Tilanne on seuraavanlainen: jäin äskettäin äitiyslomalle (normaali äitiysloma). Mulla on rankka työ joten olin tosi iloinen kun äippäloma alkoi. Nyt olisi aikaa laittaa vauvalle valmiiksi kaiken.
Tässä on nyt vaan käynyt niin että mieheni on sitä mieltä että olen laiska ja vietän löhölomaa. Mitä en kyllä tee, puuhastelen joka päivä, siivoan, hoidan pihaa y.m y.m.
Äitiysloman myötä miehen käytös muuttui kokonaan. Vauva ei kiinnosta, ja mun pitää olla hiljaa eikä häiritä työtä tekevää ihmistä. Hän soitti tänään kotiin ja käski että tänään pitää olla ruoka pöydällä kun hän saapuu kotiin koska en saa istua perseelläni koko ajan.
Masentaa aika lailla tällä hetkellä enkä osaa iloita vauvasta enää vaikka yritän.=(
Tässä on nyt vaan käynyt niin että mieheni on sitä mieltä että olen laiska ja vietän löhölomaa. Mitä en kyllä tee, puuhastelen joka päivä, siivoan, hoidan pihaa y.m y.m.
Äitiysloman myötä miehen käytös muuttui kokonaan. Vauva ei kiinnosta, ja mun pitää olla hiljaa eikä häiritä työtä tekevää ihmistä. Hän soitti tänään kotiin ja käski että tänään pitää olla ruoka pöydällä kun hän saapuu kotiin koska en saa istua perseelläni koko ajan.
Masentaa aika lailla tällä hetkellä enkä osaa iloita vauvasta enää vaikka yritän.=(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka! kuulostaa todella ikävältä tuo tilanteesi!! Itse en ole ihan samanlaisessa tilanteessa, mutta eräänlainen ongelma täälläkin mieheen ja odotukseen liittyen. Olen raskaana 6.kuulla, ja olen ollut todella iloinen vauvasta ja miehenikin on osallistunut odotukseen kiitettävästi vaikka yllätysraskaus olikin, ja tiesin ettei hän vielä halunnut lasta. Olin elänyt siinä uskossa että kaikki oli hyvin, kunnes...muutama viikko sitten mies paljasti ettei enää rakasta mua niinkuin ennen, ja oli ho kuulemma miettinyt eroa yms, mutta halunnut yrittää vauvan takia, siksi ei ollut kertonut mulle mitään aiemmin. Oli kamala järkytys kuulla kaikki tämä,koska luulin meidän olevan onnellisia yhdessä, pienistä ongelmista huolimatta. Kysyin sitten heti perään että oliko hän siis pysynyt mun kanssa ainoastaan vauvan takia ,ja vastaus oli kyllä. Olin ihan kuollut ja raivosta sekaisin, koska mies oli se joka oli vauvan halunnut pitää, ja kun kerroin hänelle raskaudesta, hän se lohdutti mua ja sanoi että ei se mitään, kyllä me selvitään. Niin varmaan!! ja nyt se oli sitten mua jättämässä yksin pahimmalla mahdollisella hetkellä. minkäs sitä tunteilleen tietysti mahtaa..mutta tuntuu niin epäreilulta :( Olin jo innolla myös odottanut äityislomaa ja vauvan syntymää, mutta kaikki into lopahti saman tien.
Tästä on nyt kulunut muutama viikko, ja ollaan puhuttu asiasta moneen kertaan. Mies on sanonut että rakastaa mua edelleen, muttei yhtäpaljon kuin hänen kuuluisi vaimoaan rakastaa. Ollaan päätetty yrittää, ja nyt ainakin näyttää menevän suht hyvin. Olen silti jo varautunut pahimpaan, että mies lähtee ennemmin tai myöhemin lätkimään. Meni tässä kyllä odotuksesta maku, ei voi muuta sanoa..:(
Toivottavasti saat miehesi ymmärtämään ettei vauvan kantaminen mahassa ole mitään löhölomaa, ja ettet sinä edes saa rasittaa itseäsi nyt!! Kyseessä on kuitenkin teidän yhteinen vauva ja sen terveys.
Mun mies lopulta sanoi että ehkä hän vaan pelästyi kun huomasi tunteidensa muuttuneen eikä tajunnut ettei sen välttämättä tarvitse tarkoittaa ettei hän enää mua rakastaisi.Itse en vain enää jotenkin jaksa uskoa että kaikki palautuisi ennalleen. Nyt vaan katsellaan päivä kerrallaan.
Tsemppiä ja haleja!!! :)
Kiitos että jaksoit kirjoittaa, vaikken tietysti toivo että kukaan,varsinkaan odottava äiti joutuis kokemaan tollasta niin kirjoituksesi lohdutti. Haleja myös takaisin :)
Meillä oli jossain vaiheessa kans tällänen vaihe.. ihan kun olis ollu "mun syy" että olen raskaana ja että miksi pitäis olla varovainen, huolestunu ja miksi muita ihmisiä kiinnostaisi mun raskaus! siis sitä vaan suunnattomasti otti päähän että sain huomiota ihmisiltä ja että olin "lellityssä" asemassa. poika kun itse on akis mamman poika ja saanu paljon hoivaa isonakin. mutta kuitenkin hänelle se ei ollut niin konkreettista ja itkukohtauksia ei saanut laittaa raskauden piikkiin, eihän mun maha edes vielä näkynyt!! nyt hän on asian hyväksynyt ja on onnellinen, kantaa huolta minusta enemmän kun minä itse.
Toivottavasti tilanne teillä muuttu=)