että mitä sanon sinulle, jos kohtaamme joskus, mutta kurkkua alkoi kuristamaan ja kyyneleet valumaan, kun pääsin siihen kohtaan "olin siinuun tosi ihastunut ja blaablaa..."ja sitten minua alkoi taas h*elvetisti ottamaan päähän, että miksi kaiken pitää olla tällaista ja en halua alkaa itkemään ja pakotin itseni ajattelemaan jotain muuta.
Aina tämä sama ajatuskuvio. Kukahan voisi neuvoa vaihtoehtoisia kuvioita. Periaatteessa muuten pystyn kyllä olemaan ihan normaalisti, mutta aina välillä nousee pintaan näitä ajatuksia.
Aina tämä sama ajatuskuvio. Kukahan voisi neuvoa vaihtoehtoisia kuvioita. Periaatteessa muuten pystyn kyllä olemaan ihan normaalisti, mutta aina välillä nousee pintaan näitä ajatuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
zzzzzzzz
jopa unissani mitä sanoisin miehelle kun sueraavan kerran näen hänet, kaikki ne kauniit sanat juuttuvat jonnekkin matkan varrelle, miten tää voikin olla näin vaikeeta..
"Mä olin niin sairaan rakastunut"
Ja sitten me nauretaan koko jutulle.
Kuinkahan monesti olen miettinyt, miten sanoisin kuinka ihastunut olin. Vai pitäisikö sanoa rakastunut, olisiko se liikaa ja nauraisiko hän vaan. Huh, kyllä minuakin itkettää kun ajattelen tuollaista tilannetta. Tai kun vaikka muistelen jotain hetkeä menneisyydestä, jonka pystyn vielä näkemään sielun silmilläni. Tavallaan se on tosi ahdistava tunne; sydänalasta kouraisee, silti siinä on jotain hienoa ja kaunista!
Eipä tästä apua varmaan ollut, otinpahan vaan osaa tähänkin.
osaa. Luulin, että olen ainut hullu, joka puhelee yksinään.:)
Minäkin voisin itse asiassa sanoa, että olin rakastunut...mutta en tiedä. Katsotaan nyt, jos/kun se tilanne tulee. Voihan se olla, ettei sitä tilaisuutta koskaan tule.
Olet oikeassa, että tavallaan se on todella ahdistavaa sanoa ja ihan koraisee sisältä, mutta toisaalta se on niin herkkää ja ollaan perimmäisten asioiden äärellä, että se tuntuu hienolta asialta.