Olet tulivuori,
minä rinteittesi polttava laava
mutta useammin halusin ärjyntäsi kuulla,
kulkea pintasi jokaisen poimun.
En silti
alistu kerjäämään rakkauttasi,
anomaan sitä loputtomasti.
Olet sammuksissa,
enkä voi asua sydämessäsi enää
nuku untasi
mutta anna minun elää.
minä rinteittesi polttava laava
mutta useammin halusin ärjyntäsi kuulla,
kulkea pintasi jokaisen poimun.
En silti
alistu kerjäämään rakkauttasi,
anomaan sitä loputtomasti.
Olet sammuksissa,
enkä voi asua sydämessäsi enää
nuku untasi
mutta anna minun elää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitäisi iskeä tiskiin tuo sinun runosi,
jollekin ukonjullikalle...
Kyllä oli terävä runo,
olet puukkoa hionut ja saanut löysät pois.
Jäljelle jäi napakka totuus,
oikeasta elämästä.
Sää osaat, runosiekkari :)
Niin oon hionu puukkoa ja kauan, sivaltaa meina-
sin oikein kunnolla.
Perkule, että tää ontuu. Jo kerran aikasemmin
yritin tulla, mutta kun ei vaan suostunu
aukeamaan kommenttisi, luovutin.
Enkä nytkään aio jäädä asumaan, mut nää nytten
ja sitten huomenissa lisää, muidenkin runoja kom-
mentoimaan, tiedät miksi.
Heh, vai tiskiin jollekulle jullikalle.
Mutta kun totuus ei ole ihan niin musta, mitä ru-
no itsessään on - toki siihen siemenet löytyy
ihan elämästä itsestään.
Enpä tiedä siitä osaamisesta, jottain kuitenkin
pitää aina rustata. Ja nyt oon päättäny, että
seuraavaks tuon pehmeemmän, ettei nyt kaikki mee
samalla nuotilla.
Kiittäen ja niiaten Mar.
loppu vain on hiukan alakuloinen.
Kiitos lukuhetkestä.
ei oikein saa synnytettyä niitä kirkkaampia sä-
keitä, vaikka halua olisi kuinka paljon.
Väkisinkin tunnetilat ohjailee tekstejäni, ja
tällaisia ajatuksia ne synnytti tällä kertaa.
Ja samanoloisia on syntynyt enenmmänkin, mutta
säästelen niitä tuonnemmaksi.
Mutta jos runon hienoksi koit, niin kiitän kuin
kommentoinnista muutenkin.
Mukavaa illan jatkoa.
siun kanssais, miten hienoa jälkeä jälleen näppiksellä oot saanut aikaan.
Hyvin keksitty, oivallettu, tyyli, tapa, jolla kirjoitit tämän hienon runon!
Kiittäen lukunautinnosta!
että miulta putkahtelee milloin minkäkinlaisia
runoja, ja valitettavaa ehkä lukijoiden kannalta
on se, että on tahtoneet viime aikoina olla mel-
ko synkkiä.
Vaikka olen aina yrittänyt pyrkiä siihen, että
runoni päättyisi jonkinlaiseen lempeyteen tahi
rauhaan, niin tämä nyt kyllä ei tosiaankaan päät-
tynyt niin. Kai mielialani ei saanut sellaista
synnytettyä.
Tyylini ja tapani kai lienee melko vakio, luu-
lisin. Mutta jos Sinäkin koit sen hienona niin
minun pitää olla tyytyväinen.
Kiitos kuuluu aina kommentoijalle, joten Sinulle
kuuluu sylinkokoinen kiitos.
Sanasi elää, sammutta...
Hienoja ilmaisuja niinkuin aina!
että se todellakin on sammunut.
Sanani elävät sammumatta, se on totta. Mutta min-
kälaisena ? Sellaisina ainakin tässä runossani,
että lukija varmaan miettii, mikä on totta ja
mikä tässä on fiktiota, koska molempia on.
Mutta tyylilleni uskollisena, en aio nytkään tuo-
da elämääni julkisuuden valokeilaan.
En tiedä niistä ilmaisuista, mutta Sinun palaut-
teesi on ainakin aina yhtä mieltä lämmittävää.
Vaikka minulta tulisi mitä, niin Sinä näet aina
runoni hienona.
Kiitos Liona - rakas ystäväni.
Kaikesta kokemastasi huolimatta toivon hyvää
illan jatkoa, ja tiedät kuinka paljon toivon pa-
rastasi - kaikessa.
Ru-tis-tus ja KIITOS.