Oon lukenu jotain 150 sivua kyseistä kirjaa ja en oo hirveesti siitä vielä tajunnu. Sen Neuvostoliitossa elävän miehen elämän jotenkin tajuan (en sitäkään kyllä kokonaan) mutta se toinen juoni joka sijottuu Suomeen on ihan auki. Siis ketä ne on ne Voima, Stiina yms yms. Aagghh. Oon varmaan vaan liian kärsimätön lukija kun en kestä lukee tollasta jossa ei saa suoraan vastauksia. Pitäis varmaan vaan jaksaa lukee etiäppäin.
Jos joku on lukenu niin voiskohan ystävällisesti vähän valasta tätä juonen kulkua, että saisin motivaationi takaisin kyseistä kirjaa kohtaan. Miksi se yks on siellä Neuvostoliitossa, kenen Elinan perään se haikailee, keitä ne Suomessa olevat tyypit oikeen on? jne.
Kiitos.
Jos joku on lukenu niin voiskohan ystävällisesti vähän valasta tätä juonen kulkua, että saisin motivaationi takaisin kyseistä kirjaa kohtaan. Miksi se yks on siellä Neuvostoliitossa, kenen Elinan perään se haikailee, keitä ne Suomessa olevat tyypit oikeen on? jne.
Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kirjallisuusarvostelijaa lukuunottamatta kukaan. Samaa apurahankeruukirjallisuutta kuin esimerkiksi Wästön "Missä kuljimme kerran" ja Kaari Utrion "Eevan tyttäret".
Vallanpitäjiä nuoleskelevaa ja ennenkaikkea tylsää kirjallisuusankkalammikon elitisti"kirjallisuutta".
Aika kovia sanoja sinulta.
Olen lukenut Westötä ja ihan mukavaa tekstiä, mutta miksi se mahdoton navankaivelu? Siirtyisi vähän muihin aiheisiin.
Westöhän se tosiaan oli eikä Wästö. Jag ber om ursäkt!
Kertoisit nyt, miten uskallat arvostella P. Westötä, kun konsensuksen mukaan hän on aivan ylittämätön klassikkokirjailija, kritiikin yläpuolella. Tosin (vai juuri siksikö? että on) suomenRUOTSALAINEN.
henkilökohtaisesti alhaisen yhteiskunnallisen asemani vuoksi, kuten en muitakaan kirjailijoita. En myös juurikaan seuraa kirjallisia aikakauslehtiä enkä YLEn tms. kulttuuriohjelmia. Joudun näinollen arvioimaan kirjat pelkästään lukemani sisällön perusteella.
Hyvinä puolina mainittakoon, että sivistyneet ystävät eivät voi jättää minua mielipiteideni vuoksi, koska minulla ei ole sellaisia ystäviä. Minulla ei ole mainetta jota menettää eikä minulta liioin voida evätä taiteilija-apurahoja. Minuun ei voida myöskään kohdistaa yhteisön painetta, koska kuulun yhteisöihin vain hyvin väljässä merkityksessä.
Siis ootko sä ny lukennu sitä Jalosen kirjaa vai et? Asiallisempi vastaus kiitos: siis mitä siinä kirjassa oikeen tapahtuu?:)
Mitäs me "erakot" (minulle annettu haukkumanimi, josta tykkään oikein kovasti...)!
kommentissani, että ei sitä ole lukenut (ainakaan loppuun) kuin HS:n kirjallisuusarvostelija, virkansa puolesta ja maksetulla ajalla. Kesken se minulta jäi; eihän kelvotonta ruokaakaan syödä koko kattilallista.
Myöhemmin puhuttiin jo muista asioista.