Oma työpaikkalääkärini on kanssani samaa mieltä, minulla on adhd. Tähän tulokseen tulin itse jo vuosia sitten, mutta en tehnyt asialle mitään.
Työpaikkalääkärini, siis ilman kokeita tms, päätteli tilani, kun kerroin hänelle taustoista, lapsuudestani jne. Ja kaikki adhd-oireet osuu kohdalleen.
Millaisiin kokeisiin tai testeihin joutuu, jos haluaa varman diagnoosin?
Uskoisin, että minun "tautini" on lievä, joskin ravasin koko lapsuuteni, 70-luvulla, erilaisissa psykologi-psykiatrien vastaanotoilla, koska olin erittäin vaikea tapaus, ja vielä vaikeampi teini...silloin vielä ei adhd:stä kukaan ollut kuullut mitään....
Miten ADHD todetaan
testit / kokeet ??
6
2807
Vastaukset
- ....juuri diagnoosin saanut...
Hei!
Minulle tehtiin neuropsykologiset tutkimukset. Paikka oli Psykologiapalvelu Psyyke (Helsinki). Heidän erikoisalaansa on nimenomaa ADHD.
Kävin siellä 2 kertaa. Ensimmäinen käynti sisälsi 1,5 tuntia keskustelua ja 1,5 tuntia testejä.
Kotiin sain mukaan vielä useita kysymyslomakkeita täytettäväksi. Oli esim. masennustesti, ystävän piti täyttää yksi kysymyslomake, lapsuuteen liittyviä kysymyksiä, lukutehtävä ym. Nämä lähetin postissa heille, koska ne haluttiin käydä läpi ennen toista käyntiä.
Toinen käynti sisälsi 1,5 tuntia testejä ja lopuksi keskustelimme puoli tuntia.
Näiden perusteella todettiin, että minulla on tarkkaavaisuushäiriö. Koska diagnoosin voi antaa vain lääkäri, niin minua kehoitettiin hakeutumaan ADHD:en erikoistuneen lääkärin vastaanotolle.
Kävin elokuun lopussa psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla. Sain diagnoosin ja hän määräsi minulle lääkityksen.
Minulla on siis erittäin oireileva ADHD. Se on aiheuttanut monenlaisia ongelmia elämässäni. Esim. raha-asiat olleet aina sekaisin (ylivarojen elämistä, riskin ottoa), kuten tälläkin hetkellä. Muistiongelmat, myöhästelyt, paperiasioiden hoito vaikeaa, opiskelut jääneet (todettiin lievä lukihäiriö ja lievä muistihäiriö), keskittyminen ollut vaikeaa, asioiden aloittaminen vaikeaa, monta keskeneräistä hommaa ym.
Tunsin olevani jotenkin erilainen kuin muut jo 14-vuotiaana (nyt 46-vuotias). Tämä tunne on seurannut minua läpi elämäni.
Minulle diagnoosi oli ihana/helpottava asia. Moni asia sai selityksen.
Terveisin minä =0)- ap..
Kiitos vastauksesta!
Helpottaisihan tuo elämää kummasti, jos jonkun vastauksen saisi. Siitä selviäisi moni asia, joka on elämääni vaikeuttanut nuorena, ja nyt vanhenpana rikastuttanut...
Minulla on aivan sama tilanne, olen aina ollut velkakierteessä, en ole osannut hoitaa raha-asioitani, vaikka töissä olenkin aina käynyt.
Elän hetkessä, teen usein yllättäviäkin päätöksiä ilman sen suurempaa miettimistä.
Muistiongelmia on myös, olen myös aina myöhässä, auktoriteetit tuottaa vaikeuksia, esim työssä aina pomojen kanssa riidoissa, olen kova esittämään omia mielipiteitäni ja siitä olen joutunut vaikeuksiin läpi elämän. Opiskelut ei sujuneet, en jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauaan. Aina monta eri suunnitelmaa vetämässä, joskaan en niistä koskaan toteuta kuin murto-osan.
Nuorena olin väkivaltainen, aina tappeluissa muitten naisien kanssa, joskus myös miesten jne.
Diagnoosi helpottaisi myös minun elämääni.
Minäkin olin se outo tapaus koko nuoruuteni.
