Voiko nykyajan naiset olla todella näin luonnevikaisia, tunnevammaisia? Erot on nykypäivää, mutta ihmislasten kohtelu on todella julmaa, vai onko ne vain suuria puheita ja keksittyjä tarinoita, jotta oma itsetunto kohoaisi?
Miten nainen voi kohdella toista naista ja hänen lapsiaan niin karmivalla tavalla? Vikaa on kyllä miehessäkin, jos sallii omien lasten ja ex vaimon kohtelun uusilta naisilta. Sellanen mies ei ole omia lapsiaan ansainnut enää nähdä.
Olen onnellisessa asemassa, että ei ole tuollaista tavinnut kokea, eikä tarvi.
Mutta sen sanon, jos omista lapsistani joku eroaisi ja uuden löytäisi, niin suojelisin lapsenlapsiani kaikin tavoin noin sairailta ihmisiltä. Lapsen maailmahan on niin hauras ja särkyvä, että jos vain julmat ja kierot ihmiset voi vahingoittaa toisten lapsia, ja se on tahallista.
Se joka ei kykene asiallisesti kohtelemaan muita ihmisiä, olkoon yksin, eikä pura omia mustia ajatuksia toisiin, varsinkaan vieraisiin lapsiin.
Miten nainen voi kohdella toista naista ja hänen lapsiaan niin karmivalla tavalla? Vikaa on kyllä miehessäkin, jos sallii omien lasten ja ex vaimon kohtelun uusilta naisilta. Sellanen mies ei ole omia lapsiaan ansainnut enää nähdä.
Olen onnellisessa asemassa, että ei ole tuollaista tavinnut kokea, eikä tarvi.
Mutta sen sanon, jos omista lapsistani joku eroaisi ja uuden löytäisi, niin suojelisin lapsenlapsiani kaikin tavoin noin sairailta ihmisiltä. Lapsen maailmahan on niin hauras ja särkyvä, että jos vain julmat ja kierot ihmiset voi vahingoittaa toisten lapsia, ja se on tahallista.
Se joka ei kykene asiallisesti kohtelemaan muita ihmisiä, olkoon yksin, eikä pura omia mustia ajatuksia toisiin, varsinkaan vieraisiin lapsiin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
oikeaan..meinaan unohdit kokonaan sen puolen että kyllä näitä löytyy myös niistä lapsien bio äideistäkin, jotka omalla katkeruudellaan myrkyttävät viattomat lapset, pallottelevat ja estelevät tapaamisia, ja koittavat hankaloittaa ex miehen elämää parhaansa mukaan,ymmärtämättä että myös satuttaa omia lapsiaan!!
entä äiti joka jättää lapset etäisän oven taakse, vaivautumatta selvittämään onko siellä ketään kotona!?? hänkö on lapsilleen se hyvä äiti ja vnhempi,ja lapset ansaitsevat moisen kohtelun?
entä ne äidit jotka istuvat ennemmin baarissa, kun silittävät oman lapsen uneen iltaisin, sen tkee se huono ex miehen uusi puoliso, joka päivä,on se lapsen toinen turva, kun omasta äidistä ei siihen ole.
teksistäsi paistoi vain katkeruus uusia puolisoita, naispuolisia sellaisia kohtaan, jotain se kertoo minulle!!
ikävää mutta se oma vanhempi pystyy kaikessa julmuudessaan tähän ihan samaan, mistä sinä vain syytät vieraita ihmisiä!!
Valitettavan paljon on kyllä tällä hetkellä juuri noita tunnekylmiä julmureita kirjoittelemassa, mutta ei kannata uskoa, että siinä olisi koko totuus. Nuo kirjoittelijat ovat todennäköisesti melko nuoria, omasta paikastaan epävarmoja, huono-itsetuntoisia ja mahdollisesta isäkompleksista kärsiviä ihmisiä, jotka valitettavasti vain näkevät itsensä, eivätkä ymmärrä etteivät voi vaatia mieheltä, jolla on jo lapsia, samaa, mitä voivat saada sellaisen miehen kanssa, jolla ei lapsia vielä ole.
Itse olen uusperheen äiti, miehen yksi oma ja meidän kaksi yhteistä asustelevat saman katon alla. En olisi koskaan voinut ajatella, että kohtelisin jo eron myllerrykset läpi käynyttä lasta huonosti. Enkä koskaan olisi voinut ajatella, että kelpuuttaisin rinnalleni miehen, joka olisi isä, mutta ei välittäisi lapsestaan tuon taivaallista.
Tällä hetkellä voin sanoa suoraan sydämestäni, mieheni lapsi on minulle hyvin rakas. Ei oma (paitsi ihan vähäsen), mutta rakas ja tasavertainen. Hän ansaitsee kaiken avun ja tuen pärjätäkseen tässä maailmassa, niin kuin sen ansaitsee kuka tahansa lapsi.
