ettei keskenmenoa tulisi. Silloin voi joutua synnyttämään kuolleen lapsen - voiko kauheampaa olla :/ ? Silloin voisi masennukseen kenties sairastua..
Tässä vain omia mietteitä.
Toivon kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti teet hyvän päätöksen :) !
Moikkamoi!
Jep, tänään kävin lääkärissä. Ei ollutkaan ultraa, vaan gynekologinen tutkimus.. Perjantaina vasta sitten ultra. Toivottavasti kaikki olisi kunnossa, koska olemme päättäneet pitää sen ihanan otuksen joka kasvaa mun sisällä ja on toivottavasti terve ja kaikki muutenkin kunnossa!!!
Mutta perjantaina sitten selviää. Ja tosiaan...aborttipaperit saa lentää roskiin, en tiedä missä mielenhäiriössä olin mukamas varma että sen abortin teen, hyi minua! Olo on aivan ihana, nyt vaan toivon että kaikki on hyvin...
Ja kyllä, otan mielummin ne fyysiset kuin henkiset arvet, JOS niitä edes tulee ;D
Nähdään odottavien palstalla!!!!
Pyörähtelen aina välillä lapsia käsittelevillä yms. alueen palstoilla, nähdään siellä! Ja onnea vielä kerran. Muistahan että epäilyksiä tulee, ja epävarmuutta tulee (muuten älä ylläty parisuhdetta koskevista epäilyksistäkään, erään tutkimuksen mukaan noin puolet odottavista epäilee puolisonsa pettävän, ja suurin osa heistä on väärässä, se on hormonaalinen pesänrakennusjuttu ja kuuluu kuvaan :D)
Äitiys, kun sen on valinnut, on parasta elämässä. Nauti siitä!
***
Onneksi olkoon oikeasta päätöksestä, jos olisit tehnyt keskeytyksen olisit myöhemmin varmasti katunut sitä.
Itse odotin jo 16 vuotiaana ja meinasin tehdä abortin mutta onneksi en sitä tehnyt.
Tsemppiä sulle =)
Itse tein saman päätöksen 18v. Eipä oo tarttenu katua. Varsinkaan kun nyt vuosien päästä toista kertaa en näytä tulevan raskaaks enää mitenkään.
Kannattaa siis "takoo sillon ku rauta on vielä kuumaa"..ja parempi katsoa kuin katua jne! ;)
aina kun tulee raskaaksi kokee jossain vaiheessa ristiriitaisia tunteita raskautta kohtaan. jos raskaus on yllätys niin, voi olla vaikeaa aluksi ajatella lapsen tulemista.
jos yhtään tuntuu että et halua aborttia tai olet sitä vastaan niin se ei ole järkevä vaihtoehto.
miehestä voi tällä hetkellä abortti tuntua helpolta vaihtoehdolta mutta se ei ole sitä.
mies ei koe raskautta eikä lapsi ole todellinen kuin vasta myöhemmin kun mies voi tuntea vauvan liikkeet äidin vatsan läpi ja nähdä ultraäänilaitteen ruudulta sikiön raskauden myöhemmässä vaiheessa.
äidiksi kasvaminen on myös prosessi eikä kukaan ole valmis äiti koskaan. äidiksi kasvaa raskauden ja vauvan kanssa elämisen myötä.
kannattaa äitiysneuvolaan ottaa yhteyttä ja jutella raskauteen liittyvistä tunteista ja ajatuksista. sieltä saat tukea ja ohjeita päädyt sitten aborttiin tai et.
miehillä kestää pidempään ymmärtää mistä on kyse ja kypsyä ajatukseen isäksi tulosta.
voit opiskella äitiysloman jälkeenkin. on monia perheellisiä opiskelijoita. aikuisiällä myöhemminkin on ihan tavallista opiskella.
jos töihinkin menee äitiysloman jälkeen niin samalla lailla lapsi menee päivähoitoon kuin opiskelijan lapsi.
ei se lapsi välitä onko äiti työtön, opiskelija vai työssäkäyvä. lapselle on tärkeintä rakastavat ihmiset lähellä ja että hänen tarpeensä huomioidaan ja täytetään.
rahallisesti pärjää jos miehesi käy töissä tai tekee työtä opiskelun ohessa loma-aikoina.
lapsi ei tarvitse sitä kaikkea mitä kaupassa myydään ja käytettynä voi ostaa hyväkuntoisia tarvikkeita. vauvan tarvikkeita käytetään niin lyhyt aika ettei ne kulu paljoa kahdenkaan lapsen käytöstä. esim. turvakaukalo autoon tai vaunut sekä vauvan vaatteet.
olen 23-vuotias ja meille on kolmas vauva tulossa.
en lukenut myöhempiä kirjoituksia. onnea teille!
kaikkein parasta on pieni vauva jonka saa. minusta tuntuu että lapset on olleet parhaita lahjoja joita voi saada.
meille tämä kolmannen vauvan tulo ei ollut suunniteltua, mutta ihan hyvä aika kuitenkin.
en itse pystyisi tekemään aborttia. se tuntuisi väärälle.
alkuaikana kun oli pahoinvointia ja olin todella väsynyt niin oli välillä sellanen olo ettei tämä yhtään huvita enkä enää ikinä halua olla raskaana.
nyt on alkanut olo tuntua paremmalle ja tuntuu hienolle kun kuulee vauvan sydänäänet neuvolassa ja vatsa on alkanut kasvaa.