Kaveripiiri oli onneksi iso ja moni tästä porukasta on vieläkin läheinen, mutta edelleen ne puistelevat mulle päätään...=)
Se hyvä puoli tässä mahd adhd:ssä on, että ei pääse vanhenemaan ennen aikojaan...=) - edellisen vastauksen kirjoi...
ap.. kirjoitti:
Kiitos vastauksesta!
Helpottaisihan tuo elämää kummasti, jos jonkun vastauksen saisi. Siitä selviäisi moni asia, joka on elämääni vaikeuttanut nuorena, ja nyt vanhenpana rikastuttanut...
Minulla on aivan sama tilanne, olen aina ollut velkakierteessä, en ole osannut hoitaa raha-asioitani, vaikka töissä olenkin aina käynyt.
Elän hetkessä, teen usein yllättäviäkin päätöksiä ilman sen suurempaa miettimistä.
Muistiongelmia on myös, olen myös aina myöhässä, auktoriteetit tuottaa vaikeuksia, esim työssä aina pomojen kanssa riidoissa, olen kova esittämään omia mielipiteitäni ja siitä olen joutunut vaikeuksiin läpi elämän. Opiskelut ei sujuneet, en jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauaan. Aina monta eri suunnitelmaa vetämässä, joskaan en niistä koskaan toteuta kuin murto-osan.
Nuorena olin väkivaltainen, aina tappeluissa muitten naisien kanssa, joskus myös miesten jne.
Diagnoosi helpottaisi myös minun elämääni.
Minäkin olin se outo tapaus koko nuoruuteni.
Kaveripiiri oli onneksi iso ja moni tästä porukasta on vieläkin läheinen, mutta edelleen ne puistelevat mulle päätään...=)
Se hyvä puoli tässä mahd adhd:ssä on, että ei pääse vanhenemaan ennen aikojaan...=)Toi muuten on tosi juttu. Välillä mietin tota ikäasiaa ja en todellekaan tunne olevani 46. En voi myöskään sanoa, minkä ikäiseksi tunnen itseni, joten olen päätynyt tulokseen, että olen "iätön".
Olen lapsenmielinen, mutta en lapsellinen.
Olisiko mahdollista, että jos olisi saanut diagnoosin silloin nuorena, niin olisi osannut ottaa erilaisuutensa huomioon ja kypsynyt ehkä aikuiseksi toisella lailla. Ehkä jokin "osa" itsessä on jäänyt sinne nuoruuteen/menneisyyteen. Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan.
Tuttuni tokaisi hyvin, kun kerroin hänelle että minulla todettiin ADHD. Hän sanoi: Nyt jo!
Itse ajattelin huvittuneena, että miltä tuntuisi, jos diagnoosin saisi 80-vuotiaana....
Elämä on laiffii...... =0) - adhd-pojan äiti
edellisen vastauksen kirjoi... kirjoitti:
Toi muuten on tosi juttu. Välillä mietin tota ikäasiaa ja en todellekaan tunne olevani 46. En voi myöskään sanoa, minkä ikäiseksi tunnen itseni, joten olen päätynyt tulokseen, että olen "iätön".
Olen lapsenmielinen, mutta en lapsellinen.
Olisiko mahdollista, että jos olisi saanut diagnoosin silloin nuorena, niin olisi osannut ottaa erilaisuutensa huomioon ja kypsynyt ehkä aikuiseksi toisella lailla. Ehkä jokin "osa" itsessä on jäänyt sinne nuoruuteen/menneisyyteen. Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan.
Tuttuni tokaisi hyvin, kun kerroin hänelle että minulla todettiin ADHD. Hän sanoi: Nyt jo!
Itse ajattelin huvittuneena, että miltä tuntuisi, jos diagnoosin saisi 80-vuotiaana....
Elämä on laiffii...... =0)Mitä me aikuiset ihmiset hyödytään adhd-diagnoosista?
Nuo edelliset tarinat kuullostavat kovin tutuilta ja kun ajattelen poikaani, ei tarvii kun peiliin katsoa niin tietää mistä adhd periytynyt :) Itse olen jo yli nelikymppinen, enkä ymmärrä mitä enää hyötyisin diagnoosista. -Ei se pyyhkisi pois elettyä/koettua elämää. - ap..
adhd-pojan äiti kirjoitti:
Mitä me aikuiset ihmiset hyödytään adhd-diagnoosista?
