ei olla tään kauniimpaa vois....
Lauloi Tapio Rautavaara, ja jatkoi...
....en päivääkään vaihtaisi pois,
vaik' tuskaakin menneesä ois'
Onko sinulla päiviä, jotka vaihtaisit pois, vai onko kaikki ollut niin kaunista kun vois'....
Lauloi Tapio Rautavaara, ja jatkoi...
....en päivääkään vaihtaisi pois,
vaik' tuskaakin menneesä ois'
Onko sinulla päiviä, jotka vaihtaisit pois, vai onko kaikki ollut niin kaunista kun vois'....
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eläisin aivan toisin, jos tällä tietämyksellä alkaisin aikuisuuteni.
Kokemus on opettanut, mutta menneisyyttä ei voi muuttaa.
Aika monta päivää vaihtaisin, jos tietäisin, ettei niiden tilalle tule huonompia.
Kenen elämä voi olla niin loistavaa, että päivä kuin päivä on ollut ruusuilla tanssimista?
En erityisemmin pidä kyseisestä laulusta
Uskoisin, ettei puhu totta, joka muuta mieltä on, tai sitten ei muista kokemaansa.
on päiviä jotka vaihtaisi pois. On vain ihmeellistä kuinka "aika kultaa" ikävätkin asiat ja päivät unholaan.
Itselläni pahin päivä oli se kun yht'äkkiä memetin kumpppanini. Sen päivän vaihtaisin mihin vain....
myös minulle, eikä sitä voi vaihtaa, se oli, meni ja on hirveä päivä muistoissa, mutta elämä jatkuu, niinkauan kun on määrätty.
Ne muutamat mieheni viimeiset viikot olivat raskaita...
En niitäkään vaihtaisi, tuli uudenlaisia asioita esiin meistä molemmista. Viimeiset pari - kolme päivää voisin vaihtaa; yhteys oli jo katkennut väliltämme, eikä niitä hetkiä ainakaan haluaisi uudelleen elää.
Ne päivät tai pareminkin muutama vuosi, olivat todella raskaista, mutta kuitenkin tavallaan ne helpottivat sitä lopullista eroa. Olen ollut elämäni ajan aina jonkun hoitaja ja monenlaista on ollut matkan varrella, mutta nyt se kuitenkin tuntuu elämän rikkaudelta ja voin jopa olla ylpeä itsestäni, että olen niistä paikoista selvinnyt.
Monta asiaa tekisin toisin, jos uudelleen sain elää. Jäkiviisaus ei paljon auta, elämästä ei voi ottaa uusintoja.
mutta ehkä näitä kolhuja tarvitaan sopivasti, jottei liikaa ylpistyisi. Moni muu on saanut minua enemmän kolhuja, siihen verrattuna elämäni on ollut kaunis tähän asti. Olen oppinut elämään tätä hetkeä.
Poikamiesvuosiini mahtui useitakin "vaihtokelpoisia" jaksoja.
Esimerkiksi vieraassa maassa, oudon kaupungin keskutassa, jouluaattoiltana, vieraalla autolla, änkyräkännissä liikennemerkkiin törmäily, eksyminen ja autoon saammumisen olisin valmis vaihtamaan toisen tyyppiseen joulun viettoon.
Positiivista on se että selvisin ehjänä ja rahalla.
Nykyisen kokemuksen ja tiedon pohjalta lukuisia asoita olisi voinut hoitaa toisin.
Myönteisenä näen ne osana kokemusmaailmaani.
"Rauhoittuneena" olisin lasten kasvatuksessa voinut toimia viisaammin.
Turha on itkeä maahan kaatunutta maitoa!
voisin vaihtaa muutaman päivän, jopa viikon, kuukauden ja vielä vuoden, enkä silti tiedä, olisiko yhtään sen arvoista. Kannttaaako sitä edes ajatella enää. Näin mennään. Mitä meille on tarjottu ja muka hyväksi nähty.
muistaa ne tosi kamalat päivät.Totta ,niitäkin on ollut,mutta kuten aloituksen tekijä sanoi:"Aika kultaa :"
Ehkä se aika omassa elämässäni oli vaikeinta ,kun piti löytää itsensä.Olenko minä minä vai enkö ole minä?
Minulla oli oma minä hukassa ja kun sain löytää itseni omana itsenäni niin tuntui hyväksytyltä.
PELJON ON ELÄMÄN AIKANA TAPAHTUNUT VAIKEITA ASIOITA MUTTA EN NIISTÄKÄÄN YHTÄÄN VAIHTAISI POIS, TOIVON VAAN HARTAASTI ETTÄ OLEN NIISTÄ KAIKISTA OPPINUT JOTAIN ELÄMÄÄ VARTEN. USKON SIIHEN ETTÄ JOKA ASIALLA ON TARKOITUS VAIKKA EMME SITÄ SILLÄHETKELLÄ YMMÄRRÄ EMMEKÄ HYVÄKSYKÄÄN, MUTTA AJAN KULUESSA HUOMAA ETTÄ NIIN OLI HYVÄ KUIN TAPAHTUI.AINAKIN SEN OLEN OPPINUT ETTÄ HUOMISESTA ON TURHA MUREHTIA SE KYLLÄ KANTAA MURHEEN ITSESSÄÄN. NAUTITAAN JOKA HETKESTÄ JONKA SAAMME ELÄÄ
Turha menneitä on murehtia... Se on elettyä elämää...Ei se miksikään muutu...
