kohta pakkanen paukkaa
kolme vuotta mennyt
täynnä rakkautta,
välinpitämättömyyttä ja tuskaa
miten sua rakastankaan
tietäen, että maistä ei voi koskaan tulla mitään
miksi ei voi, kysyn itseltäni
miksi ei voi, kuiskaa syksyn viima korvaani
Siksi, koska rakastan sinua liikaa
ja Sinä et kestä syvää rakkauttani
olen liian vahva sinulle.
niin kuin väräjävät lehdet tuulen mukana
kuin auringon viime säde kuusimetsän takaa
poistun minä elämästäsi
tuntien syvää surua ja tuskaa
mutta minun on pakko antaa sinun elää
niin paljon sinua rakastan!
kolme vuotta mennyt
täynnä rakkautta,
välinpitämättömyyttä ja tuskaa
miten sua rakastankaan
tietäen, että maistä ei voi koskaan tulla mitään
miksi ei voi, kysyn itseltäni
miksi ei voi, kuiskaa syksyn viima korvaani
Siksi, koska rakastan sinua liikaa
ja Sinä et kestä syvää rakkauttani
olen liian vahva sinulle.
niin kuin väräjävät lehdet tuulen mukana
kuin auringon viime säde kuusimetsän takaa
poistun minä elämästäsi
tuntien syvää surua ja tuskaa
mutta minun on pakko antaa sinun elää
niin paljon sinua rakastan!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä selittelyä!
Runosi hahmo luovutti ja löysi uuden?
Tämä oli mun rakkausrunoni, ja otsikossa pikkuisen ironiaa mukana ;) mutta niin totta.
jos jostain ei ole täysin varma,
sitä ei kannata tehdä.
Toivotan sinulle rakkautta ja onnea elämääsi.
sen takii saan suurta ylevyyden tunnettta, oon kuin marttyyri. Se on hienoo =).
No hienoo, kun on hienoo ;)
kunhan ehdin
koskettava oli runosi, kiitos/Liona