Saisko tästä kehitettyä?

Kiva peili

Peilaan taas.
Peilaan aina kun näen peilin; hississä, kaupoissa, kotona, kylässä.
Peili on kiva ja hyödyllinen, siellä on maailman tärkein ihminen.
Ei kaunein eikä komein.
Tärkein.

Olen egoisti. Itsekäs kuin mikä.
Omaa hyötyäni tavoittelen kaikessa mitä puuhaan. Harrastan, teen työtä, aina vain itseni takia.

Yleisin, rakkain sanani on minä.
Minä minä minä.
Puhuessanikin tuo kaunis sana malttamattomana pyrkii esiin.

Rakastaessani rakastan rakkautta joka kohdistuu minuun.
Kuin kotikissa, en välitä niinkään toisesta, vaan siitä, miten hän minua silittää, rapsuttaa, tyydyttää tarpeeni.

Harrastan musiikkia: kuunnelkaas kuinka hyvä ja näppärä olen soittamaan. Hei!, ettehän te edes kuuntele.
Harrastan laulua: kuunnelkaas, kehoni soi. Mitä? miten niin mikä minä luulen olevani?
Harrastan kirjoittamista: eikö olekin jäntevää proosaa? Ai ei mitään uutta? No pakosti on kun sen itse keksin. Tylsää? Et tainnut kuule edes ymmärtää sen teemaa.
Harrastin kieliä: ei kukaan sitä arvostanut, antaa painua unholaan engelskat, doitsit ja muut.

Miksei ketään kiinnosta MINÄ? Vastaa, peili! Onko muilla huono maku?
"No mutta tietenkään ei," - vastaa armas peili
"vaan muille olet sinä tai hän.
Heillä on oma MINÄ. Se heitä kiinnostaa, sitä he rakastavat ja arvostavat."

Katselen peilikuvaa: siellä on egoisti.
Siellä on tavallinen ihminen.