Kiva peili
Peilaan taas.
Peilaan aina kun näen peilin; hississä, kaupoissa, kotona, kylässä.
Peili on kiva ja hyödyllinen, siellä on maailman tärkein ihminen.
Ei kaunein eikä komein.
Tärkein.
Olen egoisti. Itsekäs kuin mikä.
Omaa hyötyäni tavoittelen kaikessa mitä puuhaan. Harrastan, teen työtä, aina vain itseni takia.
Yleisin, rakkain sanani on minä.
Minä minä minä.
Puhuessanikin tuo kaunis sana malttamattomana pyrkii esiin.
Rakastaessani rakastan rakkautta joka kohdistuu minuun.
Kuin kotikissa, en välitä niinkään toisesta, vaan siitä, miten hän minua silittää, rapsuttaa, tyydyttää tarpeeni.
Harrastan musiikkia: kuunnelkaas kuinka hyvä ja näppärä olen soittamaan. Hei!, ettehän te edes kuuntele.
Harrastan laulua: kuunnelkaas, kehoni soi. Mitä? miten niin mikä minä luulen olevani?
Harrastan kirjoittamista: eikö olekin jäntevää proosaa? Ai ei mitään uutta? No pakosti on kun sen itse keksin. Tylsää? Et tainnut kuule edes ymmärtää sen teemaa.
Harrastin kieliä: ei kukaan sitä arvostanut, antaa painua unholaan engelskat, doitsit ja muut.
Miksei ketään kiinnosta MINÄ? Vastaa, peili! Onko muilla huono maku?
"No mutta tietenkään ei," - vastaa armas peili
"vaan muille olet sinä tai hän.
Heillä on oma MINÄ. Se heitä kiinnostaa, sitä he rakastavat ja arvostavat."
Katselen peilikuvaa: siellä on egoisti.
Siellä on tavallinen ihminen.
Peilaan taas.
Peilaan aina kun näen peilin; hississä, kaupoissa, kotona, kylässä.
Peili on kiva ja hyödyllinen, siellä on maailman tärkein ihminen.
Ei kaunein eikä komein.
Tärkein.
Olen egoisti. Itsekäs kuin mikä.
Omaa hyötyäni tavoittelen kaikessa mitä puuhaan. Harrastan, teen työtä, aina vain itseni takia.
Yleisin, rakkain sanani on minä.
Minä minä minä.
Puhuessanikin tuo kaunis sana malttamattomana pyrkii esiin.
Rakastaessani rakastan rakkautta joka kohdistuu minuun.
Kuin kotikissa, en välitä niinkään toisesta, vaan siitä, miten hän minua silittää, rapsuttaa, tyydyttää tarpeeni.
Harrastan musiikkia: kuunnelkaas kuinka hyvä ja näppärä olen soittamaan. Hei!, ettehän te edes kuuntele.
Harrastan laulua: kuunnelkaas, kehoni soi. Mitä? miten niin mikä minä luulen olevani?
Harrastan kirjoittamista: eikö olekin jäntevää proosaa? Ai ei mitään uutta? No pakosti on kun sen itse keksin. Tylsää? Et tainnut kuule edes ymmärtää sen teemaa.
Harrastin kieliä: ei kukaan sitä arvostanut, antaa painua unholaan engelskat, doitsit ja muut.
Miksei ketään kiinnosta MINÄ? Vastaa, peili! Onko muilla huono maku?
"No mutta tietenkään ei," - vastaa armas peili
"vaan muille olet sinä tai hän.
Heillä on oma MINÄ. Se heitä kiinnostaa, sitä he rakastavat ja arvostavat."
Katselen peilikuvaa: siellä on egoisti.
Siellä on tavallinen ihminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onx toi proosaa vai lyriikkaa vai ei mitään?
kommentoida.... hihitihii....
Kyse kaiketi proosarunosta? Siltä vaikutti.
Alku hyvä
- Peilaan aina kun näen peilin;
Paikat lauseen alle
oman
valinnan
mukaan
joko
-viivoilla
tai
ilman
- Puhuessanikin = pitäisi tulla jämäkästi, kuin iskisi nyrkillä pöytään eli vika tavu pois
Vasta silloin kun tuo "itsevarmuus" alkaa rakoilla, voi käyttää sanoja mitkä ei osoita itsevarmuutta ja jämäkkyyttä.
ps.
Aikanaan eräs tuttavani kirjoitti runon:
Minä rakastan minua
sinä rakasatat minua
hän rakastaa minua
me rakastamme minua
te rakastatte minua
he rakastavat minua
nämä rakastavat minua
nuo rakastavat minua
ne rakastavat minua
mutta miksi minun on
niin paha olla?
Ziisus, sä olet tarkka!
Toi sun havainto "Puhuessanikin > Puhuessani" oli täyttä asiaa.
Tuo -kin aiheutti velttoutta sanaan ja lauseeseen.
Kiitos!
Tuota "Paikat lauseen alle" täytyy harkita. Asiaa siinäkin kyllä on...
ihan ok. Mitä siitä pitäisi kehittää? Tykkäsin tästä ihan, mukava kirjoitus. Jos haluaisit kehittää siitä paremman jollain tavalla minun mielestäni kannattaisi joko tiivistää sitä ts. karsia liikoja tai sitten laventaa sitä, lisätä asioita. Riippuu siitä mikä sinua huvittaa.
Kehitystä haluan siihen semmotten, että hiukan viilaisin viä runommaks.
Se on tossa rajoilla, että onko se runo ollenkaan, vai proosaa vain.
Nii ja kiitos kommentista!