Nuo edelliset tarinat kuullostavat kovin tutuilta ja kun ajattelen poikaani, ei tarvii kun peiliin katsoa niin tietää mistä adhd periytynyt :) Itse olen jo yli nelikymppinen, enkä ymmärrä mitä enää hyötyisin diagnoosista. -Ei se pyyhkisi pois elettyä/koettua elämää.Itse haluaisin sen diagnoosin oman mielenrauhani vuoksi.
Onko adhd:ni sellainen, että tarvitsisin lääkitystä, toivottavasti ei?
Haluan olla oma itseni, erilaisuuksineni ja omituisuuksineni.
Mutta aina välillä nuoruuden töppäilyt käyvät mielessä, ja siksi ehkä tämä diagnoosi olisi tervetullut, jotta ymmärtäisin hölmöilyni. Miksi olin niin vaikea lapsi, miksi sitä ja miksi tätä..?
Olen ilman koulutusta päässyt melko "pitkälle", teen mahtavaa duunia, jossa kolleegani ovat minua reippaasti korkeimmin koulutettuja. Itsellä taustalla vain peruskoulu. Se on ehkä ainoa asia, jota kadun. Miksi en pystynyt/halunnut opiskella....??? Vaikka sitten taas toisaalta, olen ollut aina duunissa, ja edennyt ainakin hieman aina työpaikan vaihtuessa. Ja niitä duuneja on ollut siis useita kymmeniä. Ja duuni varmasi vielä vaihtuu ennen eläkeikää jonkusen kerran.
Enkä missään nimissä kadu mitään tekosiani, olen elänyt aina täysillä ja samanlaisena elämäni on jatkunut edelleen. Olen ja haluan olla impulsiivinen ja rohkea oma itseni. - -adhd-pojan äiti_
ap.. kirjoitti:
Itse haluaisin sen diagnoosin oman mielenrauhani vuoksi.
Onko adhd:ni sellainen, että tarvitsisin lääkitystä, toivottavasti ei?
Haluan olla oma itseni, erilaisuuksineni ja omituisuuksineni.
Mutta aina välillä nuoruuden töppäilyt käyvät mielessä, ja siksi ehkä tämä diagnoosi olisi tervetullut, jotta ymmärtäisin hölmöilyni. Miksi olin niin vaikea lapsi, miksi sitä ja miksi tätä..?
Olen ilman koulutusta päässyt melko "pitkälle", teen mahtavaa duunia, jossa kolleegani ovat minua reippaasti korkeimmin koulutettuja. Itsellä taustalla vain peruskoulu. Se on ehkä ainoa asia, jota kadun. Miksi en pystynyt/halunnut opiskella....??? Vaikka sitten taas toisaalta, olen ollut aina duunissa, ja edennyt ainakin hieman aina työpaikan vaihtuessa. Ja niitä duuneja on ollut siis useita kymmeniä. Ja duuni varmasi vielä vaihtuu ennen eläkeikää jonkusen kerran.
Enkä missään nimissä kadu mitään tekosiani, olen elänyt aina täysillä ja samanlaisena elämäni on jatkunut edelleen. Olen ja haluan olla impulsiivinen ja rohkea oma itseni.Ainut mitä hurjasta nuoruudestani kadun on se että koulut (3) jäi kesken, eli vain peruskoulutodistus löytyy (jos vielä löytyy) mullakin.
Työpaikkoja myös ollut toistakymmentä ja rahat ei tahdo piisata kaikenmaailman impulssiostosten kanssa. Mutta positiivista luonnetta piisaa vaikka muille jakaa :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Immu otti pataan
Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!1522545Näetkö feminismin uhkana
Vai mahdollisuutena kun deittailet naisia? Mitä miehet mieltä feminismistä?2031190Tykkäätkö halaamisesta?
Minä en. Tänään tuttava, jolle olen maininnut että en pidä halaamisesta, yritti halata minua ja olen vieläkin ihan raivo1131101Hinduilu on suurta eksytystä
tekosyvällinen tarina uppoaa moneen. Harhautusta todellisen Jumalan yhteydestä. Kuka haluaisi nähdä sielunvaelluksessa389940Malmin tapaus on järkyttävä
Kolme ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi nuoren tytön tavalla, jota ei meinaa uskoa todeksi. Mikä voisi olla oikeampi299923- 101912
- 66878
- 62855
- 53851
- 46849