Noista nyksistä ku nyt tuli puhe...OOn KAUAN jo ihmetellyt näitä naisia jotka ottavat miehen jolla on lapsia, sitten kun selviää että tälle miehelle nää lapset onkin etusijalla ja sitten vasta nainen,siitä saadaan aikaan helvetinmoista voivottelua.Aikuiset naiset on mustiksia jopa ihan vauvoista ja siitä kumpi nyt saa rakkautta enemmän. Se on sairasta jos joku.
Olen siis itse myös "nyksä" vaikka en sitä nimeä yleensä käytäkään.
En voi ymmärtää, minkä takia kukaan valitsee itselleen miehen, jolla on lapsia, jos ei kerran voi niitä lapsia sietää?
En tosin ymmärrä ylipäätään miten joku aikuinen voi rinnastaa aikuisten välisen rakkauden ja kumppanuuden siihen mitä vanhempi tuntee omaa lastaan kohtaan, ja kilpailla siitä. Sitä juuri tarkoitin tuolla isäkompleksilla, ilmeisesti puoliso onkin isän korvike, jos juuri isän rakkaudesta lastaan kohtaan pitää kilpailla.
Sairasta, lapsellista - mitä vain. Mutta todellakin ei-hyväksyttävää.
Lueskelinn tossa toista palstaa ja osui silmään kun jollekin oli käynyt niin et ns nyksä oli manipuloinut miehensä tän miehen edellisestä suhteesta syntynyttä lasta vastaan ja mies olikin ruvennut hoitamaan pelkästään tän nykýisen naisen lasta joka ei ollut edes yhteinen.Jotenkin tolla tavalla se viesti meni..oli aika sekava viesti ketju mut pääasia kuitenkin on että vaikka nyksiä syytetään mistä milloinkin niin näyttää olevan että kyllä se miehenkin vika on miten lasten käy. Rakastuneina sitä ollaan vietävissä ja myöhemmin kadutaan.
uusia vaimoja. Jos mies haluaa avioitua uudestaan, unohtakoon kokonaan entisensä ja tämän kanssa tehdyt lapset.
Toinen vaihtoehto on se, että eronneet eivät avioidu enää uudestaan, vaan elelevät poikamiehinä ja tapaavat silloin tällöin lapsiaan ja exäänsä.
uudelleen avioitumiselle, että miehen on unohdettava kokonaan entisensä ja tämän kanssa tehdyt lapset, niin vain syvästi dementoituneet voisivat solmia uuden avioliiton.
Se olisikin kaikille parasta. Uuden eukon ei tarvitsisi olla mustasukkainen, ja mies saisi itselleen hoitajan.
Kärsivällisyyttä, uudet vaimot! Toiveenne saattaa vielä toteutua!
Sellaista vain tuli mieleen että:
jos vaikka aviopuolisoiden välit olisivat viilenneet siitä ensihuumasta niin:
eikö lapsilla kuitenkin ole oikeutta molempiin vanhemppiinsa - ero- rikkonainen - käytetty eli uusiperhe ei koskaan vastaa sitä, että lapsella on oman vanhemmat elämässään - asuessaan - eläessään heidän kanssaan.
Lapsia heitellään kuin arvottomia - mene tänä viikonloppuna iskälle/äidille ja sen ja sen loman olet siellä ja siellä - miksi helvetissä vanhemmat ei voi ajatella ENNEN lasten hankkimista että siitä seuraa pitkäaikainen vastuu ja sitoutuminen?
Älkää katkerat nyksän-byksän tähän vastatko, teillä ei ole mielessä kuin perheen rikkominen - muuten metsästäisitte vapaita miehiä.
Kyllä minusta tuli ainakin ns. "vapaa" avioeroni jälkeen, vaikka yhteisiä lapsia exän kanssa onkin. Ja exääkään en pidä omaisuutenani, joka ei saa solmia uusia ihmissuhteita, vaikkakaan en olisi itse aikoinani eroa halunnut.
Meidän lapsillamme vanhemmat ovat säilyneet eron ja uusien kumppaneiden jälkeenkin, nyt vain kahden kodin muodossa. Ei se ideaalein tilanne heidän kannaltaan tietenkän ole, mutta tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto -ja ihan tasapainoisia lapsia heistä on tuntunut kasvavan.
uusiperhe vastaa sitä perusperhettä ei. Joten vanhempien tulee ensihuuman haihduttua ja tunteiden kuoltua (lue: kun silmät ovat avautuneet toisen vioille, heh!) ehdottomasti olla yhdessä vaikka mikä olisi! Vanhempien tulee uhrata koko oma elämänsä ja elää suhteessa vaikka se olisi kuinka vaillinainen ja henkisesti/fyysisesti miten vain rasittava!
Hohhoijaa.
Hei, ja minä olen ex ja nyks. Enkä ole pätkän vertaa katkera mistään. Itse asiassa olen todella onnellinen! :) Itselläni on nyt se elämäni mies ja samoin exlläni näyttää olevan se elämänsä nainen ja kaikki lapsetkin voivat satoja miljoonia kertoja paremmin kuin ennen.
Joten. :)
turha edes puhua uusista perheistä, koska sellaiseta ei oikeesti ole! Olen sun kanssa täysin samaa mieltä.