Turha murehtia huomista... Aurinko laskee, yö antaa levon, tulee uusi päivä, uusi mahdollisuus....
eikös vaihto kauppa ole vaihtokauppa, kysytään vaan että vaihtaisitko. tyhmä joka ei tunnusta erehtyneensä tai nielee tyhmyytensä tyynesti. voi teidän retoriikkaaaaa. toivon vaann että musta ei tulis yhtä tyhmää iikkaaa.
Ai miksi en? Siksi, kun menneet päivät, niin huonot kuin hyvätkin, ovat nykyeloni kivijalkaa ja talon runkoa. Jos niitä nyt pois laittaisin ja uusia tilalle tälläisin, olisi tämän talon perustus toisenlainen - tokkopa talo enää samassa linjassa seisoisi. Vieras asukas talossani olisin.
on edes ajatella päivien vaihtamista, lennossa heittäisin uusiksi loppuun 70 vuotta.
Eipä tuo nyt ole ollut ’niin kaunista kuin vois’. Mutta jokaisella tapahtumalla on varmaan ollut tarkoituksensa, se mikä ei tapa kasvattaa.
Tällä elämänkokemuksella, tekisin varmasti toisenlaisia valintoja. Mutta silloin se ei olisi ollut minun elämäni. Eihän mennyttä voi muuttaa, se pitää vaan hyväksyä.
Kevätkesän vuodesta 2005 kyllä poistaisin allakastani kokonaan jos voisin. Silloin saatoin miestäni viimeiselle matkalle. Siihen liittyy niin monia asioita asioita mistä en varmaan koskaan pääse yli.
Ikäviä päiviä on ollut paljon. Ehkä niitä eläessäni olen miettinyt, että aukeaisipa maa, jotta tätäkään ei tarvitsisi elää. Kuitenkin näen jälkeenpäin hyödyn, jonka olen kokemuksista tai haasteista saanut. Soitto on suruista tehty murehista muokkaeltu...
päiviä ei olisi, ei hyvistäkään päivistä osaisi nauttia. Sanotaan vaikka: "Ilo antaa surulle kättä, onni tuskalla ratsastaa"....
On niin kipuna sydämmessä päivä jolloin saatoin hautaan lapseni,se on niin kipeä päivä vieläkin.Kysyn vieläkin miksi?
hautaan saattaminen on raskasta aikaa... Se on unenomaista valveillaoloa, eikä tapahtunutta halua uskoa todeksi...
Onneksi aika on armollinen ja vapauttaa pikkuhiljaa tästä painajaisesta... Elämä voittaa...
Lapsen tai lapsenlapsen hautaaminen on varmasti pahinta
mitä kohdalle voi sattua.
Kysely ei varmaan koskaan täysin lopu.
Vaihtaisinko menneitä, tuskinpa, koska ne vastoinkäymiset ovat minusta ihmisen kasvattaneet.
Ei kauneuttakaan huomattaisi ellei rumuutta olisi.
Ibiza totesi saman asian vähän toisin sanoin.
on vaikuttanut, kenties voisi vaihtaa jotain. Mutta läheisen kuolemaan ei ole voinut vaikuttaa, se on vain hyväksyttävä. Sen aikanaan opin, ettei siinä tapauksessa ole -jos-vaihetta--. Mieheni kuoli auto-onnettomuudessa heti välittömästi. Voitteko kuvitella, miltä tuntuu kun lauantai-iltana poliisi ja pappi ovat oven takana. Siitäkin shokista pääsi aikanaan yli.
tällaistenkin kokemuksien jälkeen. Itse sain tiedon mieheni kuolemasta liikenneonnettomuudessa kännykkään ollessani matkalla töistä kotiin. Minulla ei ollut hands free-laitteistoa, mutta tyttäreni oli mukana. Hän vastasi ja antoi minulle, koska oli tuntematon numero. Pystyin ajamaan 25 km kotiin, mutta sen jälkeen olin kuin keitetty spagetti. Tyttäreni varmistaa aina, että minulla on asiat hyvin, jos saa puhelun tuntemattomasta numerosta. Itse olen tehnyt surutyöni ja elämä jatkuu.Nöyränä on otettava vastaan huomispäivä.
syntymäpäiväni, mihin en itse ole pystynyt vaikuttamaan.
Vaihtaisin pois päiviä ja ehkä mieluummin tilanteita, jolloin jouduin nolatuksi ja minulle naurettiin ja jouduin väheksytyksi, samoin kuin tilanteita, joilla oli ratkaisevasti kielteinen vaikutus eräisiin elämän puoliin, joista tässäkin yhteydessä on vaikea kertoa.