Kokemuksia keskeytyksestä.

Eli mulle on tehty keskeytys lääkkeellisesti pari vuotta sitten (rv 8 ).

Raskausajan voin aika pahoin pääsääntöisesti koko ajan enkä vain aamuisin. Pahoinvointi kiihtyi keskeytyksen ensimmäisten suun kautta otettavien pillerien jälkeen, mutta itse keskeytyspäivänä en enää muista voineeni pahoin. Tosin voihan se olla, että silloin oli vain niin paljon muuta mietittävää.

Itse keskeytyspäivänä laitettiin tosiaan ne pillerit kohdunsuulle ja sitten odoteltiin maaten tunnin verran niiden vaikutusta. Kouristelut (supistusmaiset kivut) alkoivat muistaakseni sen tunnin aikana ja ne tihentyivät samoin kuin oikeassakin synnytyksessä ja muistaakseni verenvuotokin alkoi samoinhin aikoihin. Mietin itsekin, huomaako sen, koska se "syntyy". Hoitaja vastasi, että kyllä sä sen sitten tiedät ja oikeassa hän ainakin minun kohdallani oli. Alkio oli vielä siinä vaiheessa niin pieni, että se jäi kyllä sen muun raskausmateriaalin joukkoon. Minulla taisi kestää 2-3 tuntia, kun tuo tapahtui. Noin viisi tuntia olin sairaalassa ja sitten pääsin kotiin.

Itse aloitin pillerit keskeytyksen yhteydessä ja se kuulemma pitkittää jälkivuotoa. Jälkivuoto tosiaan kesti 5 viikkoa, välillä niukempana ja välillä taas runsaampana.

En kadu ratkaisua, kyllä se oli siihen tilanteeseen aivan oikea, ja olin varma päätöksestäni silloin, joten eipä sitä tarvitse sen jälkeenkään kyseenalaistaa.

Olihan se rankka kokemus, mutta itse pidin lääkkeellistä juuri sen tähden parempana, että koko ajan tietää mitä tapahtuu ja voi sitä siis läpikäydä koko ajan.

itselleni kesketys tehtiin kaavinnalla, omasta pyynnöstäni. operaatio oli nopeasti ohi ja itsellä ei tietoa kun nukutettiin. jouduin kaavintaan vielä uudelleen kun kohtu ei ollut kokonaan tyhjentynyt. myös lääkkeellisessä on tietääkseni tämä vaara että kaikki ei tule kerralla pois. korjatkaa jos olen väärässä.

fyysisesti kokemus ei ollut kovin kivulias, vatsa oli muutaman päivän kipeä ja niukkaa vuotoa reilu viikko. henkisesti se ei ollut helppoa, mutta tämä päätös oli minulla ainoa "oikea". asia kumminkin on aina osa elämää, mutta jos on varma päätöksestään, mikä on kumpi tahansa, niin sen kanssa pystyy elämään.

Abortti on murha, viattoman veren vuodatus

http://leewi.vuodatus.net/blog/258380

Moi! Olen itse tehnyt 3 aborttia lääkkeellisesti.
Ensimmäinen meni hyvin kipuja ja vuotoa oli paljon mutta se on ihan normaalia. Toisella kerralla Se meni 3 päivää yli mutta sain silti tehdä lääkkeellisen keskeytyksen alku sujui hyvin mutta kotiin päästyä alkoi kovat kivut ja oksentelu ja erittäin runsas vuoto. Illalla vietiin takaisin sairaalaan ambulansilla ja olin tarkkailussa yhden yön. Viimeisen kerran tein juuri muutama päivä sitten taas lääkkeillä aluksi oli vuotoa erittäin runsaasti alta puolessa tunissa meni läpi mut kipuja ei ollut oikeastaan ollenkaan. Nyt sitten eilen kävin ultrissa koska kipu paheni koko ajan ja kohtuun oli jäänyt tavaraa sisälle. Ja saman tien jouduin sairaalaan sisälle. Siellä alotettiin antibiootti kuuri. Nyt perjantaina takasin sairaalaa ja kaavinta odottaa. Kipuja ei nyt ole ja vuoto on melkeen kokonaan loppunut.
Aina ku oon ollut raskaana oon tiennyt sen viikon etukäteen joten mikään raskaus ei ole ollut yllätys. Mulla ei oo tullu mitään pahoinvointia vatsa oli turvonnu ja näytin että olisin 5 kk mut seki on yksilöllist. Ei mua oo kaduttanu koska nyt ei oo oikee aika saada lapsia sitten kun on niin antaa tulla vaa. Turha sitä aborttia on niin miettiä että olis joku murhaaja jos sen tekee. Hyviä jatkoja!

Raskauteni keskeytettiin n.7 raskasviikolla lääkkeillä. Ennen sitä kärsin pahasta pahoinvoinnista mikään ei pysynyt sisällä paitsi omena ja yrttitee.Jorvissa toisella käyntikerralla kovat supistukset käynnistyivät alateitse laitetuilla kapseleilla. Supistukset alkoivat 30 min päästä kapselien laitosta.

Oksentelin ja voin todella huonosti kaurapussit eivät auttaneet kipuihin ja kipulääkkeet jotka annettiin tulivat samantien ulos pahoinvoinnin aikana jonka aiheutti kovat supistukset. Sain lihaspistoksena kipulääkkeen ja rauhotuin..Jomotus jatkui vuodeosastolla sen kolmisen tuntia jonka aikana olin seurannassa. Onneksin sain oman huoneen ja muita ei tuotu huoneeseen koko sinä ainana.

Kun lähdin osastolta taksilla kotiin kaikki se kipujen irrottama valui ulos. Siis ihan kaikki en tosiaankaan siinä sekavassa tilassa ruvennut tutkimaan asiaa tarkemmin..

Ensin olo oli helpottunut kotona, vuoto oli kovaa ja silti oli töihin seuraavana päivänä mentävä toimistoon. Olen nähnyt painajaisia ja voinut henkisesti pahoin sen jälkeen ratkaisuun päädyttiin lainan ja taloudellisen tilanteen takia..

Näin jälkiviisaushan on parasta *ironiaa ja irvistys* minulta meni ihmisarvo omasta mielestäni täysin ja olisin vain pitänyt pitää se koska kuitenkin ensivuonna kun laina on maksettu ryhdytään yrittämään oikeasti toivottua lasta miehen kanssa..