Lapsi kuuluu silloin sille vanhemmalle, joka hänestä huolehtii myös eron jälkeen. Isä on vain tapaaja, ei hänen uudet naiset tai uudet lapst, tai uuden naisen lapset ole jätetyn lapsen perhettä.
On eri asia asua isän kanssa kuin se että näkee harvoin.
On loukkaavaa, että nämä uusikot yrittää leikkiä jotain asiantuntijaa, mutta laitetaan se katkeruuden piikkiin. Tyhjät tynnyrithän kolisee eniten.
Jos ei pysty suvaitsemaan muita ihmisiä, etsikööt vapaat sitten vapaita miehiä, eikä ala rikkoon toisten onnellisia perheitä. Mies on vapaa vasta sitten, kun se on vaimon kanssa yhteisesti niin päätetty. Ei niin, että uudet manipuloi tai sairaalloisesti ajaa miehen eroamaan.
elämään. Nyt meillä jo yhteisiä, mutta en koskaan ole halunnut nähdä hänen lapsian (6v ja 9v pojat)
Mieheni ei ole tavannut heitä sen jälkeen kun menimme naimisiin noin kaksi vuotta sitten. Eläkööt onnellisina uuden isänsä kanssa. Elatusmaksuissakin jo tarpeeksi kestämistä.
elämään. Onneksi ukkokin sen ymmärtää, miten se särkisi lasten elämän, eikä edes vaadi heitä luokseen.
Tietää et nykyinen naisensa, jos sitä naiseksi voi kutsua, pilaisi lastemme elämän täysin, joten sitä riskiä ei ex mies ei ota. Onneksi.
Meillä lapset ovat saaneet kasvaa ja elää rauhassa katkerilta naisilta.
jos se isä onkin lähivanhempi, näin ollen kirjoittajan mittapuussa se vanhempi joka hänestä huolehtii!! äiti on tällöin tapaajavanhempi, ja hänen uudet miehet ja lapset eivät siis ole erolapsien perhettä?? onko sinusta asian kääntäenkin siis näin??
entäs kun LÄHI-isällä on uusi puoliso ja tämän kanssa lapsia, onko erolapsi perheenjäsen??
hieman jäi mietityttään näkemyksesi,on se niin kapeakatseinen!!:)
ilmeisesti pohdit tilannetta exänä siitä etäisän näkökulmasta, kun sinulle ei käynyt mielessäkään että yhä enemmän on tänäpäivänä myös miehiä lähivanhempina!! ;)
kirjoititkin tosin että on eri asia asua isän kanssa, kun nähdä havrvoin..millä tavoin? sinun mittapuussa ei ole olemassa "uusia perheitä"..pitäisikö minun siis ajatella ettei mieheni lapsi ole perheenjäsenemme,kun asuu ja elää meillä?? ja meillä on yhteisiä lapsia miehen kanssa, onko meillä kaksi perhettä siis perheessämme=? minä, mies ja yhteisemme, ja mies ja hänen lähilapsi..vaikeaksi menee :)
jotka rikkovat sen ehjän perheen. Eli sen ehjän perheen jäsenet, jotka antavat asioiden mennä sille mallille, että perhe rikkoutuu. Ulkopuolelta ei voi särkeä sitä mikä on ehjää perheenä.
Perheenrakentajat rakentavat niin ydinperheitä kuin uusperheitä. Kaikki missä halutaan luoda perheenjäsenille hyvät ja toimivat oltavat, on perheenrakentamista. Joten aika moni nyksä osallistuu pikemminkin rakennustalkoisiin kuin rikkomiseen.
Sitten vielä tämä. Jos sinä olisit etävanhempi, olisitko valmis tunnustamaan lastesi perheenä ainoastaan lähivanhemman eli ex-miehesi kodin, oma kotisi olisi pelkkä kyläpaikka? Etpä niin. Eli höpöhöpö.
Miehesi sukulaiset eivät varmaan muutenkaan kuulu mielestäsi sukuunne, esim. miehen vanhemmat, jotka ovat samalla tavoin miehesi lihaa ja verta kuin hänen lapsensakin, ovat ihmisiä, joita et halua edes nähdä? Melko itsekästä.
Ajatella, että voit tehdä yhteisille lapsillenne myös tuon, he eivät saa lapsuudessaan tutustua omiin sisaruspuoliinsa. Se voi olla heille aika vaikea asia ymmärtää kun vanhenevat ja tulevat tietoisiksi velipuolten olemassaolosta.
En voi muuta sanoa, kuin että onpa itsekästä toimintaa.
keksikään, etteikö elävästä elämästä vielä karmeampi löydy! sit. kirjalija Arto Paasilinnaa ja pitää hyvin paikkansa.
Jos joku lapsistasi/lapsenlapsista löytääkin lapsellisen naisen/miehen ja rakastuu häneen ja elävät yhdessä? Miten sitten suu pannaan, kun oma lapsenlapsi/lapsi on sairas yksilö?